Ei-toivottujen henkilöiden puolustaja

Ville Hoikkala on selvittänyt työpäivän aikana narkomaaniasiakkaan lompakkoryöstösarjaa ja kirjoittanut turvapaikkahakemuksia. Tapaan harmaaseen miesten pukuun sonnustautuneen lakimiehen hänen työhuoneessaan, joka on askeettinen, kapea päätyhuone kerrostalossa Helsingin Pukinmäessä. Eri alojen yrittäjät vuokraavat toimitiloja samassa kerroksessa.

Ville Hoikkalan asiakkaista 40 prosenttia on maahanmuuttajia, 40 prosenttia rikollisia ja loput 20 prosenttia tapauksista liittyy perheoikeuteen tai pienyritystoimintaan.

Asiakaskunnasta hän sanoo:

– Kristittynä ajattelen, että olipa ihminen tehnyt mitä tahansa, niin jonkun on oltava hänen puolellaan. Ketään ei saa jättää yksin.

Hoikkala on kirjoittanut tämän vuoden aikana kolumneja Ylioppilaslehteen. Aiheet ovat löytyneet läheltä: narkomaanien pallottelu valtion ja kuntien välisessä rahanjaossa sekä kommellukset oikeudessa. Huvittukaa seuraavasta: ”Ikimuistoisen toimeksiannon sain, kun henkilö katsoi joutuneensa aiheettomasti mielisairaalaan. Puhelimeni soi ja sieltä kuului: Olen X:n psykiatrisella osastolla, auta minut äkkiä ulos, koska tulen täällä pian hulluksi.”

Tiukkoja kysymyksiä
ja lumeliittoja

Hoikkala näkee työssään suomalaisen maahanmuuttopolitiikan ristiriitaisuuden. Työntekijöitä tarvitaan lähestyvän työvoimapulan takia, mutta maahan asettuminen on tehty mahdottoman hankalaksi.

Ville Hoikkala kertoo Iranista paenneesta miehestä, jota vainottiin, koska tämä oli kääntynyt muslimista kristityksi. Suomessa viranomainen hylkäsi hakemuksen turvapaikkahakemuksen, koska epäili, ettei hakija olisi valmis marttyyrikuolemaan uskonsa takia.

– Kuinka moni suomalainen täyttäisi tuollaisen vaatimuksen? Hoikkala tuhahtaa.

Turvapaikkaa hakevat valittavat, etteivät viranomaiset usko mitään selityksiä. Lakimiestä harmittaa viranomaisten epäluuloinen suhtautuminen ns. lumeavioliittoihin. Hoikkalan asiakkaiksi tuli viisi viikkoa sitten suomalainen nainen ja ulkomaalainen mies. He olivat hakeneet miehelle oleskelulupaa perhesiteeseen vedoten. Viranomainen testasi pariskuntaa kysymällä erillisissä haastatteluissa, että kummalla puolella sänkyä puoliso nukkuu. Molemmat vastasivat, että oikealla. Hakemus hylättiin.

– Vastaus riippuu siitä, miltä puolelta katsoo…

Ainoastaan ulkomaalaisten opiskelijoiden asema on parantunut viime vuosina.

Lakimiehen silmissä suomalainen maahanmuuttobyrokratia näyttää välillä järjettömältä.

– Mutta minulle tulevat ne tapaukset, joissa on ongelmia.

– Ymmärrän viranomaisia, mutta toivoisin heiltä inhimillisyyttä ja talonpoikaisjärjen käyttöä. Ihmettelen suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa: mikä on tarpeeksi hyvä syy tulla Suomeen? Miksei riitä hengenvaara, avioliitto tai oikeus tehdä työtä?

Lähimmäispalvelijasta
lakimieheksi

Ville Hoikkala on työskennellyt maahanmuuttajien kanssa teini-ikäisestä. Hän kasvoi Lahdessa, jossa asui paljon Irakin kurdeja. Hoikkala tutustui heihin tehdessään Helluntaikirkon maahanmuuttajatyötä ja lähimmäispalvelua.

– Perehdyin oleskelulupa-asioihin ja kiinnostuin sitä kautta oikeustieteestä.

Nuori mies pääsi lukion jälkeen opiskelemaan oikeustiedettä Rovaniemen yliopistoon. Uudessa kaupungissa hän tutustui paikallisiin turvapaikanhakijoihin.

Hoikkala hääräsi ahkerasti järjestötoiminnassa. Hän liittyi Amnesty Internationaliin ja kristillisdemokraatteihin, koska tunsi molempien arvomaailmat omakseen.

Oma uskonnollinen etsintä huipentui opiskeluaikana. Lapsuudenkodissa vallitsi kansanlähetyksen perintö. Hän kuului kirkkoon, vaikka toimi jo nuoruudessa helluntaiseurakunnan maahanmuuttajatyössä. Oma hengellinen koti löytyi Rovaniemen helluntaiseurakunnasta.

– Lämmin yhteisö teki vaikutuksen.

Mies kiittää kirkkojen tekemää maahanmuuttajatyötä.

– Evankelisluterilainen kirkko ja Helluntaikirkko tekevät enemmän maahanmuuttajien hyväksi kuin mikään muu yhteisö Suomessa.

