Aerosoleja ja avioliittotyötä

Deodorantti tuoksuu vahvana bussissa matkalla Helsingin Yliopiston Kumpulan laitoksille. Joku on varautunut pikkujoulukauteen vähintäänkin keskivahvalla tuoksulla. Ponnekaasu on ponnistanut ja aerosoli suihkunut illan juhlaa odotellessa.

Mutta aerosolit ovat paljon muutakin kuin lakan levittämistä hiusasetelman kurissa pitämiseksi.

Tämän tietää akatemiaprofessori Markku Kulmala Helsingin Yliopiston fysikaalisten tieteiden laitokselta, sen Ilmakehätieteiden osastolta. Hän vetää kansainvälistä huippuyksikköä, jonka tehtävänä on tutkia nimenomaan aerosoleja.

– Aerosolihiukkaset ovat nestemäisiä tai kiinteitä hiukkasia, jotka leijuvat kaasussa, tavallisesti ilmassa, professori Kulmala valistaa.

– Ne ovat pieniä molekyyliryppäitä, teollisuuden päästöjä, siitepölyä, viruksia tai bakteereita; tulivuorten tuhkaa, hiekkamyrskyn nostattamaa pölyä tai meren pärskeiden tuottamia hiukkasia.

Hiukkaset ovat pieniä. Niiden halkaisija vaihtelee millimetrin miljoonasosasta kymmenesosamillimetriin. Painovoima ei tuo niitä heti edes maan pinnalle.

– Kun auringon tai lampun valossa nähdään ilmassa hiukkasia, niin ne ovat kooltaan siinä tuhannesosamillin luokkaa eli ne ovat myös aerosoleja, Kulmala opastaa.

Näitä hiukkasia on kaikkialla ilmassa, jota hengitämme. – Puhtaassa ilmassa arktisilla alueilla kuutiosenttimetrissä on jopa alle sata hiukkasta, Helsingin keskustan huoneilmassa ehkä 10.000 - 20.000.

Erityisesti helmikuusta huhtikuuhun Helsingin aerosolit ovat usein peräisin liikenteestä. Silloin syntyy hiekoitushiekasta katupölyä, joka ei sekoitu kunnolla ilmaan eikä siten kulkeudu pois.

– Toinen hiukkaslähde on itäisestä Keski-Euroopasta tuleva kaukokulkeutuma. Paikallisesta energiantuotannosta sen sijaan ei kovinkaan paljon synny aerosoleja, Kulmala kertoo.

Helsinki on kuitenkin pienhiukkasten suhteen puhdas kaupunki. – Maailman saastuneissa kaupungeissa määrä on jopa satojatuhansia aerosoleja kuutiosenttimetriä kohden.

Ilmansaasteiden arvioidaan tappavan yksistään Euroopassa vuosittain jopa 300.000 ihmistä.

Hiukkaset vaikuttavat
tulevaisuuteemme

Pienen pienet hiukkaset vaikuttavat niin elämämme laatuun kuin maapallomme tulevaisuuteenkin.

Ensin ne huonot vaikutukset. Tiedämme spraymaalien vaarallisuuden ja pakokaasujen aerosolihiukkaset tunkeutuvat keuhkojemme solukkoihin ja sitä tietä verenkiertoon aiheuttaen pahimmassa tapauksessa sydän- ja hengitystiesairauksia.

Mutta on pienhiukkasilla hyvätkin puolensa.

– Vielä 1990-luvun alussa uskottiin, että ilma lämpenee nopeasti hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisen vuoksi. Mutta jo silloin havaittiin, ettei tämä lämpeneminen noudatakaan ennusteita, Markku Kulmala kertoo.

Syyksi havaittiin ilmakehän aerosolit.

– Ne estävät liiallisen auringon säteilyn pääsemisen maan pinnalle, ja pilviä muodostamalla ne viilentävät maan pintaa, Kulmala kuvaa.

Hän ottaa esimerkin. – Normaalisti pilvi syntyy, kun kosteus on siinä 100 prosentin hujakoilla, jopa hiukan ylikin. Näin siksi, että ilmassa on näitä aerosoleja. Ilman niitä tarvittaisiin ehkä viidensadan prosentin suhteellinen kosteus ennen kuin syntyisi pilviä.

