Demarikin sen tietää: ”Ollaan ihmisiksi!”

Vuorineuvos Lasse Kurkilahti, 60, arvelee (HS 6.4.), että eläkkeelle sopeutuminen vie vuoden. ”30 vuotta olen painanut aamusta iltaan, ja sitten yhtäkkiä kalenteri onkin melkein tyhjä. - - Teen itselleni joka päivä lukujärjestyksen, ja sen mukaan sitten menen.”

Huippujohtajiemme kärkeen kuuluneelle Kurkilahdelle tuottaa vieroitusoireita arkielämä ilman sihteeriä ja autonkuljettajaa. Nyt ei edes kirje lähde, ellei hän sitä itse kirjoita, hae kuorta ja kiikuta postilaatikkoon. Perusasioita pitää opetella vaikkapa bussissa, josta kuski heitti ulos vuorineuvoksen tarjottua viidenkympin seteliä.

Puhuttelevin oli tunnustus: ”Yritysjohtajana kaikki paukut hupenivat työntekoon, enkä työpäivän jälkeen jaksanut kiinnostua paljon mistään. Konserteissakin nukahdin alta kymmenen minuutin.”

Karl Marx kuvitteli, että kapitalisti riistää työläisen raatamaan muista ihmisistä vieraantuneen orjan lailla. Hyvinvointiyhteiskunnassamme taitavat kuitenkin ahertaa eniten sikariportaan toverit, yrittäjät ja keskiluokan kalliisti palkatut ammattilaiset, jotka omistautuvat työlleen täydellisesti.

Tylyinkään työnantaja ei voisi pakottaa työläistä sellaiseen ”aamusta iltaan painamiseen”, minkä kapitalistinen kannustusjärjestelmä saa aikamme menestyjät vapaaehtoisesti valitsemaan.

Luterilaiset ja työväenliike parannuksen teossa

Materialistina Marx ei luonnollisesti ymmärtänyt kristinuskon hengellisestä pääomasta tuon taivaallista. Hän uskoi uskonnon olevan kansan oopiumia. Uskonto oli työväenliikkeelle vahingollinen ilmiö, vihollinen.

Puolustuksekseen sanottakoon – ja tämän ottaa varmaan myös pyhä Pietari taivaan portilla huomioon – vielä silloin siloposkinen parta-Kalle tutustui kristinuskoon erittäin kurjassa kirkollisessa ilmapiirissä.

Hänen isänsä kääntyi, muodollisesti, juutalaisesta luterilaiseksi juutalaisten syrjinnän vuoksi. Tämä painostus ennakoi jo sitä, mitä saksalaiset ”pakanakristityt” tulivat 1900-luvulla tekemään. Ja oli toisaalta osaseurausta siitä järjettömästä vihasta, jota armoa aiemmin ansiokkaasti opettanut Martti Luther vanhoilla päivillään, ilmeisen harhaisessa mielenhäiriössä, julisti juutalaisia vastaan.

Luther kehotti vallanpitäjiä polttamaan synagogat sekä juutalaisten koulut ja kodit ”kristikuntamme kunniaksi”. Ennen varsinaisia vainoja... Eipä tuosta kristillistä lähimmäisenrakkautta Marxkaan tunnistanut.

Ei tunnistanut työväenliikekään viime vuosisadan alussa aina ”valkoisten kirkosta” Kristuksen kasvoja. Eivätkä valkoiset punaisia Jumalan kuvia.

Luojan kiitos kristinuskon säilyminen maassamme ei ollut kiinni kummastakaan kansalaissodan osapuolesta. Työväessä säilyi usko Jumalaan, vaikka usko kirkkoon välillä luokkasodan taistoissa menikin. Valkoiset vapaussoturit tekivät rankkoja ylilyöntejä kurmottaessaan punakapinallisia, ja toisinpäin. Veljessodissa ei ole voittajia, kun jo vallankumouksetkin syövät lapsensa.

Jotakin mätää oli yhtä kaikki Kristuksen ruumissa, kun sen osaset kääntyivät toisiaan vastaan.

SDP opettelisi ihmisenä olemista

Ennen Sdp:n kesäkuussa pidettävää puoluekokousta puolueen ytimestä on tihkunut tietoja tulevasta ”henkisen hyvinvoinnin manifestista”. Sitä on valmisteltu kansanedustajien Tommy Tabermanin ja Piia Viitasen johdolla.

Demarit aikovat ehdottaa ”ihmisenä olemista” oppiaineeksi kouluihin. Työpaikoille he haluaisivat ”hiljaisia huoneita” taukotiloiksi. Vuosittain tulisi järjestää teemapäivä yhteisöllisyydestä.

Hakevatkohan demarit kohta konsultaatioapua kirkolta, jossa tunnetaan tätä nykyä läpikotaisin niin yhteisöllisyys kuin hiljaiset huoneetkin?

Pastori Terho Pursiainen arvioi jo jokunen vuosi sitten, että kirkosta on tullut ”demarien hengellinen siipi”, mutta tässä taisi olla vähän liioittelun makua.

Teksti: Janne Villa

Kuvat: Futureimagebank