Filo - metsästyskoira ja ystävä

Koirat on joitain taukoja lukuun ottamatta kuuluneet Wille Riekkisen elämään lapsuudesta saakka. Perheessä on ollut karjalan karhukoira, bieglejä ja joku monirotuinenkin.

Filo pääsi Riekkisillä koirakouluun, jossa tunti kerrallaan harjoiteltiin hyvää käytöstä, opittiin rajoja ja saatiin kehuja.
– Tästä koulusta me vanhemmatkin voisimme ottaa mallia. Palkitseminen kun tuppaa lasten kanssa unohtumaan.

Filo on aina valmis metsälle.
– Voi sitä iloa, kun alan hakea ulkokenkiä ja -housuja. Milloinkaan en osaa avata asekaapin ovea niin hiljaa, ettei Filo kuule ja sitten se on menoa.

Teerien, metsojen ja pyiden jahtaaminen on yhteispeliä. Koira kipittää edellä, näyttää tietä maastossa kuin sen päässä olisi kartta ja siihen valmiiksi merkitty reitti.
– Jos kompastun, niin Filo on kohta vierellä tarkastamassa etteihän käynyt kuinkaan.

Riekkinen myöntelee, että koira on miehen paras ystävä, mutta eri tavalla kuin ihminen.
– Kyllä minä Filolle juttelen kuin ystävälle. Nuotiolla istuessa ja makkaraa paistellessa vaihdetaan ymmärtäviä katseita.

Piispan työpäivät tahtovat venyä ja kirkon huoletkin painavat. Koira lukee silloin isäntänsä paineet.
– Istuessani töiden ääressä, Filo menee pöydän alle pitkälleen ja panee päänsä jalkateräni päälle kuin sanoakseen, että kyllä se siitä. Siinä prikaatin murheet kummasti unohtuvat.

Vain koirien taivaaseen

Filo tulee kreikan sanasta ja merkitsee ystävää. Filo on myös poikien kaveri ja piispattaren syli sohvan nurkassa on rakas paikka.

Vuoden takaisella metsästysreissulla piispa pelkäsi Filon puolesta.
– Kuulin haukun ja heti perään parahduksen. Säikähdin, että susiko sen nyt vei.

Joku tunti vilahti etsiskellessä. Sitten asiasta piti ilmoittaa kotiin.
– Siellä taisivat pojat panna käsiä ristiin Filon löytymisen puolesta.

Vajaan viiden tunnin kuluttua koira palasi väsyneenä kotiin. Ikuiseksi arvoitukseksi jäi, mitä oli tapahtunut. Oliko tavannut hirven, joka oli potkaissut.

Monia askarruttavaan kysymykseen, pääsevätkö koirat taivaaseen, Riekkinen vastaa savolaiseen tyyliin.
– Vain koirien taivaaseen. Siellä taivaassa, jota minä odotan, ei koiria tunneta.

Lea Lappalainen
Kuvat: Antti Raatikainen