Juutalaiset listivät natseja

Luutnantti Aldo Raine (Brad Pitt) ja yksi ”paskiaisista” (Eli Roth) tarkastelevat lopputulosta.

Quentin Tarantinon uusin elokuva Kunniattomat paskiaiset voisi ilahduttaa jokaista lämmintä juutalaisten ystävää: kerrankin juutalaiset pääsevät niskan päälle lahtaamaan kauhistuneita natseja. Vieläpä niin raa’asti, että keskitysleireistä kuvia nähnyt tuntee kutkuttavasti kostonhimonsa tyydyttyvän. Silti juutalaisten ystävän on syytä harkita kestääkö sielu moista verenhimoa kahta ja puolta tuntia. (Sana 17.9.2009)

Kunniattomat paskiaiset on sotaelokuva, mutta mielikuvituksellinen sellainen. Se ei orjallisesti pohjaudu historialliseen totuuteen vaan näyttää yhden version siitä, miten olisikaan voinut käydä. Ja se on hauska. Tarantino on taitava luomaan koomisen raadollisia hahmoja ja näiden välille jännitteitä ja keskusteluja, jotka pitävät katsojan lumouksessa ja mietityttävät vielä jälkeenpäin.

Tavattoman raaka ja väkivaltainen Kunniattomat paskiaiset tietenkin on, kun on Tarantinon elokuvasta kyse. Armoa ei tässä elokuvassa tunneta kuin hetkellisesti, ja sekin palkitaan verisesti. Vitsi piilee siinä, että brutaali väkivalta iskee kohdissa, joissa normielokuvissa ratkaisun arvaisi toisenlaiseksi. Se saa katsomon haukkomaan henkeä tai nauramaan tahattomasti. Ja juuri siksi Kunniattomat paskiaiset on kerrassaan kauhea, aivan kamala, mutta silti kerronnaltaan niin tavattoman hieno.

Syvällistä sanomaa siitä ei kuitenkaan kannata etsiä, ellei sitten jää pohtimaan sitä, miten kostonhimoisia ja julmuuteen taipuvaisia me ihmiset sivistyneen pintasilauksemme alla olemmekaan. Tai sitä, miten kalsea maailma olisi, jos emme osaisi antaa anteeksi.

Teksti Freija Özcan
Kuva United International Pictures

Jaa

Facebook Twitter | Jaa muualla...