Mä elämältä palkan sain

Aamoksen profetian alla EU:n ehdottama ”maatalouspolitiikan terveystarkistus” muistuttaa sairaskertomusta. Maaseudun rakennemuutos on ollut raju. Pienviljelijät ovat jo pudotettu pelistä, tila kerrallaan.

Maatalousyritysten selviytyjät saavat elää ainaisessa epävarmuudessa, tv:stä tuttujen pudotusohjelmien tapaan. Paitsi että kyseessä ei ole leikki.

EU lakkauttaisi pienen pohjoisen valtion maatalouselinkeinot. Kylät tyhjentykööt ja maaseutu autioitukoon, mitä se heitä liikuttaa? Turisteille ja hiljaisilla kyläteillä juuriaan etsiville jää nähtäväksi ulkoilmamuseo, muistomerkki maalaisesta elämänmuodosta.

Maaseudun saattohoitajat

Maatalouden tukiviidakon alati vaihtuvat lait tuntuvat tolkuttomilta. Suomalaisia vedätetään ja vedetään EU:ssa kuin pässiä narusta. Ikävä tulee Paavo ”Mooses” Lipposta, joka johdatti hänet valinneen kansan piireihin, joissa päätöksiä tehdään. Nyt puuttuu isännän ääni, ja se, joka puisi nyrkkiä tai löisi sen neuvottelupöytään.

Kirkon roolina tyhjenevissä kylissä on sammuttaa viimeisenä valot, työikäisten ja palvelujen paettua. Köyhtyvät seurakunnat eivät enää selviä yksin tehtävistään, onneksi Kirkon säkissä on yhä jaettavaa.

Maaseudun hiljaisten saattohoitajien tehtäväkin on tärkeä, vaan ehkäpä vielä kuulemme kirkon kuuluttavan Aamoksen tavoin kohtuutta maaseudun tulevaisuudesta päättävälle vallalle, joka ”pienentää mittaa, suurentaa hintaa ja pettää väärällä vaa’alla” siinä toivossa että ”näin saamme varattomat valtaamme rahalla ja köyhät kenkäparin hinnalla. Ja akanatkin myymme jyvinä!”

Kristinuskosta ammennetaan tulevaisuudenuskoa erityisesti ankeina aikoina. Ahtaalla olevan maaseudun – niin kuin joukkopaosta kärsivän kirkonkin – toivon säilyttämiseen sopii pelastushistoriamme pitkä perspektiivi: Sukupolvet tulevat, sukupolvet menevät, poliittiset ja henkiset suhdanteet vaihtelevat, mutta maa pysyy, niin kuin uskokin.

Välillä niitä koetellaan, vaan ei koskaan kokonaan hylätä. Siksi juurevat kristityt ja maalaiset eivät hötkyile. Maan ja ihmisen viljely ja varjelu jatkuvat kaikesta huolimatta. Siementä ja Sanaa kylvetään, ja sato korjataan aina ajallaan.

Sankarikuolema ilman aivoja

”Rajat auki ja rahaa kaikille!” Näin otsikoitiin juttu Vasemmisto etsii työtä -teoksesta (HS 1.5.). Pamfletin on polkaissut ”think tank Vasemmistofoorumi”. Eipä mene vahvasti vasemmallakaan.

General Intellect (yleinen äly) -nimellä operoivan tekijäjoukon äänitorvi on filosofi Jussi Vähämäki. Vasurien mielestä Suomeen tulisi saada muuttaa jokaisen halukkaan. Sosiaaliturvamme on niin hyvä, että tulijoita epäilemättä riittäisi, systeemin pikaiseen romahtamiseen saakka.

Uusvasemmistoa eläinten kohtelukin kiinnostaa enemmän kuin ihmisen, jonka lihaa voi kaupata kuin karjaa: ”Seksisiirtolaisuus tulisi hyväksyä.” Työläisellä taas tulisi olla oikeus tehdä työtä humalassa, jos työ on ”ikävää”.

Vasemmisto”älymystö” kannattaa kansalaispalkkaa kaikille tulijoillekin: ”Palkka elämästä, ei elämä palkasta!” Perustulo näet ”vapauttaa ihmiset palkkatyön ikeestä”. Entä kuka lystin maksaa?

”Rahat pankista”, kuuluu vasemmiston vastaus. Äiti, tuu pyyhkimään! Pankistakin loppuivat rahat…

Toimittajat ovat tunnettuja äärimmäisestä älyllisestä rehellisyydestä ja puolueettoman objektiivisesta asenteesta, viileästä tarkkailusta. Toimittaja Saska Snellman joutuu tekemään pikku myönnytyksen johdattelevan kysymyksen suuntaan: ”Onko vasemmistolaisuus älyllisesti epärehellistä?”

”Päinvastoin, se on moralistista ja pitää kiinni pelkästään arvoista. Ihailemme sitä kuin Sven Tuuvaa. Se kuolee sankarikuoleman mieluummin kuin käyttää aivojaan”, vastaa Vasemmistofoorumin yhtä yleistä kuin vähäistäkin älyä väärinkäyttävä Vähämäki.

Teksti: Janne Villa

Kuva: Futureimagebank