Ottaako työ elämän ohjat?

Paras, uusiutuvin, nopein. Siinä iskusanoja nykyajan työelämässä. Rahan valtaan perustuvat kovat suoritushakuiset arvot ovat vahvasti esillä.

 

- Välillä tuntuu siltä, että suomalainen yhteiskunta on ajautunut tilanteeseen, jossa erilaiset ryhmät vuoron perään ajavat omia etujaan. Globaalin markkinatalouden pelisäännöt vaikuttavat myös meillä. Tulosten mittaaminen, kiire ja kilpailu ovat tulleet kaikille aloille, sanoo Aini Jaari. Hänen mukaansa kova välineellinen suhtautuminen työhön heikentää myös työmoraalia.

 

– Omia etujaan vahtivat yritysjohtajat ovat todellinen työmoraalin heikentäjä suomalaiselle kansantaloudelle. Työntekijät muuttuvat herkästi kyynisiksi, jos heidän irtisanomisensa syynä on vain pörssikurssin kohentelu.

 

Monilla toimialoilla onkin tehty ratkaisuja, joissa ihmisarvo näyttäisi olevan hukassa. Kovenevan kilpailun lisäksi työelämää leimaa jatkuva muutos. Monen työntekijän kohdalla nousee esiin kysymys: Miten pärjään muutoksessa?

 

– Monet kokevat riittämättömyyden tunnetta uusien asioiden edessä. Omaa työidentiteettiä joudutaan rakentamaan ehkä koko ajan uudelleen. Työntekijästä voi tuntua, että hän on jatkuvasti tilanteessa, jossa ei tiedä eikä osaa, Jaari arvioi. 

 

Työelämän muutosten paineessa mestarin olisikin kyettävä muuttumaan oppipojaksi ja uusia taitoja olisi työpaikoilla opeteltava vuorovaikutuksessa ikään katsomatta.

 

– -Nuoret voivat opettaa esimerkiksi tietotekniikassa vanhempia työntekijöitä. Vanhemmat taas voivat siirtää omaa syvää tietoaan nuoremmille.  

 

Arvot ristiriidassa

 

Yhteiskuntamme perusarvoja ovat perinteisesti olleet ahkeruus, rehellisyys ja sisukkuus. Työntekoa on pidetty korkeassa arvossa. Aini Jaarin kymmenen vuotta kestäneen itsetuntoa, elämänhallintaa ja arvoja koskevan tutkimuksen valossa runsas neljännes työvoimasta luopuisi nyt kokonaan työelämästä, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Miten tähän on tultu?

 

– Työn asema on ihmisten arvomaailmassa jossain määrin muuttumassa. Työltä ja sen huolilta ei tahdo jäädä aikaa perheelle tai yhteisöelämälle. Joskus tavoitteista luopuminen voi elämänhallinnan kannalta olla suurempi helpotus kuin niiden jatkuva toteuttaminen, uusien haasteiden etsiminen ja vaatimusten täyttäminen, Jaari toteaa.

 

Työelämän ja ihmisten oman arvomaailman välille onkin muodostunut ristiriita, jonka seuraukset näkyvät yhteiskunnassa.

 

– Työuupumus ja mielenterveysongelmat ovat viime vuosina olleet toistuvasti lehtien otsikoissa. Lasten ja nuorten pahoinvoinnista puhutaan. Myös naisten rooli työelämässä ja perheenäitinä on edelleen haastava, vaikka tilanne on jonkin verran parantunut.

 

Samaan aikaan palkat ovat kuitenkin parempia kuin pari vuosikymmentä sitten ja vapaa-ajan määrä on tilastojen mukaan lisääntynyt.

 

– Silti me vain uuvumme. Mihin on kadonnut työn ilo ja ammattiylpeys hyvin tehdystä työstä, Jaari pohtii. Hänen mielestään tilanne on kääntynyt jo hieman parempaan suuntaan, koska työelämän hyvinvoinnista puhutaan paljon. Myös valtiovalta on panostanut asiaan kehittämällä erilaisia joustoja kuten vuorotteluvapaat ja lyhennetyt työajat.

 

Haaste yhteisöllisyyteen

 

Ihmisten epävarmuuden tunteessa voi olla kyse myös suuremmasta kokonaisuudesta.

 

– Ehkä olemme katkaisseet suhteemme sukuun, kotiseutuun tai seurakuntaan, tänä ylikansallisena aikana jopa omaan kulttuuriin. Siinä olisi haastetta erilaisille yhteisöille, Aini Jaari miettii.

