Juominen pelottaa

Päiväkodin täti ja paikalle sattunut vanhempi vilkaisevat toisiaan vaivautuneina. Kumpikin tuntee perheen. Se on hyvä perhe.

On nimittäin niin, että suurin osa lapsista, jotka kärsivät vanhempiensa alkoholinkäytöstä, ei eläkään syrjäytyneissä alkoholistiperheissä. Näiden lasten kodit ovat ihan tavallisia ja hyviä. Heidän vanhempansa käyvät töissä ja huolehtivat lapsistaan.

Näistä kodeista löytyy monenlaista juomistapaa. Vanhemmat voivat ottaa alkoholia perisuomalaisesti enemmän tai vähemmän keskiviikkona ja viikonloppuisin. Eurooppalaisen juomakulttuurin rantauduttua varsinkin hyvin toimeentuleviin perheisiin, viiniä saatetaan siemailla muutama lasi joka ilta.
– Lapset ovat herkempiä näkemään ongelman, Maritta Itäpuisto Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiöstä sanoo.

Lasten kokemuksia alkoholiongelmaisista vanhemmistaan väitöskirjassaan tutkinut Maritta Itäpuisto kritisoi yhteiskunnallisen ilmapiirin alkoholimyönteisyyttä. Hän näkee, että sen uhriksi joutuvat nimenomaan lapset. Heiltähän ei mielipidettä alkoholiasioista kysytä.

Käytös ja haju muuttuvat

Vanhempien juominen ei välttämättä heistä itsestään tai ulkopuolisista tunnu haitalliselta. Se voi olla ihan kulttuurin hyväksymää sivistynyttä juomista.
– Kyse ei ole alkoholin määrästä, vaan siitä, mitä siitä aiheutuu. Yksikin mies kirjoitti, että kun äiti kerran joi, hänen maailmansa sortui siihen, Itäpuisto huomauttaa.

Avain lapsen kokemukseen piilee siinä, että alkoholi muuttaa vanhemman käytöstä. Vaikka tilanteeseen ei liittyisikään väkivaltaa, jo pelkkä muutos tuntuu lapsesta pelottavalta. Vanhempi ei ole enää se tuttu ja turvallinen vaan jotenkin outo.

Toinen vaikuttava tekijä etenkin pienten lasten kohdalla on alkoholin haju.
– Se voi jäädä alitajuntaan. Myöhemminkin haju voi nostaa mieleen muiston.

Vanhempien juomisesta kärsivillä lapsilla on Itäpuiston mukaan monenlaisia selviytymiskeinoja. Joku kätkee tai tyhjentää alkoholipulloja, toinen laimentaa sisältöä. Käytökseen tulee arkuutta.
– Lapsihan voi myös yrittää puhua asiasta. Sille pitäisi olla herkkä eikä sanoa, että älähän nyt.

Lapsen kokemusta kuitenkin helposti väheksytään ja hänelle selitetään, että alkoholin käyttö on ihan tavallista ja oikein.
– Se ei kuitenkaan poista lapsen kokemusta ja tunnetta, Itäpuisto painottaa.

Kun ahdistuneen oloinen lapsi pyytää, ettei isä tai äiti ostaisi tänään viiniä, se on jo hälytysmerkki.

Ota lapsi huomioon

Miten sitten pitäisi toimia, jos huomaa alkoholin käytön ahdistavan lasta?

– Lapsen kanssa voi keskustella asiasta ja kysyä häneltä, haittaako, jos juon lasin viiniä. Voi luvata juoda vain lasillisen, ja sitten myös pitää lupauksensa.

Tärkeää on kuunnella lapsen mielipidettä ja ottaa se huomioon. Lupausten pitämisellä myös osoittaa, että tilanne on hallinnassa. Se luo turvallisuutta.
– Vaikka vanhemmat joisivatkin, jos he osaavat toimia vanhempina ja ottaa lapsen huomioon, se ei ole niin haitallista.

Hyvä ja oikea tapa käyttää alkoholia onkin Maritta Itäpuiston mukaan sellainen, joka ei vahingoita itseä mutta ei myöskään muita.
– Määrä ei ratkaise vaan se, että itsellä ja muilla on hyvä olla.

Teksti Freija Özcan
Kuva Futureimagebank