Tärkein pieni
luottamustehtävä

Ville Hoikkala muutti pääkaupunkiseudulle neljä vuotta sitten ja oli kesän töissä vantaalaisessa asianajotoimistossa. Helmikuussa 2004 vastavalmistunut oikeustieteen maisteri perusti oman lakipalveluita tarjoavan toiminimen Holdmepin. Hän uskalsi heittäytyä yksityisyrittäjäksi, koska uskoi kysyntää riittävän.

Alkuaikoina raha oli tiukalla, mutta puskaradio osoittautui tehokkaaksi markkinoijaksi. Nykyään juttuja riittää enemmän kuin yksi mies ehtii hoitaa.

– Tekisin pitkää päivää, jos olisi poikamies, mutta perheellisenä yritän rajoittaa työmäärää.

Hoikkala palkkasi osa-aikaisen lakimiehen yritykseen, jotta hänelle jäisi aikaa perheelle.

Työpöydällä seisoo valokuvat vaimosta ja parivuotiaasta pojasta. Pariskunnan täytyy raivata yhteistä aikaa, kun mies toimii yksityisyrittäjänä ja mediainsinööriksi opiskellut Minna-vaimo on myös työelämässä.

Politiikka houkuttelisi miestä, mutta vielä ei ole sen aika.

– Lupasin vaimolle, etten lähde vielä vuosiin politiikkaan, koska kotona on Otto-niminen luottamustehtävä.

Teksti Sari Tikkanen

Kuvat Markku Mattila

Syytetyn penkillä

Lakimiehen työ maahanmuuttoasioiden parissa voi olla kovaa peliä. Ville Hoikkala joutuu oikeuteen syytettynä.

– Olen rauhallisella mielellä, mutta ihmettelen syytettä, Ville Hoikkala sanoo.

Kaksi vuotta sitten Ville Hoikkalalle soitti Kosovosta kotiutunut YK-sotilas. Hän kysyi neuvoa lakimieheltä, koska halusi auttaa serbialaista tuttavaperhettä, jota vainosi rikollisporukka. Puhelun aikana miehet keskustelivat lakiasioista: miten Suomeen pääsee, miten haetaan viisumia ja turvapaikkaa.

Seuraavan kerran Hoikkala kuuli miehestä, kun tämä kertoi joutuneensa poliisin kuulusteluihin. YK-sotilas oli kutsunut serbiperheen vierailulle Suomeen, ja Suomen suurlähetystö Belgradissa oli myöntänyt heille vierailuviisumin. Perhe lensi maahan, ja seuraavana päivänä he ilmoittivat Malmin poliisilaitoksella hakevansa turvapaikkaa.

Malmin poliisilaitoksella ryhdyttiin selvittämään tapausta. YK-sotilas vietiin kuulusteluun ja ilmoitettiin, että häntä epäillään rikoksesta. Rikosnimike on väärän todistuksen antaminen viranomaiselle. Poliisin mukaan tapauksessa syyllistyttiin viranomaisen harhauttamiseen. Yksityishenkilö kutsui perheen vierailulle ja tarkoituksena oli alusta alkaen turvapaikanhakeminen. Miestä opastanutta Ville Hoikkalaa syytetään avunannosta.

Vaikeita moraalisia kysymyksiä

Ville Hoikkala hämmästelee syytettä, koska hän neuvoo työkseen ihmisiä lakiasioissa.

– Ihmiset soittavat lakimiehelle kuullakseen, mitä Suomen laki sanoo ja minä kerron siitä. Miten muuten lakimiehen ammattia voi harjoittaa?

Toiseksi Ville Hoikkala nostaa esiin tapauksen ihmisoikeuspuolen. Turvapaikkaa voi hakea vain paikanpäällä Suomessa, eikä sitä voi hakea Suomen suurlähetystöistä ulkomailla. Tässä piilee epäkohta.

– Turvapaikan hakijat tulevat yleensä Venäjän kautta junavaunussa tai rekkakontissa ja maksavat suuret summat rahaa ihmissalakuljettajille, rikollisille. Näinkö Suomessa torjutaan ihmissalakuljetusta? Kun kerrankin joku tulee laillisesti, viisumi kourassa ja lentämällä, niin sitten aloitetaan tämmöinen sirkus.

– Asia on periaatteellisesti vakava. Olemme oikeusvaltiossa, ja on oikein, että jokaisen ihmisen toiminnan lainmukaisuutta voidaan tutkia. Jos toimintani laillisuus kiinnostaa, niin viranomaiset saavat tulla toimistooni penkomaan milloin vain ja niin paljon kuin jaksavat.

– Mutta ihmettelen syytettäni, koska yritin auttaa hengenvaarassa olevia ihmisiä pääsemään edes hetkeksi Suomeen lepäämään.

Ulkomaalaisvirasto tutki asiaa ja siellä tehtiin päätös, että perhe on ollut vaarassa kotimaassaan. Perhe voidaan palauttaa muihin Serbian osiin, muttei takaisin Kosovoon.

Toukokuun 16. alkavassa oikeudenkäynnissä käsitellään YK-sotilasta ja Ville Hoikkalaa vastaan nostettuja syytteitä.

Sari Tikkanen