Elvis oli totuuden etsijä

Elvis Aaron Presley kuuluu populaarikulttuurin tärkeimpiin vaikuttajiin. Hän nousi maailman maineeseen rock and roll –laulajana, mutta osoitti lahjakkuutensa laulamalla myös countrya, bluesia, gospelia, poppia ja herkkiä balladeja. Ainutlaatuiseksi hänet teki kyky tulkita kaikenlaisia lauluja niin, että hän aina kuulosti omalta itseltään.

Elvis uskoi saaneensa laulunlahjansa Jumalalta. ”En usko, että laulaisin näin ellei Jumala niin haluaisi. Ääneni on Jumalan tahto, ei minun”, Elvis kertoi True Storyn toimittajalle vuonna 1956.

Elvis syntyi 8. päivä tammikuuta 1935 Gladys ja Vernon Presleyn ainoaksi lapseksi, sillä hänen kaksoisveljensä Jesse Garon syntyi kuolleena. Köyhissä oloissa elänyt perhe kävi usein kirkossa. Tunnevoimaisissa jumalanpalveluksissa Elvis koki ensimmäisen kosketuksensa musiikkiin.

Elviksen ollessa pikkuinen, tuskin kahta vuotta täyttänyt, hän tapasi liukua alas äitinsä sylistä ja kompuroida lattialle. Siellä hän seisoi tuijottaen kuoroa ja yrittäen laulaa niin kuin he. Hän pysyi oikeassa nuotissa, vaikkei osannutkaan vielä sanoja.

18-vuotiaana Elvis ajatteli vakavissaan antautumista gospellaulajan uralle. Hän kävi The Songfellows –kvartetin koelaulussa yhtyeen tenorin ilmoitettua eroaikeistaan. Elvikselle luvattiin paikka kvartetissa, mutta jostain syystä eroamassa ollut tenori muuttikin mielensä ja palasi takaisin.

Vapaa-aikaansa Elvis kulutti käyden kuuntelemassa Ellisin auditoriossa pidettyjä koko yön kestäviä gospelkonsertteja. Siellä hän nautti niin J.D. Sumnerin kumeasta äänestä kuin Blackwood Brothersien ja Statesmenin laulusta.

Myöhemmin urallaan, 1970-luvun alussa, Elvis toteutti yhden nuoruusvuosiensa unelmista, kun hän kiinnitti The Stamp –gospelkvartetin ja J.D. Sumnerin taustalaulajiensa riveihin. Haave, että hän joskus laulaisi samalla lavalla maailman matalimman bassolaulajan kanssa, oli toteutunut.

Palkittua gospelia 

Kenties lähinnä Elviksen sydäntä oli hengellinen musiikki, jota hän aina esitti mielellään. Gospelkappaleiden parissa vietetyt hetket veivät Elviksen muistoissaan lapsuuteen, Assemblies of God –kirkon ylistystilaisuuksiin ja rauhallisiin koti-iltoihin perheen kanssa. Silloin kokemansa lämmön ja rakkauden hän kykeni juuri gospeltulkinnoissaan siirtämään kuulijansa koettavaksi.

Usein aloittaessaan levytyssessiota tai jäähdytellessään konsertin jälkeen Elvis kokoontui ystävineen gospellaulelmien äärelle. Hän saattoi viettää tuntikausia lempisävelmiensä parissa. Jos jokin laulu tuntui erityisen hyvältä, hän toisti sitä monta kertaa ennen kuin siirtyi seuraavaan.

Uransa ainoat Grammy-palkinnot Elvis sai gospellevytyksistään. Ensimmäinen tuli How Great Thou Art –albumista vuonna 1967, toinen He Touched Me –albumista vuonna 1972 ja kolmas How Great Thou Artin konserttiäänityksestä vuodelta 1974.