 

Ihmisten tarve yhteisöllisyyteen on kasvanut myös työpaikoilla. Jaarin mukaan kaikille yhteinen kysymys kiteytyy teologi Martti Lindqvistin sanoihin: ”Kuka olen, mitä tarvitsen voidakseni olla oma itseni tai tulla sellaiseksi.”

 

Työ heijastaa aina oman aikakautensa arvoja, ajanjakson ilmapiiriä ja ideologisia painotuksia. Tietyt tahot, kuten kirkko tai kansalaisjärjestöt, ovat kannatelleet ihmisyyden arvoja kovien vastavirtojen aikoina. 

 

– Työelämää pitäisi nyt kehittää vetovoimaisempaan suuntaan. Työn johtamista tulisi parantaa ja pohtia, miten yksilöllistä suoritusahdistusta voisi vähentää. Eli miten vaikutettaisiin aikataulupaineisiin, henkilösuhteisiin tai täydellisyyden vaatimuksiin.

Jaari viittaa professori Jouko Lönnqvistin artikkeliin, jonka mukaan kenelläkään ei saisi olla työssään hyväksikäytetty olo.

 

– Jos työssämme on jotain omaa, mielekkyyttä ja mahdollisuuksia osallistua, voimme paremmin ja koemme työssä onnistumista. Hyvään työhön kuuluu myös mahdollisuus vaikuttaa sen määrään ja tekemistapaan. Työn ilo seuraa kuin varjona.

 

– Pahimmillaan työ kuluttaa loppuun ihmisen voimavarat ja terveyden. Parhaimmillaan se on innostuksen ja hyvinvoinnin lähde, joka sisältää tärkeitä sosiaalisia kontakteja.

---------

 

Ensin ruumis sanoi itsensä irti, sitten pää

 

Eeva työskenteli kaksi vuotta uudessa puhelinmyyntiyrityksessä. Sitä ennen hänellä oli kokemusta erilaisista työpaikoista.

 

– Aloitin innokkaana ja halusin tehdä työni hyvin, mutta pian jokin alkoi häiritä. Rahan tekeminen seurauksista välittämättä tuntui olevan yrityksen ainoa motiivi ja peruslähtökohta työlle.

 

Myyntityöstä kehitettiin lähes ”väkisin myyntiä”, ja myyjien aikaansaannokset olivat taululla kaikkien nähtävillä.

 

– Siinä näkyivät myös jokaisen myyjän saamat pakit eli myynnin peruutukset. Paine tehdä tulosta oli kova ja asiakkailtakin alkoi tulla negatiivista palautetta.

 

Eeva uskoi voivansa vaikuttaa työpaikan asioihin keskustelemalla ja antamalla palautetta. Muutosta ei tapahtunut. Ilmapiiri latisti henkisesti.

 

– Ihmisiä alkoi tippua sairaslomalle ja omasta kymmenen myyjän ja kahden sihteerin tiimistäni oli lopulta vain muutama jäljellä. Tuntui siltä, että työntekijät vain käytettiin loppuun. Mietin itsekin lähtöä, sillä en voinut sitoutua työhön.

 

Lähteminen tuntui Eevasta silti periksi antamiselta.

 

– Lopulta, kun joka aamu töihin lähtiessä oli huono olo, jäin sairaslomalle. Ensin ruumis sanoi itsensä irti, sitten vasta pää.

 

Etäisyys antoi Eevalle rohkeutta irtisanoutua. Työstä jäi palkkasaatavia, joita hän ei jaksanut lähteä oikeusteitse perimään. Työterveyslääkärin antama todistus auttoi siinä, ettei tuloihin tullut irtisanoutumisen seurauksena karenssia. Elämä alkoi jäsentyä uudelleen.

 

-Tuntui hyvältä, että viimeisessä kehityskeskustelussa sain sanottua esimiehelle kasvotusten mielipiteitäni. En menisi enää takaisin.

 

-Ihminen kestää stressaavaakin työtä paremmin, jos hänellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen. Mutta työn tekeminen vastoin omia arvoja on pidemmän päälle kuluttavaa ja aiheuttaa suurta ristiriitaa.

 

------- 

 

Lähteet: Aini Jaarin haastattelu ja tutkimustyö: Itsetunto, elämänhallinta ja arvot suomalaisessa työelämässä, 2004.

 

Teksti : Minna-Sisko Mäkinen

Piirros: Anne Tervahauta

 

Netissä: www.tiicon.fi