Haarautuva kristinusko kuluttajamarkkinoilla
Kristinuskon haarautuvia polkuja nykymaailman puutarhassa pohdittiin seminaarissa viime viikolla Helsingissä. Kysymyksenä oli, millainen kristillinen yhteisö voi elää ja voida hyvin yhä monimuotoisemmaksi muuttuvassa ympäristössä. (Sana 22.1.2009)
Tutkija Pasi Mäenpää Helsingin yliopiston sosiologian laitokselta piti terävimmän analyysin nykyihmisestä ja kristinuskon mahdollisuuksista. Mäenpää on tutkinut kaupunkikulttuuria, kulutusta ja muun muassa ihmisen käyttäytymistä kauppakeskuksissa.
– Kaupungilla kierrellään ja shoppaillaan ja nautitaan valintatilanteesta, Mäenpää sanoi.
Olennaista nykyihmiselle Mäenpään mukaan onkin jatkuva valintatilanteessa eläminen. Itse valitseminen ei ole niinkään tärkeää, vaan olotila, jossa valinnanmahdollisuuksia on loputtomasti.
– Mitä enemmän on ovia auki maailmaan, sitä parempi. Elämän rikkaus syntyy mahdollisuuksien moneudesta.
Tämä heijastuu Mäenpään arvion mukaan myös parisuhteisiin.
Nykyihmisen onnellisuus rakentuu oman yksilöllisyyden kautta. Unelma persoonallisesta muutoksesta on tärkeä.
– Kun mennään kauppoihin, mietitään, mitä olen ja mitä voisin löytää tullakseni uudeksi itsekseni.
Pyrkimyksenä on elää elämää täydesti, niin että se tuntuu joltakin. Tässä tarkoituksessa omaa itseä hoidetaan myös erilaisilla terapioilla.
– Niitä yhdistää käsitys siitä, että on energiavirta, joka ei ole näkyvää, joka ohjaa meitä ja jonka kelkkaan meidän pitää heittäytyä.
Kristinusko voi
tarjota peilin
Kristinuskon asemaa kulutuskulttuurin henkisyyden markkinoilla Mäenpää ei näe toivottomana mutta ei liian tärkeänäkään.
– Kirkolla ja kristinuskolla ei ole monopoliasemaa, joten ei kaikki, mitä kirkossa tehdään vaikuta ihmisten käyttäytymiseen.
– Kristinusko toimii keskeisimpänä traditiona, se säilyy ja kehittyy, mutta mikä rooli sille jää…, sitä Mäenpää ei ryhtynyt arvailemaan.
Kirkolla ja kristinuskolla voisi kuitenkin olla sijansa, jos se osaa oikein mennä mukaan kulutusyhteiskunnan maailmaan tarjoamaan henkistä ja hengellistä ulottuvuutta.
– Se voisi olla mukana myötäilemässä onnellisuuden tavoittelua, Mäenpää arveli.
– Toisaalta, eihän kirkon tarvitse seurata kaikkea vaan se voi toimia peilinä ja tarjota vaihtoehtoa.
Teksti ja kuva Freija Özcan