|
Eteenpäin, sanoi mummo
 ”Ei ollut aikaa kirjoittaa lyhyesti.” Tähän paradoksiin törmään usein kirjoittaessani kirjeitä – tai sähköpostejahan ne nykyään ovat. Vastaanottaja joutuu kahlaamaan uuvuttavan pitkän jaarittelun läpi ja etsimään punaista lankaa. Pahimmassa tapauksessa yksinkertaista asiaa alkaa pyöritellä sellaisella innolla, ettei lopuksi muista itsekään, tuliko tehtyä jokin johtopäätös. Käy kuin pesukarhulle, joka noukkii maasta sokerinpalan ja alkaa pestä sitä nuolemalla etutassujensa välissä. Perusteellisen pesun jälkeen sokerinpala on kadonnut ja jäljellä on vain perin juurin hölmistynyt pesukarhu, jolla on tahmaiset tassut. (Sana 19.11.2009)
Lue lisää
|