Lentokone tuo avun taivaalta

Unelmasta syntyi epävirallinen yhteisö ”Missionary Aviation Fellowship” (MAF). Nimi muistuttaa Britannian kuninkaallisia ilmavoimia (RAF).

MAF:in työ on pääosin lentämistä hankalien kulkuyhteyksien päähän: matkustajien, potilaiden, lääkkeiden, sairaalavälineiden, rahdin ja postin kuljettamista.

Usein MAF:in lentäjät tekevät myös sairaustapauksiin ja onnettomuuksiin liittyviä hätäkuljetuksia. Järjestön tunnus onkin ”Flying for Life”, lentämistä elämän puolesta.

MAF:issa työskentelee myös mekaanikkoja, avioniikka-asentajia ja erilaisissa hallinnon tehtävissä toimivia. Työntekijöiltä vaaditaan vankkaa ammattitaitoa. Toiminta on lähetys- ja kutsumustyötä monikulttuurisissa ja alkeellisissa ympäristöissä. Suomalaisten lähetyslentäjien työnantajina ovat pääsääntöisesti lähetysjärjestöt.

Ensimmäisen koneen
nousu ja tuho

Vuonna 1947 MAF hankki ensimmäisen lentokoneen, pienen kaksimoottorisen Miles Geminin. Sen ensimmäinen tutkimusmatka Afrikkaan päättyi tuhoutumiseen Burundin vuoristossa. Pilotit eivät loukkaantuneet, mutta saivat kosketuksen ”puskalentämisen” vaativuuteen ja vaaroihin.

Aluksi lentäjät työskentelivät usein yksin kaukaisissa tukikohdissa. Moni toimi myös mekaanikkona ja huolsi itse koneensa. Oli tavallista, että aviopuolisot hoitivat tuolloin radioliikennettä maassa ja vastasivat lentojen suunnittelusta.

Toiminnan laajentuessa syntyi operaatio- ja huoltokeskuksia. Samalla alettiin lentää Afrikan ulkopuolella, muun muassa Australiassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Lentomäärät kasvoivat huikeisiin lukuihin. Tänään joka kolmas minuutti jossain päin maailmaa MAF:n kone nousee ilmaan.

Syyskuussa 2006 Euroopan, Australian, Kanadan, Etelä-Afrikan ja Uuden Seelannin MAF:it yhdistyivät muodostaen uuden järjestön, MAF Internationalin, jatkamaan järjestön alkuperäisen tarkoituksen toteuttamista.

Pilotit tekevät
työn tunnetuksi

Suomessa MAF:n työ tuli tunnetuksi 1960- ja -70-luvuilla. Näkyvänä hahmona oli silloinen Finnairin lentokapteeni Antti Waris (myöhemmin Waren), joka oli 1960-luvulla perustanut Finnairin raamattupiirin, Pilottipiirin.

1970-luvun alussa suomalainen Seppo Kurkola kuuli MAF:in työstä ja ryhtyi kouluttautumaan lähetyslentäjäksi. Lähettäjäorganisaatioksi tuli Suomen Lähetysseura ja vuonna 1975 ensimmäinen suomalainen lähetyspilotti aloitti työnsä Itä-Afrikassa. Työnantajana oli Britannian MAF. Kurkola oli samalla ensimmäinen ei-britti MAF:in palveluksessa.

Vuosien varrella MAF:in palveluksessa on ollut ja on monia suomalaisia. Heistä Aarno Alanne on MAF:in kokeneimpia pilotteja. Takana on jo toistakymmentä tuhatta lentotuntia, joista lähes kaikki MAF:in palveluksessa ja puskaolosuhteissa. Alanteen työkaluna Keniassa on sveitsiläinen Pilatus PC 12. Kaikkiaan 18 suomalaista on yksin tai perheineen palvellut MAFissa.

Koulutuskone
käytössä 20 vuotta

Suomessa perustettiin 1976 laajapohjainen neuvottelukunta edustamaan MAF:in työtä. Toiminta laajeni, kun mukaan liittyi vuonna 1982 toimintansa aloittanut Gospel Flight ry. Sen perustajajäsenet olivat sotilasilmailun ammattilaisia, jotka näkivät tehtäväkseen tulevien lähetyslentäjien kouluttamisen.

Vuodesta 1994 lähetyslentäjätoimintaa on koordinoinut Suomen Lähetyslentäjät ry. – MAF Finland rf., jonka jäseniä ovat Suomen merkittävimmät lähetysjärjestöt.

Malmin lentoasemalla Helsingissä on parikymmentä vuotta palvellut lähetyslentäjien koulutuskoneena 40 vuotta vanha Cessna, joka tunnetaan nimillä 39 Foxtrot sekä OH-MAF.

Viimeisen 20 vuoden aikana käytännöllisesti katsoen jokainen suomalainen lähetyslentäjä on saanut jatkokoulutusta OH-MAF:in ohjaamossa. Kille Kihlströmin ja Martti Siippolan johdolla he ovat suorittaneet ansio- ja mittarilentokelpuutuksiaan saadakseen MAF:in edellyttämän ammattilentäjän pätevyyden.

– Ei ihme, että OH-MAF:in vasemmanpuoleinen ohjaussauva on pahasti kulunut. Sitä on moni pilottioppilas puristanut rystyset valkoisina ja jännityksestä hikisin käsin, MAF Finlandin varapuheenjohtaja Raine Haikarainen näyttää.

