Oronmyllyn miestenpäivillä ei teeskennelty

Oltiin saavuttu Parikkalaan perinteisille miestenpäiville, tapaamaan tuttuja ja hakemaan vahvistusta omaan elämään. Oltiin tultu pohjoisesta, etelästä ja lähikaupungeista alkutalven perin kehnoissa säissä.

Oron Miestenpäiviä on totuttu pitämään miesten omana tapahtumana, missä suomalaismiehen perinteiseen tapaan kaikenlainen teeskentely ja tekopeli on pois torjuttua. Niin tälläkin kertaa. Yli 200 aikuista miestä etsi arjen uurteisiinsa voima-ainetta viikonlopun puheista, raamattutunneista, yhteisistä keskusteluista ja musiikkiesityksistä.

Onko siellä ketään?

Uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajatukset rukouksesta olivat lauantain aamupäivän alustajan, Savonlinna-Säämingin kirkkoherra Sammeli Juntusen aiheena. Juntunen muistutti, että ikuinen rukoilijan kysymys, onko siellä kosmisessa kylmyydessä ketään vastaamassa, on totta myös tänään.

Juntusen mukaan rukouksen aukeaminen Jumalan suuntaan ei ole mitenkään itsestään selvä asia. Esteeksi voi muodostua, ei enempää tai vähempää kuin sen pohdiskelu, onko Jumalaa edes olemassa, tai mikä mahdollisesti on hänen olemuksensa.

– Jos näihin kyselyihin ei löydy vastausta, rukous saattaa helposti lopahtaa. Ihminen voi puhua vain itselleen, heijastaa oman pelkonsa ja toiveensa kylmälle, tyhjälle taivaalle.

Juntunen tarjoaa tueksi kysymyksille ja epäilyille viisaan oppi-isän neuvoa varustaa itsensä vähimmäiseväillä aitoon rukoukseen pääsemiseksi.

Lutherin mukaan Jumala vaatii ja käskee meitä rukoilemaan. Hän komentaa meitä myös silloin, kun omassa rukouksessa vallitsee kuiva kausi.

Kymmenen käskyn ensimmäisessä käskyssä sanotaan; "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia".
– Siinä meille käsky, joka ei jätä tulkinnan varaa, muistuttaa Juntunen.

Rukoileminen ei ole turhaa edes silloin, kun me emme käsittäisi Hänestä yhtään mitään.

Tyhjyys pakottaa rukoilemaan

Luther opettaa, että ihmisen hätä omasta olemassaolosta pakottaa rukoilemaan. Se panee rukoilemaan silloinkin, kun ihmisellä ei ole kykyä muodostaa käsitystä Luojan olemuksesta.

– Näyttää oikeastaan siltä, että Jumala on jättänyt olemassaoloomme niin paljon hätää, tarvetta ja tyhjyyttä, että rukous on meille hyvinkin luontuvaa, Juntunen havainnoi.

Lutherin monista opetuslapsista teologi Robert Jenson puhuu jopa häikäilemättömästä pyyntörukouksesta. Se kuvaa rukoilijan ahnasta suhtautumista kaikkivoipaan Luojaansa. Omaa hätää vastaan ihmisellä ei ole käytettävissään muuta asetta kuin rukous.

Rukouksen peruseväillä pääsee Juntusen mukaan liikkeelle. Ne eivät kuitenkaan kauaksi riitä. Ne eivät vielä vastaa kysymykseen, onko siellä ketään ihan oikeasti?

Juntunen selvitti, että tässä astuu näyttämölle oman aikamme helmasynti, luovuttaminen. Otetaan käyttöön hällä väliä -asenne Jumalan olemassaoloon. Haetaan muita hyvinvoinnin korvikkeita. Rukous vääristyy voimattomaksi höpinäksi.

Juntunen varoittaa rukoilijaa haihtumasta kosmiseen tyhjään.

– Jumalaa ei saa selittää äärettömäksi mysteeriksi. Silloin hänestä ei saa kiinni, vaan rukouskin väljähtyy. Jumala ei ole oppineiden ja filosofien Jumala, vaan aivan konkreettisesti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja siis meidän kaikkien nimeltä kutsuttavien jumala.

Juntusen mukaan Jumala on määritellyt itsensä konkreettisesti. Sen hän teki jo Israelin kansan vaiheissa ja Raamatun tapahtumissa. Ja merkittävimmin siinä, että herätti Jeesuksen kuolleista.

Mies rukoilee monin tavoin

Juntusen alustuksen jälkeen pidettiin paneelikeskustelu, johon ottivat osaa Suomen Karmel-yhdistyksen toiminnanjohtaja Pentti Holi, KRS:n evankelista Pekka Maaranen, Oronmyllyn tuore isäntä Arto Valkeapää, alustaja Juntunen sekä puheen johdattelijana talouspäällikkö Markku Leminen Mikkelistä.

Maaranen kertoi oppineensa, että oikea tapa rukoilla on rukoilla mahdollisimman paljon. Valkeapää on kokenut, että ikääntyessä rukoilemiseen tulee uudenlaista syvyyttä. Juntunen muistutti, että rukoilemisen kuuluu olla vaikeata.

– Se ei ole koskaan leikin asia eikä vastaanottajaa, Jumalaa pidä aliarvioida.

Holi edusti ajatusta rukoilusta hengittämisenä, tarrautumisena Jumalaan. Muistipa joku vielä senkin, miksi eteläkarjalaisissa tilaisuuksissa arastellaan ääneen rukoilemista. Saattaa vastuu rukoilun sisällöstä kohdistua silloin rukoilijaan itseensä.

Minä olen mies -tapahtuma huipentui sunnuntain adventtimessuun, jonka yhteydessä toimintakeskuksen uusi isäntä Arto Valkeapää siunattiin tehtäväänsä.

Pekka Koiso-Kanttila