Kristillinen kirkko on alusta asti ollut kriisin kirkko. Monoliittinen rakennelma ja opillisesti yhtenäinen kirkko on täysi mahdottomuus.
Lauantai 18. toukokuuta. Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Ateisti lumoutuu ennen katoamistemppuaan


Kirkon kadottama vaan ei vielä löytämä nuori aikuinen, Sammakko-kustantamon kärkikirjailija Riku Korhonen (s. 1972) tilittää kolumnissaan Jumala ei kulje bussilla (HS 24.6.): hänen hermonsa menevät aina uskovaisten kanssa! (Sana 2.7.2009)


Kaikki jumaluuksia koskevat väitteet ovat tuon tyynen uskonnottoman silmissä joutavia. Ihmisyhteyden paratiiseissa vierailu riittää, ja kuolemanjälkeisen, henkilökohtaisen katoamistempun ajattelu lähinnä ikävystyttää.

”Mielestäni pätevä todiste minkäänlaista älykästä taivaallista suunnittelua vastaan on katsoa – – nettivideoita, joissa nuoret miehet pyllistelevät huoneidensa lattialla ja sytyttävät pierujaan tuleen”, paatunut ateisti argumentoi ja kuulostaa – kieltämättä – hetken aikaa varsin vakuuttavalta.

Riku Korhonen tapaa ruoskia uskonnoissa piileviä yhteiskunnallisen taantumuksen voimia. Hän on lietsonut ”naistenvaientajia” jatkamaan touhujaan, koska katsoo kristittyjen ansaitsevan moisen riesan. Luonnollisesti mies synkistyi, kun Helsingin uskisbussikuskit eivät järjestäneet piristävää uskonsotaa ja nousseet taisteluun ateistien bussimainoksia vastaan.

Poika päätti jo rippileirin karvaan pappiskokemuksen perusteella, ettei hänen ja kristittyjen välillä vallitse yhteisymmärrystä. Mutta tapa, jolla kiihkeä nuorukainen puhuu nyt ”olemassaolon lumoavasta tunteesta” kielii sympaattisesti siitä, että herra saattaa olla jo hyvinkin lähellä Luojansa löytämistä.

Spiritualiteetin teologit tulkitsevat tuollaisen olemassaolon ihmeestä haltioituneen puheen lähestyvän hengellisen kokemuksen mystistä ydintä – ja Jumalaa. Sitä ennen ”järkeä väheksyvän kirkkoinstituution jäsenet” ehtinevät kuitenkin vielä saada jokusen kerran kirjailija-kolumnistilta kylmää kättä…

JANNE VILLA

Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin