Isälläkin on paikka äitiysneuvolassa

Hämeenlinnassa äitiysneuvolatyötä pitkään tehnyt terveydenhoitaja Pirkko Karhi sanoo, että miehet tarvitsevat valmennusta isäksi tulemisessa yhtä lailla kuin raskaana olevat naiset tarvitsevat sitä äidiksi tulemisessa. Häntä huolestuttaa se, miten isät voisivat paremmin löytää isyytensä.

– Haluaisin löytää keinoja, joilla isät saataisiin paremmin sitoutumaan tulevaan lapseensa jo odotusaikana ja elämään mukana lapsen arjessa syntymän jälkeen. Uskon, että avainkysymyksiä ovat isien aktiivisempi osallistuminen äitiysneuvolan palveluihin ja toisaalta isien omien ryhmien aikaansaaminen.

Pirkko Karhi ei ole huolensa kanssa yksin. Isyyden vahvistamista korostetaan muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemassa neuvolatytön oppaassa.

Niin kauan kuin ei ole erityisiä isyysneuvoloita, hän pitää tärkeänä, että isät tulisivat mukaan äitiysneuvolakäynneille.

– Pyrin aina ottamaan isät huomioon puhumalla osan neuvola-ajasta vain heille. On hirmu tärkeää, että isät tuntevat olevansa tervetulleita äitiysneuvolaan.

Isille puhuminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpänä terveydenhoitaja Karhi pitää heidän kuuntelemistaan.

– Odottava äiti on äitiysneuvolassa väistämättä pääroolissa ja isä ikään kuin sivuraiteella. Jos kontakti isään näyttää jäävän yhteisellä käynnillä ohueksi, rohkaisen isää varaamaan oman ajan äitiysneuvolakäynnille. Muutamat isät ovat jo tehneetkin niin, mutta kyllä oma neuvolassakäynti näyttää vielä olevan miehillä pienen kynnyksen takana.

Jotkut isäkandidaatit haluavat kuitenkin jutella terveydenhoitajan kanssa ilman tulevan lapsensa äitiä.

– He eivät halua huolestuttaa äitiä murheillaan. Omasta epävarmuudesta, peloista, tai synnytykseen mahdollisesti liittyvistä vaaratilanteista on joskus helpompi jutella ilman tulevan äidin läsnäoloa.

Isille oma ryhmä
äitiysneuvolaan

Terveydenhoitaja Pirkko Karhi on opiskellut tämän vuoden ajan työn ohessa moniammatillista perhetyötä. Opiskeluun Hämeen ammattikorkeakoulussa on sisältynyt muun muassa kartoitus, jolla hän on pyrkinyt selvittämään isien ajatuksia, kokemuksia ja toiveita perhevalmennuksen laadusta ja määrästä.

– Yksi selvä viesti on ollut, että isät kaipaavat vertaisryhmiä. Olin jo aikaisemminkin aistinut sellaisten tarpeen. Nyt olen entistä varmempi, että äitiysneuvolaan tarvitaan isille omia ryhmiä, joissa samassa elämäntilanteessa olevat isät voivat keskustella ja jakaa kokemuksiaan.

– Jossakin päin Suomea tällaisia ryhmiä onkin. Nyt on omaankin neuvolaani syntymässä yhteistyötä neuvolan ja seurakunnan perheasianneuvottelukeskuksen välillä. Pidän erittäin arvokkaana, että yhteistyökumppani tässä asiassa on juuri seurakunnan perheasianneuvottelukeskus. Siellä on aiheeseen liittyvä vankka asiantuntemus, ja sen työntekijät tulevat näin tutuiksi neuvola-asiakkaille. Jos myöhemmin ilmaantuukin ongelmia perhe-elämässä, kynnys hakea apua perheasiainneuvottelukeskuksesta on matalampi.

– Nyt tiedämme, mitä isät odottavat ja toivovat. On vain yhdessä pyrittävä löytämään oikeat toimintatavat, että pystymme vastaamaan näihin toiveisiin.

Neuvolassa annettava valmennus ja tuki on kuitenkin vain yksi osa odotusta ja isäksi tulemista. Pirkko Karhi puhuu isäksi kasvamisesta ja isäksi työskentelemisestä, joka on pitkä prosessi. Mies ei voi tuntea isyyttä kehossaan samalla tavalla kuin äiti tuntee raskauden omassa kehossaan. Se tekee isäksi työskentelemisen tietyllä tavalla äidiksi kasvamista vaikeammaksi.

Suurin riskitekijä isyyteen kasvamisessa on kuitenkin raskaana oleva äiti.

Portti pois isän
ja lapsen väliltä

Pitkä työura äitiysneuvolassa on opettanut Pirkko Karhin näkemään monia sudenkuoppia isyyteen kasvamisen tiellä.

– Liian usein äidit ovat portinvartijoita vauvan ja isän välisessä suhteessa jopa jo ennen vauvan syntymää. Tiedostamattaankin he saattavat ikään kuin omia vauvan vain itselleen. Tällaiset viestit vaikeuttavat isän sitoutumista yhteiseen lapseen. Jos vauvan tulon jälkeen isä alkaa sitten etääntyä perheestä, hoitona on isän huomion kiinnittäminen vauvaan, eikä äidin huomion kiinnittäminen isään, terveydenhoitaja sanoo.

Hän kehottaa äitejä antamaan isille tilaa elää mukana raskaudessa niin tunnetasolla kuin käytännössäkin.

– Vatsan taputtelu, vauvan sydänäänten kuunteleminen tyhjästä wc-rullasta tehdyllä stetoskoopilla, vauvan vaatteitten ja lastenvaunujen värin miettiminen yhdessä, Pirkko Karhi luettelee käytännön asioita, jotka estävät isää joutumasta vain sivustakatsojan rooliin.

Hänen mukaansa valmius tulla isäksi on riippuvainen monista seikoista. Tärkein niistä on miehen halukkuus tulla isäksi. Jotkut ovat toivoneet sitä jo pitkään. Toiset taas eivät ole suunnitelleet sitä edes pysyvään suhteeseen ryhtyessään.

– Lähtökohta isäksi kasvamiselle on tällaisissa tilanteissa tietysti erilainen.

Heti lapsen syntymän jälkeen isät ovat pääsääntöisesti kuitenkin tohkeissaan.

– Isät puhuvat mielellään synnytyksestä, varsinkin jos ovat olleet siinä mukana. Oman lapsen syntymä on erittäin vahva kokemus tunnetasolla. Vain aniharvoin joku isä on sanonut katuvansa mukanaoloaan synnytyksessä, Pirkko Karhi muistaa.

  

Teksti ja kuvat Tero Rahikainen

 

 

 

Isäryhmän vetäminen
ylitti odotukset

 

Hämeenlinnan seurakunnan perheasiainneuvottelukeskuksessa työt hiljattain aloittaneella pastori Timo Korpisella on kokemusta isäryhmän vetämisestä. Varsinaisesta isäksi valmentamisesta ei tosin ollut kyse, ryhmässä mukana olevien isien lapset olivat ensimmäisen kokoontumiskerran aikoihin jo muutaman kuukauden ikäisiä.

 

– Sysäys ryhmän perustamiseen tuli moniammatillisen yhteistyön seurauksena, tuohon aikaan Riihimäellä seurakuntapappina työskennellyt Korpinen sanoo.

 

– Olin moniammatillisessa työryhmässä ainoa mies ja minulla itsellänikin oli pieni lapsi. Ehkä siinä oli riittävästi perusteita sille, että juuri minut valittiin isäryhmän vetäjäksi.

 

Korpinen myöntää, että hänellä oli epäilevä ennakkoasenne isäryhmää kohtaan, vaikka hän pitikin sellaisen perustamista tärkeänä.

 

– Vähän minua jännitti, tuleeko ryhmään ketään, kiinnostavatko isiä yhteiset keskustelut. Ja mitä vaikuttaa se, että ryhmän vetäjänä on pappi, vaikka kyse ei olekaan seurakunnan toiminnasta.

 

Pastorin pelot olivat kuitenkin turhia. Tuoreet isät olivat innostuneita uudesta elämäntilanteestaan, keskustelua syntyi ja kokemuksia jaettiin hyvinkin avoimesti.

 

– Isäryhmän toiminnalle ei kuitenkaan sillä kerralla syntynyt jatkuvuutta. Vetäjän rooli ei oikein niveltynyt omaan työnkuvaani seurakuntapappina, eikä toistakaan vetäjää löytynyt. Vaikka tunsin tehtävän tarpeelliseksi, aika ei yksinkertaisesti riittänyt, Korpinen pahoittelee.

 

Nyt tilanne on toinen.

 

– Perheasiainneuvottelukeskuksen työntekijänä minua eivät juurikaan työllistä esimerkiksi kirkolliset toimitukset. Toisaalta isäryhmää voisi aivan hyvin vetää joku mukaan lähtevistä isistä. Ei siinä välttämättä työntekijää tarvita kuin korkeintaan ryhmän käynnistäjänä.

 

Korpisen mukaan yksi tärkeimmistä asioista on, että ryhmään on helppo tulla. Kokoontumispaikkana äitiysneuvola olisi isille luontevampi kuin seurakunnan tilat, koska muukin raskauteen ja synnytykseen liittyvä valmennus tapahtuu siellä.

 

Seurakunnan mukana oloa tavalla tai toisella perhevalmennuksessa Timo Korpinen pitää tarpeellisena ja arvokkaana asiana.

 

– Seurakunnan tehtävään kuuluu olla mukana jäsentensä koko elämänkaaressa. Jos ovi on auki äitiysneuvolaan, siitä ovesta kannattaa ehdottomasti kulkea.