Hiljainen hyväntekijä 

Elviksen uskonnollisuus näkyi erityisesti siinä, että hän jakoi eteenpäin ansaitsemaansa maallista hyvää. Hänelle oli maailman luonnollisin asia ostaa perheenjäsenilleen ja ystävilleen koruja, autoja ja jopa taloja. Osansa hänen vieraanvaraisuudestaan saivat kokea myös täysin ventovieraat ihmiset.

Jouluisin hän jakoi 50 000 dollaria shekkeinä eri hyväntekeväisyyskohteisiin. Kerran hän lahjoitti auton eräisiin arpajaisiin, osti itsekin arvan ja voitti auton. Ajopeli pantiin arvontaan toisen kerran ja näin arpajaisvoitto tuplattiin. Kun Aloha from Hawaii –satelliittikonsertin tuotto kerättiin 1972 Kui Lee –syöpärahaston hyväksi, jopa pääesiintyjä maksoi konserttilipustaan tuhat dollaria.

Hän oli hiljainen hyväntekijä siksi, ettei halunnut tehdä lahjoituksistaan suurta numeroa. Monista hyväntekeväisyystempauksista ei yleisesti tiedetty mitään ennen kuin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Hänen hyvä ystävänsä Ed Parker sanoikin: ”Raha ei noussut Elvikselle päähän, se nousi hänelle sydämeen.”

Vain yksi Kuningas 

Koko julkisen uransa ajan Elvistä ympäröivät maalliset houkutukset ja kiusaukset. Hänellä oli kaikkea, mitä kuuluisuudella pystyi saavuttamaan ja rahalla ostamaan. Silti jotain puuttui.

Elvis kertoi 1957 pastori James Hamillille: ”Pastori, minä olen surkein nuorimies, jonka olette koskaan tavannut. Minulla on enemmän rahaa kuin ikinä pystyn kuluttamaan. Minulla on tuhansia ihailijoita ja paljon ystäviä, mutta minulla on paha olla. Te opetitte minua tekemään asioita, joita en tee ja olemaan tekemättä asioita, joita teen.”

Sisimpäänsä polttaviin kysymyksiin Elvis yritti löytää vastauksia uskonnollisesta kirjallisuudesta, jonka intohimoinen tutkija hän oli. Vapaa-aikanaan ja 1970-luvun kiertueilla hänellä oli mukanaan suuri matka-arkku, joka oli lastattu täyteen pääasiassa uskonnollisia kirjoja.

Elvis luki runsaasti Raamattua, mutta tutki erittäin kiinnostuneena muitakin uskontoja, varsinkin itämaisia. Hän alleviivasi suosikkikohtiaan ja teki muistiinpanoja sivujen reunoille. Memphisin ja Kalifornian kodeissaan hänellä oli Raamattu joka huoneessa.

Ennen kuolemaansa Elviksellä oli jo pitkään ollut ongelmia lääkkeidenkäytön, ylipainon, stressin ja unihäiriöiden kanssa. Epäterveelliset elämäntavat vaikuttivat hänen elimistöönsä tuhoisalla tavalla.

Elokuun 16. päivä 1977 Elvis rukoili velipuolensa Rick Stanleyn kanssa: ”Herra, olen väsynyt ja hämmentynyt. Tarvitsen apuasi.” Sitten Elvis jatkoi: ”Rick, meidän kaikkien pitäisi alkaa elää Jeesukselle.” Muutamaa tuntia myöhemmin Elvis kuoli.

Jo Elviksen elinaikana monet halusivat kruunata hänet rock and rollin kuninkaaksi, mutta Elvis sanoi 1957 Variete-lehden haastattelussa: ”Minä en ole kuningas. On vain yksi Kuningas. Hän on Jeesus Kristus.”

Teksti Heli Markkunen

Lähteet:

Charisma elokuu 1998

Elvis Gospel Ministries –kirjoitukset

Elvis The Legend 2/1991

Guralnick Peter: Nuori Elvis – Viimeinen juna Memphisiin

The King 5/1994, 1/1995