Kristillinen spiritualiteetti on lapsityön valtti

Valtakunnallisille neuvottelupäiville osallistui noin 140 seurakuntien lapsityön ohjaajaa eri puolilta maata.

Arkkipiispan mukaan suuri uhka lapsityölle on, että näkemyksemme ihmisestä maallistuu. Silloin ihminen on arvokas vain niin kauan kuin hän pärjää ja tuottaa.

Arkkipiispa viittasi professori Liisa Keltikangas-Järvisen kuvaan suomalaisen yhteiskunnan kasvatusihanteesta:

”Aiemmin vahva lapsi oli sellainen, joka kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Nykyisin vahva lapsi tarkoittaa lasta vailla omaatuntoa – lasta, joka porskuttaa elämässä eteenpäin, ei välitä muista eikä tunne sääliä. Syyllisyys ja tekojen katuminen ovat nykyaikana heikkouden merkkejä!”

Kristillinen perusviesti kuitenkin on, että jokainen ihminen on Jumalan rakastama, toivoma ja hyväksymä, ainutkertainen ja ainutlaatuinen.

– Yhteiskunnan heikoimmat ja pienimmät ovat seismografi , joka rekisteröi ja paljastaa sellaisetkin murtumat ja repeämän alut, joita ei muuten huomata. Nyt seismografi osoittaa, että osa hyvinvointiyhteiskuntamme lapsista ja nuorista voi todella huonosti.

Sukupolvelta toiselle

Arkkipiispa Jukka Paarma korosti puheessaan kristillisen uskon siirtämistä sukupolvelta toiselle.

– Se on suomalaisen yhteiskunnan olemassaolon edellytys. Ilman oman kulttuuriperinteen ja uskonnon tuntemusta on vaikea elää moniarvoisessa maailmassa, hän sanoi.

Erityisen keskeisinä tässä siirtämisessä arkkipiispa näkee isovanhemmat. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan, dosentti Kati Niemelän käynnissä olevan tutkimuksen mukaan nimittäin uskontokasvattajina ovat olleet useimmiten lapsen äiti ja isoäiti. Heiltä joka toinen nuori aikuinen kertoo saaneensa uskonnollista kasvatusta.

Tärkeitä siirrettäviä asioita ovat iltarukousperinne, kirkkovuoden juhlien tunteminen sekä keskeisten hengellisten laulujen ja virsien oppiminen.

Viiden aistin ihminen

Arkkipiispa Jukka Paarma otti puheessaan esiin käsitteen kirkkopedagogiikka. Siinä ihminen avautuu Pyhälle kaikilla aisteillaan, syntyy vuorovaikutus. Hän kohtaa Pyhän näkemisen, kuulemisen, koskettelun, liikkeen ja ihmettelyn tilassa.

– Uskon, että kirkkopedagogiikalla ja ihmisen näkemisellä kokonaisena viiden aistin olentona ei ole merkitystä ainoastaan lapsityössä vaan kaikessa kirkkomme työssä, arkkipiispa totesi.

– Yksi kirkkomme lapsi- ja perhetyön vahvuuksista on ollut elävä Raamatun kertomusten kertominen. Niillä tulisi olla keskeinen osa tulevaisuudessakin. Samalla on kuitenkin pohdittava, miten Raamatun kertomuksia tulisi tässä ajassa lähestyä, miten niitä tulisi kertoa.

– Monikulttuurisuuden ja totuuksien kirjavuuden aikana varsinkin lapset tarvitsevat totuutta, johon tarttua. Sellaisen etsimisessä, kertomisessa ja antamisessa on kirkon lapsityön suuri tehtävä, arkkipiispa viitoitti.

Kuluvana kirkkojen juhlavuonna lapsityön huipentuma on marraskuun lopussa vietettävä Kotikirkkoviikko. (Sana)

13 miljoonaa käyntiä vuodessa

Seurakuntien lapsi- ja perhetyö kokoaa vuosittain n. 200 000 lasta ja aikuista. Käyntejä eri tilaisuuksissa on arviolta noin 13 miljoonaa. Sitä voidaan verrata vaikkapa jumalanpalveluskäynteihin, joita on vuodessa 7,2 miljoonaa. Ehtoolliselle vuonna 2003 osallistui 2,5 miljoonaa kävijää.

Seurakuntien aamu- ja iltapäiväkerhoissa käy yli 17 000 koululaista, ja on todennäköistä, että työn osuus seurakuntien toiminnassa kasvaa entisestään.

Pyhäkoulu on koko maan tilastojen perusteella lisännyt suosiotaan. Pyhäkoululaisia on nyt 66 000.

Seurakunnan päiväkerhossa käy edelleen joka toinen 4-5-vuotias, ja päiväkerholaisia on yli 70 000. Lisäksi päiväkerhotyön järjestämät erityistilaisuudet ovat kasvattaneet sekä suosiotaan että kävijämääriään.