Täten aerosolihiukkaset viilentävät maapalloa ja antavat meille lisäaikaa ratkaista kasvihuoneilmiön voimistumisen aiheuttamat ongelmat.

Ovatko siis Kioton sopimus ja Montrealissa parhaillaan pidettävä ilmastokokous turhia? Eivät suinkaan!

– Aerosolien vaikutukset ovat paljon paikallisempia kuin kasvihuonekaasujen, mutta lopullisesti ne eivät voi peittää kasvihuonekaasujen globaalia vaikutusta, vaan ihmistoiminnan aiheuttama ilmaston lämpeneminen on edessä.

– Mutta ei tämä maapallo kuiviin kiehu, Kulmala naurahtaa. – Ainakaan nopeasti eikä tällä vauhdilla.

Selvä perusnäkemys on kuitenkin siitä, että ilmasto on muuttumassa ja aika paljon ihmiset ovat itse sitä muutosta tekemässä.

Metsät tuottavat
aerosoleja

Keväällä 1996 Markku Kulmala työryhminen teki mullistavan havainnon: myös metsät tuottavat aerosolihiukkasia. Ilmiötä tutkitaan Suomessa kolmella niin sanotulla SMEAR -asemalla (Stations for Measuring Ecosystem - Atmosphere Realationships). Ne ovat ympäristöltään erityyppisissä paikoissa:  Helsingissä kaupunkiympäristössä, Hyytiälässä keskellä maalaismaisemaa ja LapissaVärriössä.

– Juupajoella sijaitsevan Hyytiälän metsäasemalla näimme selvästi, miten aamupäivän aikana alkaa muodostua hiukkasia, jotka kasvavat seuraavien kymmenen tai kymmenien tuntien aikana. Näitä hiukkasia muodostuu ympäri vuoden ja lähes jokaisena aurinkoisena päivänä, Kulmala kertoo.

Hyytiälän mittaukset kertovat metsistä muutaman sadan kilometrin säteellä. Koska Suomessa metsien lajimuutokset ovat hitaita ja vähäisiä, ei lajien välisiä eroja voi havainnoida.

– Mutta on puulajien välillä eroja. Toisaalta metsän aerosolituotantoa on vaikkapa Australian eukalyptuspuumetsissä. Aerosolituotannolle tärkeää on vain, että metsä yhteyttää reippaasti.

Metsät hidastavat kasvihuoneilmiötä kahdella tavalla. Ne sitovat ilmakehässä olevaa hiilidioksidia, ja toisaalta ne tuottavat aerosolihiukkasia, jotka heijastavat auringonvaloa takasin avaruuteen.

Palkittua
tutkimusta

Professori Markku Kulmala johtaa huippuyksikköä, joka tutkii biosfäärien, aerosolien, pilvien ja ilmaston välistä vuorovaikutusta.

– Tutkimuksen painopisteitä ovat hiukkasten muodostumis- ja kasvumekanismit sekä niiden ominaisuudet. Tuloksia sovelletaan ilmansaasteiden, ilmastovaikutusten sekä terveysvaikutusten tutkimiseen. Päämääränä on myös kehittää yksinkertaisia ja nopeita malleja, joita voidaan käyttää aliohjelmina esimerkiksi globaaleissa ilmakehämalleissa.

Professori Markku Kulmala on saanut useita tunnustuksia. Vuonna 2003 hän sai joka toinen vuosi myönnettävän Suomen tiedepalkinnon. Palkintolautakunta totesi perusteluisaan muun muassa: "Tieteidenvälisillä rajapinnoilla työskentely on mahdollistanut läpimurtojen tekemisen. Hänen teoreettinen ja kokeellinen tutkimustyönsä on arvioitu erittäin luovaksi ja innovatiiviseksi ja hän on aktiivinen kansainvälisen tiedeyhteisön jäsen."

