Mustalla jäällä

Vuoden vaikuttavin kotimainen elokuva (tähän asti) on Petri Kotwican ohjaama ja käsikirjoittama Musta jää. Se ei puhuttele vain jäätävän tarkasti harkitun kuvamaailmansa, painostavan musiikkinsa tai viiltävän leikkauksensa takia. Tai viimeisteltyjen roolihahmojen: rakastava lääkärivaimo (häkellyttävän moniulotteinen Outi Mäenpää), nuori rakastajar (notkea Ria Kataja) sekä au-suhteisiin patologisesti paneutuva arkkitehti (Martti Suosalo).

Klassinen kolmiodraama lepää ennen kaikkea Kotwican psykologisesti nappiin osuvan kokonaishahmotuksen varassa. Hän antaa kunkin kolmesta hahmosta esittää aidosti oman näkökulmansa kestämättömään suhdekuvioon. Klassinen kolmiodraama koetaan kustakin vinkkelistä täysin erilaisena.

Suosalon rehvakkaan ja menestyneen arkkitehdin päättävät elimet sijaitsevat oman navan alapuolella. Hän arvelee ansaitsevansa rusinat kaikista pullista, tukehtumatta murusiin, tunteisiin. Vaan vaimo pääsee jyvälle kilpailijattarestaan ja soluttautuu tämän lähipiiriin taekwondo-oppilaana. Miten pitkälle naiset voivat mennä taistelussa miehestä, kostoonko asti?

Vastaavia ihmismuodostelmia kerrotaan esiintyvän todellisuudessakin runsain mitoin.

Synnin likaiset jäljet

Petri Kotwican elokuvassa ihmissuhteiden jännitys tiivistyy yllätyksellisen jännärin tavoin. Samaan tyyliin taitavasti tehojaan nostaa myös David Cronenbergin surumielinen trilleri Eastern Promises.

Kätilö (Naomi Watts) etsii Lontoossa totuutta nuoresta venäläistytöstä, joka kuolee synnytykseen. Ihmiskaupan uhri johdattaa rohkean kätilön Venäjän mafian syliin. Mukavat miehet saattavat paljastua pahan suurlähettiläiksi, ja päinvastoin. Tatuoitujen kriminaalinen (pääosassa vakuuttava Viggo Mortensen) kehoista voi lukea heidän urakehitystään kuin cv:tä.

Kotwican ja Cronenbergin salatuimpaan saakka totuudelliset tutkielmat ovat myös syvästi eettisiä: painavia puheenvuoroja aikamme parisuhde- ja prostituutiokeskusteluihin. Havahduttavia elokuvia yhdistää sekin, ettei jännityksen ja draaman tehoja nosteta kuvaamalla kiihottavasti tahi tyylikkäästi pahaa ja väärää toimintaa.

Synnin jäljet ovat joka tapauksessa likaiset. Pahaa ei romantisoida, vaan sen seuraukset näytetään kohti käyvästi. Kipua ei ulkoisteta kivaksi leikiksi, joka ei oikeasti satu katsojankaan suojausten ja roolihahmon alle.

Myös raa’assa reaalitodellisuudessa pahan ja synnin seuraukset sattuvat, oikeasti.

Teksti: Janne Villa

Kuvat: Malla Hukkanen 

J.Kr.

Nelonen ei lähettänyt Jokelan surmia seuranneena torstaina sarjamurhaajista kiehtovan kylmänviileästi kertovaa Dexter-sarjaansa, eikä väkivaltaisia ohjelmamainoksia. Perustelu: Dexter oli liian järkyttävää katsottavaa Jokelan surmien jälkeen. Ei kuitenkaan ennen?

Nelosta ei aiemmin hetkauttanut sen saama huomautus ihmisarvoa loukkaavasta Dexter-mainonnasta.

Myös Ruotsin televisio perui Jokelan takia Elephant-elokuvan, jossa esitellään kouluampumista Yhdysvalloissa.

Ihmisarvon kunnioitus kasvaa nyt kohinalla tv-kanavilla, ja hävytön väkivallalla mässäily sekä ihmismielen alhaisimpien vaistojen ruokkiminen vähenevät – Jokelasta jälkiviisastuneena? Nähtäväksi jää.