Teksti ja kuvat:

Thorleif Johansson

Peltienkeli on laskeutunut Vantaalle

Neljäkymmentä vuotta sitten valmistui Cessnan lentokonetehtaalta Yhdysvalloissa kuusipaikkainen C206 -lentokone. Yksimoottorinen työjuhta on suunniteltu toimimaan erityisesti lyhyiltä ja vaatimattomilta kentiltä. Kone sai amerikkalaisen tunnuksen N4939F, jonka radiokutsu oli lyhennettynä 39 Foxtrot.

Tämä legendaarinen lentokone on nyt lähetyslentäjien työstä kertovassa Peltienkeli-näyttelyssä Suomen Ilmailumuseossa Helsinki-Vantaan lentoaseman läheisyydessä. Näyttely on avoinna vuoden loppuun asti.

Seitsemäs moottori

39 Foxtrot varustettiin erityistehtäväänsä kiinnittämällä runkoon ylimääräinen tavarasäiliö. Kahdenkymmenen Afrikassa vietetyn vuoden aikana Cessna lensi 7863 tuntia, taittoi matkaa 1,8 miljoonaa kilometriä, kulutti loppuun kuusi moottoria sekä seitsemäntoista rengassarjaa.

Viimeinen suuri palvelutehtävä oli Tsadin nälänhädän uhrien auttaminen vuonna 1985.

Saatuaan vapautuksen aktiivipalveluksesta 39 Foxtrot lensi vuonna 1986 takaisin Englantiin. Sieltä MAF lahjoitti sen Suomeen lähetyslentäjien koulutuskäyttöön. Täällä kone sai alkuperäisestä työnantajasta muistuttavan tunnuksen OH-MAF.

Peltiaasi vai peltienkeli?

MAF auttaa taistelussa köyhyyttä, tauteja, nälänhätää ja kärsimystä vastaan kolmannessa maailmassa.

– Lähetyslentäjien parissa on sanonta, että he "eivät ole Laupiaita samarialaisia, vaan Laupiaan samarialaisen aaseja, MAF Finlandin varapuheenjohtaja Raine Haikarainen toteaa.

Cessna on pieni lentolaite verrattuna valtaviin kuljetuskoneisiin.

– Kuin vähäinen aasi suuren kamelikaravaanin rinnalla, Raine Haikarainen toteaa. – Mutta juuri sellaisena se välittää merkittävän viestin: pienikin voi olla suurta ja tärkeää.

– Yksinkertaisena ja luotettavana työkaluna OH-MAF on edustanut tarkoituksenmukaista teknologiaa, joka luo yhteydet sinne, mihin muu lentoliikenne ei pääse.

– Vierailu kaukaisen kylän vaatimattomalle lentopaikalle on osoittanut todeksi vanhan totuuden: kilometri maantietä ei vie mihinkään, kilometri kiitotietä vie vaikka mihin.

Ilmailumuseossa:

Peltienkeli-näyttely on avoinna vuoden 2006 loppuun asti, Ilmailumuseo, Vantaa.

Televisiossa:

MAF-lähetyslentäjät Etiopiassa, TV7 ti 12.12. klo 19.30.
Netissä:

MAF: www.maf.org

Ilmailumuseo: www.ilmailumuseo.fi

Vuonna 2005 MAF:

• operoi 31 maassa

• työyhteydessä n. 1.000 työntekijää

• koulutti lisäksi paikallisia pilotteja, mekaanikkoja ja muita ilmailun ammattilaisia

• lensi yli 2.500 kohteeseen, joista suurin osa pieniä ”puskakenttiä”

• keskimäärin 300 lentoa päivässä

• palveltiin yli 900 eri kirkkoa, lähetys- ja humanitääristä organisaatiota

• käytössä oli kaikkiaan 136 lentokonetta nelipaikkaisista mäntämoottorikoneista 23-paikkaisiin potkuriturpiinikoneisiin

• rakensi lentopalveluiden lisäksi tietoliikenneyhteyksiä

• tarjosi tavaroiden kuljetuksiin liittyviä logistisia palveluita.

2. k-49-2006-10-maf 02 -39Foxtrot

Lähetyslentokoneen saapuminen kaukaiseen kyläyhteisöön on aina suuri tapaus. Lentokoneet kiinnostavat lapsia niin Afrikassa kuin Euroopassa.

3. k-49-2006-10-maf 03 Junaonnettomuus_Tansaniassa

MAF tekee usein kiireisiä sairaankuljetuslentoja. Tässä kuljetetaan suuren junaonnettomuuden uhreja Tansaniassa 2002. Onnettomuudessa kuoli lähes 300 ihmistä ja loukkaantui yli tuhat.

4. k-49-2006-10-maf 04 –Ohjaimet PIENELLÄ MUTTA TÄM Ä ON TÄRKEÄ KUVA

Kuluneet vasemmanpuoliset oppilaan ohjaimet kertovat lukemattomista koulutustunneista OH-MAF:in ohjaamossa.

5. k-49-2006-10-maf 05-Malli_ja_nukke PIENELLÄ JOS MAHTUU

Finnairin lentokapteeni, Pilottipiirin puheenjohtaja Timo Puttonen lensi aikoinaan MAF:illa. Näyttelyn mallinukella on Timon Afrikan aikaiset tamineet päällään.

6. Pienellä tämä olisi hyvä saada mukaan yhden palstan detaljina

k-49-2006-10-maf 06 –Peräsin

Peräsin kertoo Peltienkelin uskomattoman lentohistorian.

”Kilometri maantietä ei vie mihinkään, kilometri kiitotietä vie vaikka mihin.”