Syksyllä 2004 Markku Kulmalalle myönnettiin kansainvälinen International Aerosol Fellow Award-tunnustuspalkinto.

Viime keväänä hänet valittiin opetusministeriön hallinnoiman tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n ympäristötieteiden neuvonantajaksi.

Syyskuussa Kulmala vihittiin Tukholman yliopiston kunniatohtoriksi. Yliopisto perusteli nimitystä ennen kaikkea sillä, että Kulmala on hyvin lyhyessä ajassa vakiinnuttanut ryhmänsä aseman maailman johtavana yksikkönä ilmakehän aerosolien muodostumisen alalla.

Ääni toisen
maailman

Markku Kulmalan ääni kuuluu monessa. Kesäkuussa esimerkiksi isäntänä pohjoismaisessa BACCI-työkokouksessa Kuopion Yliopistossa. Lokakuussa hän pohti Helsingin yliopiston järjestämässä seminaarissa maapallon kohtaloa. Marraskuussa hän oli Professoriliiton Helsingin yliopiston edustajana huolissaan liiasta kilpailuttamisesta.

– Me emme voi toimia kilpailemalla itseämme kuoliaiksi, hän totesi.

Mutta professori Markku Kulmalan ääni kuuluu myös muualla. Vuodesta 1999 hän on ollut mukana Helsingin NMKY:n avioliittotyössä, aluksi kuulijana ja viime vuodet myös aktiivisena toimijana. Samoin miestyö on osa hänen nykyistä elämänpiiriään.

Kahtena viime vuotena hän on ollut HNMKY:n jokakeväisessä johtajuusseminaarissa tiedekanavan vakiovetäjiä. Ja on myös ensi helmikuussa.

Markku Kulmala on tavallisesta luterilaisesta kodista. – Lapsena rukoilin iltarukouksen, ja kun opin lukemaan, luin Raamatun läpi muutamaan kertaan ennen rippikouluikää.

Ehkä ei sittenkään ihan keskiverto luterilainen nuori?

– Mutta vanhemmat eivät mitenkään kehottaneet, houkuttaneet tai painostaneet minua. Rupesi vain kiinnostamaan se lukeminen.

Toisena keväänä opintojen alkamisesta tilanne muuttui.

– Olin siihen aikaan jonkun järjestön raamattupiirissä. Yhdessä tilaisuudessa - en nyt syytä ketään: oma vika, oma valinta - vanhat kaverit tulivat hakemaan illanviettoon. Päätin lähteä heidän mukaansa - enkä enää sen jälkeen kehdannut osallistua raamattupiiriin.

Raamatun lukemisessa ja hengellisessä elämässä seurasi parinkymmenen vuoden tauko.

– En kokenut mitään varsinaista herätystä ennen kuin kesällä 1999.

Avioliitto
uuteen uskoon

Silloin Markku meni puolisonsa Maritan kanssa Helsingin NMKY:n avioliittoleirille. Elämässä oli tullut seinä vastaan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa kohti tuhoa tai tehdä parannus.

– Tuon leirin jälkeen olen koettanut elää Jumalan armosta parannuksen tilassa.

Markku on osallistunut puolisonsa Maritan kanssa avioliittotyöhön hyvinkin avoimesti. – Siellä kohtaamme kriisipareja ja annamme vertaistukea. Ja kokoonnumme pienryhminä.

– Oletko muuten ollut avioliittoleirillä, Markku tivaa äkkiä ja innostuu. – Ihmettelen, onko Suomessa paljon hengellisempiä tilaisuuksia kuin avioliittoleirit!

– Jos haluaa takuuvarmasti kohdata Pyhän Hengen, avioliittoleiri on niitä paikkoja, hän vakuuttaa. Ja kiirehtii lähtemään kotiin - valmistaakseen ruokaa siellä illalla kokoontuvalle miestenpiirille.

Teksti: Thorleif Johansson

Kuvat: Jani Laukkanen

Netissä:

Ilmakehätieteen laitos: www.atm.helsinki.fi

Avioliittotyö: http://personal.inet.fi/hnmyaviol

Johtajuusseminaari: www.johtajuusseminaari.fi