Ihmisen näkökulmasta Jumalan käsittämättömässä armossa ei ole mitään tolkkua.
Lauantai 25. toukokuuta. Nimipäivää viettää Urpo, Urban

Eurooppa on maallistunut nopeasti


Kirkontornit näkyvät vielä Euroopan kaupnkikuvassa, mutta kristittyjen osuus on pudonnut sadassa vuodessa rajusti.
Eurooppaan on viime vuosien kuluessa virrannut yhä enemmän lähetystyöntekijöitä muualta maailmasta. Syynä on mantereen maallistuminen. Kristillistä uskoa tunnustaa enää noin puolet eurooppalaisista. (Sana 24.8.2006)

Vuosisatojen ajan Euroopasta lähti lähetystyöntekijöitä kaikkialle maailmaan. Etenkin pakanallisten kehitysmaiden koettiin tarvitsevan evankeliointia. Siksi Euroopan kirkot lähettivät lähetystyöntekijöitä ja saarnaajia kertomaan ilosanomaa niille, jotka eivät sitä muuten olisi kuulleet.

Eurooppa oli kristillisen kulttuurin ja krsitinuskon keskus. Keski-Euroopasta, etenkin Saksasta, oli kehittynyt vuosisatojen kuluessa kritstillisen teologian jättiläinen, josta myös uskonpuhdistus sai Martti Lutherin ansiosta alkunsa.

Siksi maallistumisen vauhti Euroopassa järisyttää. Viime vuosisadan alussa Euroopassa asuvista ihmisistä yli 90 prosenttia oli kristittyjä. 1970-luvulla uskovien määrä oli laskenut vajaaseen 62 prosenttiin. Vuonna 2004 kristillistä uskoa tunnusti enää vain hieman yli puolet Euroopan väestöstä. Viimeisen sadan vuoden aikana kristittyjen määrä on siis lähes puolittunut.

Kehitysmaissa tilanne on päinvastainen. Kun 1900-luvun alussa kristittyjä oli Afrikassa vain noin yhdeksän prosenttia, vuonna 2004 mantereella oli jo 45 prosenttia väestöstä kristittyjä. Kristittyjen määrä on siis viisinkertaistunut sadan vuoden aikana.

Lähetystyön
suuntana pohjoinen

Tänään suurin osa maailman yli kahdesta miljardista kristitystä elää päiväntasaajan eteläpuolella. Pohjoispuoli etääntyy edelleen kristinuskosta. Nykyeurooppalainen kysyy, millä oikeudellä hän saa tuputtaa omaa uskoaan kenellekään ainoana totuutena. Kristinusko on surkastunut monelle pelkäksi kulttuuriksi. Länsimaalainen kulttuuri voisi saattaa käännytettävät ristiriitaan omien perinteidensä kanssa.

Leipzigin ”Missionswerkin” eli paikallisen lähetysseuran johtaja Michael Hanfstängel sanoo lehtihaastattelussa, että lähetystyö on nykyisin yhteistyötä. Se ei ole enää yksisuuntaista niin kuin ennen.

– Voimme oppia hyvin paljon kristityiltä, jotka tulevat muualta kuin Euroopasta, Hanfstängel toteaa. Siksi kyseinen lähetysseura järjestää kehitymaissa olevien yhteistyökirkkojensa kanssa vierailumatkoja Saksaan nimellä ”Lähetystyötä pohjoiseen.”

Tänä kesänä mukana vierailulla ollut rouva Dongau Song Sing Papua-Uusi-Guineasta ihmetteli saksalaisten avoimuutta. Hänen mielestään avoimuus on hyvä asia, mutta muiden uskontojen yliampuva kunnioittaminen kristinuskon kustannuksella on hänestä outoa. Samoin hän ihmettelee lähetystyön huonoa mainetta Saksassa.

– Ihmiset eivät näköjään ymmärrä minkälaisen aarteen he meille Jeesuksessa aikoinaan toivat, Sing sanoo. Tottakai lähetystyössä tehtiin myös paljon virheitä. Oleellista hänen mielestään on kuitenkin se, että usko Jeesukseen vapautti ihmiset alkuperäisen uskonnon pahojen noitien ja henkien alaisuudesta. – Niillä ei ole meihin kristittyihin enää valtaa, Sing toteaa.

 

Elävää evankeliumia
Eurooppaan

Lähetystyön suunta on muuttunut.

– Eurooppasta on tullut nyt lähetyskenttä, jossa tarvitaan elävää evankeliumia, Intiasta kotoisin oleva anglikaani teologi George Kovoor uskoo.

– Seuraavan 20 vuoden kuluessa Eurooppaan tulee varmasti tuhansia lähetystyöntekijöitä kehitysmaista, Kovoor arveli kolmipäiväisessä vapaakirkkojen konferenssissa Saksan Bochumissa. Kesäkuussa järjestetyssä kokouksessa oli yli 4000 osanottajaa.

George Kovoorin mukaan eurooppalaisilta kristityiltä puuttuu evankelioinnista ennen kaikkea elävän Jumalan antama puhti ja sisältö. Täkäläiset kristityt luottavat hänen mukaansa liian vähän rukouksen ja Jumalan voimaan.

– Euroopassa käydään enemmän kirkon järjestämissä konserteissa kuin esimerkiksi rukouspiireissä, Kovoor kritisoi. Juuri rukous olisi kuitenkin elintärkeää evankelioinnille.

Kovoor kritisoi myös sitä, että Euroopan kristityt ujostelevat julistaa Jeesuksen ainutlaatuisuutta. Kehitysmaissa kristityt eivät häpeile sanoa, että Jeesus Kristus on ainoa tie pelastukseen.

Euroopan syntyvyys on hyvin matala. George Kovoorin mukaan työvoimaa tullaan tulevaisuudessa hakemaan aina vain enemmän muualta, etenkin Kiinasta ja muualta Aasiasta. Tulijoiden joukossa on myös kristittyjä. Osa heistä tulee liittymään jo olemassa oleviin seurakuntiin. Mutta osa perustaa varmasti myös uusia.

– Isossa Britanniassa suurimmat seurakunnat ovat nykyisin länsiafrikkalaisten maahanmuuttajien perustamia, Kovoor kertoi.

Ongelmana Euroopassa on George Kovoorin mukaan myös, että uskosta on tullut yksityisasia. Myös saksalainen piispa Peter Strauch sanoi, että suurin osa Saksan kristityistä kokee uskon henkilökohtaisena asiana. He ovat Strauchin mukaan unohtaneet, että kristityillä on yhteiskunnasta ja ihmisistä erityinen vastuu. Jos kristityt eläisivät uskoaan avoimesti, he yllättyisivät varmasti kuinka positiivisesti ympäristö ilosanomaan suhtautuisi.

Anni Mursula 

  

Kristittyjen osuus Euroopassa

Eurooppa (Venäjä luettuna mukaan)

1900: 90,3 % kristittyjä, 1970: 61,9 % kristittyjä, 2004: 52,8 % kristittyjä

 

Afrikka:

1900: 9,2 % kristittyjä, 1970: 40,6 % kristittyjä, 2004: 44,8 % kristittyjä

   

Kirkon jäseniä yhteensä maailmassa: 

1900: 0,6 miljardia (37,5 %), 1970: 1,2 miljardia (33,4%), 2004: 2,1 miljardia (33,1 %)

Lähde: idea



Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin