Ihme tarinoita 20 vuoden matkalta

 

Kymmenet levynkannet kaunistavat huoneen seinää. Osassa on suomenkielistä tekstiä, osassa on tuttuja kirjaimia kummallisessa järjestyksessä, osassa kirjaimetkin ovat outoja.  Keskellä kiiltää kultalevy.

 

– Laitoin äänitteiden kannet seinälle poikani ehdotuksesta, lauluntekijä, Exit-yhtyeen solisti Pekka Simojoki naurahtaa. Hän istahtaa musiikkihuoneensa sohvalle ja ottaa kitaran käteensä. On tavallinen syyskuun 11. päivä, niin kuin 20 vuotta sitten.

 

Karakalliosta
Eurooppaan

 

Oli tavallinen perjantai-ilta 11. syyskuuta 1987, mutta kaikille tuo päivä ei ollut aivan tavanomainen, sillä salin pukuhuoneessa odotteli jännittyneenä uunituore suomalainen gospelyhtye ensimmäisen keikkansa alkamista. Kitaristit virittelivät vermeitään, joku avasi ääntään kiekumalla suihkussa jotain omituista ja toiset vaihtoivat vaatteiteen. Hiljainen puheensorina täytti huoneen ja jokunen hermostunut nauruntyrskähdys katkaisi keskittyneen tunnelman. Nyt se päivä oli tullut, tuo odotettu ja pelätty, enää ei voinut perääntyä. Oli aika Exitin astua lavalle yleisön eteen.

 

Pekka Simojoki on ollut tien päällä 27 vuotta, josta 20 vuotta hän on kiertänyt Exitin kanssa kouluja, kirkkoja, toreja ja tapahtumia ympäri Eurooppaa. Exit on Simojoen pitkäaikaisin musiikkiprojekti, mikä on yllättänyt myös lauluntekijän itsensä. Hän epäili viimeiseen saakka rockbändin perustamista.

 

– Olin Alabasterissa, Jakarandassa, musikaaleissa ja messuissa tottunut laajaan kuulijakuntaan. En osannut kuvitella itseäni rokkikukkona esiintymässä vain nuorille. Se tuntui liian kapealta.

 

Loistavat muusikot, sopivat laulut ja oikea hetki kuitenkin osuivat kohdalleen, ja Exit astui lavalle Espoon Karakallion yläasteen jumppasalissa. Matka on jatkunut 20 vuotta ympäri Suomea ja Eurooppaa.

 

– Exitin voimavarana ovat olleet loistavat muusikot, muuntautumiskyky ja ’kielitaito’.

 

Simojoen motto on: ”Pitää puhua ihmisten kieltä.” Exitin kirkas evankeliumi on aina ollut ihmisläheinen.

 

– Yhden konserttimme jälkeen kirkosta vieraantunut nuori aviopari totesi, että jos kirkko järjestää tällaista toimintaa, ei kukaan halua erota siitä. Se oli hieno palaute.

 

Petroskoin
ihme

 

Jos minulta kysyttäisiin Exitin historian unohtumattominta yksittäistä päivää, todennäköisesti veisin kysyjän Petroskoihin 11.9.2000…

 

Rähjäisessä kerrostalossa Petroskoin laidalla asui muutama suomalainen kristitty tyttö, jotka olivat tulleet tekemään työtä kaupungin pahenevan huumeongelman ehkäisemiseksi. He olivat järjestäneet Karjalan pääkaupungin torille huumeidenvastaisen konsertin, jossa Exitin oli määrä soittaa.

 

Päivä alkoi bändin historian ensimmäisellä vankilakeikalla pahamaineisessa laitoksessa. Pekka puhui vangeille äidin rakkaudesta ja Jumalan tatuoinnista: ”…minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt…” (Jes. 49:15–16).

 

– Kyllä kosketti nähdä karskien miesten kuuntelevan silmät kosteina puhetta.

 

Illalla Exit pystytti karavaaninsa Petroskoin sydämeen, suurelle Kirovin aukiolle. Miliisien lisäksi muutamia ihmisiä saapui paikalle illan pimetessä. Lavan takana olevassa talossa oli joukko vanhoja tätejä, jotka rukoilivat lakkaamatta konsertin puolesta.

