”Kauhajoki ei tullut yllätyksenä”

Timo Purjo perusti vuonna 1996 Non Fighting Generation ry:n. Alkuvuosina toiminnanjohtaja päivysti kadulla, rauhoitteli tappelupukareita ja meni jengitappelujen väliin. Purjo opetti väkivallatonta konfliktien käsittelyä. Viime vuosina yhdistyksen työntekijät ovat järjestäneet kouluilla keskusteluryhmiä väkivaltaisille ja päihteitä käyttäville nuorille.

Purjolle Kauhajoen tragedia ”ei tullut yllätyksenä”. Kuten eivät Jokela ja Myyrmannikaan. Eikä hän yllättyisi, vaikka silmittömiä veritekoja tapahtuisi jatkossakin.

– Negatiiviset vaikutteet tulevat maailmalta Suomeen nopeasti. Mutta ei kyse ole vain siitä, että nuoret löytävät internetistä aggressiivisia ryhmiä, kuten koulusurmaajien ihannoijia, synkkää musiikkia tai tappopelejä.

– Meidän on päästävä käsiksi väkivaltaisuuden synnyn syihin jo varhaisessa kasvatuksessa: kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa. Yhdistykseni kaltaiset toimijat tulevat mukaan vasta vääristyneiden arvojen aiheuttamien jälkien korjaamisvaiheessa, toteaa Timo Purjo.

Arvotyhjiö tuottaa tikittäviä aikapommeja

Aiemmassa elämässään väkivaltaisena nuorena ja yrityssaneeraajana profiloitunut kauppatieteilijä näkee, että suomalaisten arvot ovat kovia. Raha on ”ylin ihmisarvon mitta ja epäjumala”.

– Puhutaan paljon koululaistemme menestyksestä Pisa-vertailuissa, ulkoisesta menestyksestä ja rahalla mitattavasta hyvinvoinnista. Samaan aikaan moni voi todella pahoin, ja näyttelee erilaisia rooleja tyhjän kuorensa alla.

– Hyvistä ja rakentavista sosiaalisista suhteista syrjäytyneet, heikoiksi ja huonoiksi itsensä tuntevat ihmiset saattavat luoda virtuaalimaailmassa toisen roolin. Nettiyhteisöissä nuori voi esiintyä vahvana, ja liukua virtuaalielämään. Luulen, ettei kukaan Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen surmaajista ollut täysin tajuissaan tässä todellisuudessa.

Mielipuolisissa teoissa näytti purkautuvan ahdistus ja raivo, jota moni nuori suomalaismies pidättelee sisällään, enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Elämän tarkoituksettomuus sekä kieroutuneet arvot, joilla arvotyhjiöt helposti täyttyvät, tuottavat tikittäviä aikapommeja.

– Huonolla itsearvostuksella varustettuja – usein kiusattuja ja yläasteiässä nujerrettuja – nuoria on paljon. Jos ihminen näkee itsensä ja elämän arvokkaana, hän ei pysty tekemään niin pahoja tekoja kuin Kauhajoella. Mutta jos hän ei näe peilistään eikä toisissa mitään hyvää, ihmisiä voi kohdella esineen tavoin.

– On kysymys ihmisen mitätöimisestä.

Arvokasvattajat ihmisvihan vastavoimiksi

Nuorten, potentiaalisten miespommien purkamisen pioneeri Purjo kertoo selviytymismekanismista, jolla ihminen kääntää alemmuudentunteensa ylemmyydentunnoksi, rasismiksi tai ihmisvihaksi:

– Arvoton, rakkaudeton ja voimaton ihminen voi hakea voiman ja vallan tunnetta räjähdysaineiden ja aseiden kautta tai omaksumalla ääriasenteita. Niillä he ylentävät itsensä toisten yläpuolelle. Syrjintää kokeneet Jokelan ja Kauhajoen surmaajat toivat selkeästi esiin vihansa ihmiskuntaa kohtaan.

Purjo uskoo, ettei kirkon roolin heikentyminen arvokasvattajana tiedä hyvää. Kirkko kun on puhunut inhimillisyyden puolesta.

– Tämä aika vaatii aktiivista toimintaa ja taistelua hyvän puolesta, koska vastavoimat ovat niin vahvoja. Kirkolla voisi olla suurempi rooli arvokasvattajana, ja tiedänkin, että uusia keinoja etsitään.

– Kaikkien henkisestä hyvinvoinnista välittävien tahojen tulisi liittyä kansanliikkeeseen, joka edistää sellaisia arvoja kuin hyvyys, rakkaus ja toisista välittäminen. Arvokasvatus tulee aloittaa muuallakin kuin kodeissa ja koulussa, haastaa Timo Purjo.

Janne Villa
Kuva: Vesa Linna