Kirkolliset tahot mukaan uskonnonopetukseen

Kirkolla ja koululla on opetusneuvos Antti Vanteen mukaan omat tehtävänsä uskonnon alueella: kirkon tehtävä on julistaa, koulun välittää uskonnollista kulttuuria.

– Koulu ja kirkolliset tahot elävät omaa elämäänsä ja yhteydenpito on varsin puutteellista. Yhteistyö kirkon ja koulun välillä voisi olla nykyistä monipuolisempaa, Opetushallituksessa työskentelevä Vanne toteaa.

Usein yhteistyö toteutuu nykyisin lähinnä seurakunnan työntekijän pitämässä aamuhartaudessa.

– Hartaudet ovat mielestäni vain pieni osa mahdollisesta yhteistyöstä.

Opetusneuvos Vanne herättelee kirkkoja ja kristillisiä järjestöjä tekemään kouluille soveltuvaa oppimateriaalia.

– Haluaisin saada aikaiseksi tiivistä nettimateriaalia esimerkiksi kirkon työntekijöiden tehtäväkuvista ja kristillisten järjestöjen ominaispiirteistä. Yhdestä käsikirjasta löytyisi helposti opettajalle oppilaiden kanssa käytettävää hauskaa materiaalia vaikka siitä, että mitä se pappi oikein tekee.

– Koulun tehtävä on tuoda tarjolle kristillisen uskonnon näkökulmia mahdollisimman laaja-alaisesti, Vanne sanoo.

Seurakuntien työntekijöiden asiantuntemus uskontoon liittyvissä aiheissa on hänestä suuri mahdollisuus, jota koulumaailma ei ole ottanut käyttöönsä. Asiantuntemusta voisi hyödyntää muuallakin kuin uskontotunneilla.  

– Kun esimerkiksi musiikkitunnin aiheena on kirkkomusiikki, kanttori olisi sopiva asiantuntija oppitunnilla.

Oman uskonnon opetusta

Uskonnonvapauslain muutoksen jälkeisinä vuosina kouluissa on ollut epätietoisuutta siitä, miten uskontoa tulisi opettaa, ja millaiset uskontoon liittyvät asiat sopivat koulun arkeen.

– Joka päivä minulle soitetaan ja kysytään, voiko tätä tai tätä tehdä koulussa. Opettajakunta ja rehtorit ovat ihmetelleet, voiko enää esimerkiksi mennä kirkkoon tutustumiskäynnille.

Antti Vanne muistuttaa, etteivät uskonnonvapauslain uudistukset ole muuttaneet uskonnonopetuksen sisältöä, vaikka nimellisesti tunnustuksen mukaisesta uskonnon opetuksesta on siirrytty oman uskonnon opetukseen.

– Jos tunnustuksellisuudella tarkoitetaan jonkin tunnustuksen omaksumista, niin tällaista ei ole ollut opetussuunnitelman perusteissa enää vuosikymmeniin. Uskonnon opetus lähtee siitä huolimatta aina oman kirkon perinteistä ja lähtökohdista.

Itse asiassa uskonnonvapauslaki aiheutti perusopetuslakiin vain yhden käytännön muutoksen. Nykyään luterilaista ja ortodoksista uskontoa saavat opettaa myös opettajat, jotka eivät ole näiden kirkkojen jäseniä.

– Tunnustautuminen johonkin on ihan eri asia kuin aineen opettaminen. Opettamiseen tulee pätevyys opintojen kautta. Uskonto on oppiaine siinä missä kaikki muutkin.

Uskontotunti vai hartaus?

– Koulun opetuksessa uskonto ei ole hartauden harjoittamista, se ei ole mikään pyhäkoulun tai rippikoulun jatke, Vanne sanoo.

– Yksinkertaisin tekijä, mikä erottaa uskonnonopettamisen ja uskonnon harjoittamisen, on tarkoitus. Jos meillä on uskonnollinen päivänavaus tai adventtihartaus, niin sen tarkoitus on olla uskonnollinen tilaisuus. Mutta jos menemme kirkkoon vierailulle, tarkoituksemme on tutustua siihen kirkkoon eikä ottaa osaa mahdolliseen käynnissä olevaan uskonnon harjoittamiseen.

Uskontotunneilla opetuksen ei tule sisältää hartauden harjoittamista, mutta esimerkiksi rukouksia ja virsiä saa ja pitääkin opettaa osana kristillistä perinnettä.

Hartauksiakin voidaan kouluissa edelleen järjestää, mutta lasten on mahdollista olla tilaisuuksista poissa vanhempien niin pyytäessä.

Kiistellyt koulun juhlat

Monissa kouluissa on myös vakavasti mietitty, voiko vuoden päätösjuhlassa laulaa perinteistä virttä tai esittää esimerkiksi jouluevankeliumia.

– Jopa perustuslakivaliokunnan suulla on sanottu, että se ei ole uskonnon harjoittamista, vaan suomalaista kulttuuria. Eihän jouluevankeliumin tarkoitus ole olla julistava. Se vaan kuuluu perinteisiin, Vanne toteaa.

Perinteistä luopuminen on herättänyt ihmetystä niin luterilaisen kirkon jäsenten kuin uskonnollisten vähemmistöjenkin keskuudessa:

– Kerran yhden keskisuuren kaupungin joulujuhlassa opettajat ja rehtori ajattelivat pitää kaksi joulujuhlaa: perinteisen joulujuhlan ja syyslukukauden päätösjuhlan. Tällöin muslimiäidit tekivät delegaation, joka halusi, että heidän lapsensa osallistuvat ihan tavalliseen joulujuhlaan.

– Muslimit ovat asettuneet tänne ja suomalaistuneet ja vaikka he pitävät omasta uskonnostaan kiinni, he haluavat tietää millaisessa uskonnollisessa ympäristössä he elävät.

Teksti ja kuva Salla Yli-Erkkilä 

Opetusneuvos Antti Vanne on koulutukseltaan teologi. Hän työskentelee Opetushallituksessa päätehtävänään peruskoulun ja lukion uskonnon opetuksen kehittäminen.