 

– Sitten se ihme tapahtui. Yhtäkkiä jostakin alkoi paikalle ilmestyä väkeä katkeamattomana virtana. Hetkessä oli tori aivan mustanaan yleisöä, arviot vaihtelivat 3 000–4 000 välillä.

 

Kaupungin edustajat puhuivat tilaisuudessa teemasta ”sano huumeille njet”, ja Exit julisti: ”Sano Jeesukselle DA”.

 

– Musiikki ja sanoma upposivat. Paikalliset jakoivat kristillistä materiaalia ja myivät kasetteja pilvin pimein kuulijajoukolle.

 

Oli syyskuun 11. päivä, ilon päivä tuhansille.

 

Tasan vuoden kuluttua Manhattanilla yritettiin pelastaa ihmishenkiä rauniokasoista ja raivata WTC:n jätteitä pois. Samaan aikaan Simojoki kuljeskeli uudella rakennustyömaallaan Kangasalla ja keräsi tiiliä kasaan. Piharakennus oli juuri revitty alas talolaajennuksen alta. Simojokien elämässä oli uusi alku, keikkamiehen koti oli siirtynyt Riihimäeltä Pirkanmaalle.

 

Diskon
ovet kiinni

 

Mikä Pekka Simojokea on eniten yllättänyt Exitin mukana kulkiessa?

 

– Suurin yllätys tapahtui Virossa, Tarton ylioppilastalolla joulukuun alussa 1990.

 

Tarto on merkittävä opiskelijakaupunki, ja Simojoki näki sielujensa silmillä satojen opiskelijoiden täyttävän salin. Pettymys oli suuri, kun paikalla oli vain 20 kuulijaa.

 

Konsertin jälkeen sisään juoksi pieni tukeva mies, joka kertoi pitävänsä diskoa alakerrassa. Hän kysyi, voisiko Exit soittaa toisen keikan hänen asiakkailleen. Mies laittoi diskon tunniksi kiinni, ja hetkessä ylioppilastalon sali oli täynnä opiskelijoita.

 

– Luukutimme evankeliumia sydämemme kyllyydestä ja juttelimme opiskelijoiden kanssa yömyöhään.

 

Entä mikä on ollut suurin pettymys Exitin 20-vuotisella taipaleella?

 

– Kaksi asiaa tulee heti mieleen. Ensinnäkin kristittyjen keskinäinen riitely ja yhteistyökyvyttömyys. Toiseksi minä itse. Itseeni olen joutunut pettymään monta kertaa.

 

Kerrankin huoltoaseman pihassa Lahden ja Kangasalan välillä. Joku autoilija oli jättänyt kulkupelinsä tien tukkeeksi, mikä ärsytti kotiin palaavaa muusikkoa. Hänen olisi tehnyt mieli antaa pieni tankkausoppitunti auton kuljettajalle.

 

Simojoki sai kuitenkin peruuteltua autonsa bensapumpun viereen ja aloitti tankkaamisen. Pian toisen auton kuljettaja saapui ja pysähtyi Pekan luo: ”Oletko Pekka Simojoki?”

 

– Mies oli ollut kuuntelemassa Exitiä Lahdessa vajaa vuosi sitten ja oli kokenut suuren muutoksen suhteessaan Jumalaan. Kävimme syvällisen sielunhoitokeskustelun bensapumpun vieressä, ja häpesin aiempaa reaktiotani. Jumala osoitti jälleen, että hänen työnsä ei kaadu meidän epäonnistumisiimme.

 

Exit on valittu useasti Suomen parhaaksi gospelbändiksi. Laulumelodiat ovat mukaansatempaavia, sovitukset upeita ja sanoma keskellä ristiä. Exit on heijastanut 20 vuotta valoa kuoleman huoneen oven päällä: ”Täällä on ovi, josta pääsee ulos.” Tuo sanoma on muuttanut monien elämän. Ja muuttaa edelleen.

 

Lainaukset ovat Pekka Simojoen kirjasta Exit – apostolin kyytiä. Tarinoita lavalta ja lavan takaa. Kirjapaja 2007.

  

Teksti ja kuvat:
Kalle vaismaa