Samuli on yöväen kuski

Monet sanovat, että Suomessa on maailman parhaat taksit ja taksijärjestelmä. Satelliittipaikannukseen perustuva tilausvälitys on vielä aivan oma lukunsa siellä, missä se on otettu käyttöön. Osoitteet avautuvat taksin digitaaliselle karttanäytölle. Enää kuskin ei tarvitse plärätä karttakirjoja.

 

Ja kaikkein näppärimmin taksin tilaa tekstiviestillä Helsingissä ja Tampereella.

 

– Tilausjärjestelmä on hioutunut kokemuksen ja tekniikan myötä yhä paremmaksi, helsinkiläinen taksikuski Samuli Heiskanen, 48, kiittelee.

 

Taksiliikenne täyttää 100 vuotta tänä vuonna ja eduskunta säätää uutta taksilakia. EU tuo ammattiin vapauttamis- ja kilpailupaineita.

 

Heiskasen mukaan Ruotsissa taksiammatin vapauttaminen vei järjestelmän ”ihan kuralle”.

 

– Asiakkaan täytyy siellä ensin neuvotella kuljettajan kanssa, paljonko matka maksaa.

 

Toisaalta Ruotsissa on parempaa muun muassa se, että kuljettajan kuvallinen henkilökortti on kojelaudalla asiakkaan nähtävänä. Tietää kenen kyydissä mennään.

 

Hintataso Suomessa on kova ja taksimaksut sen mukaisia. Mutta kalustokin on huippulaatua ja palvelu yleensä pelaa, eikä hintaa tarvitse arpoa.

 

Heiskanen huomauttaa, että taksat ovat maksimihintoja. Niitä ei saa ylittää, mutta kukaan ei kiellä neuvottelemasta alemmista hinnoista, vaikka harvoin sellaista tapahtuu.

 

Kuski saa myös taksamittarin pois päältä, jos on tarvis.

 

– Kun aloittelin hommaa ja etsin katua kartasta, laitoin mittarin pois päältä. Muuten tunnelma olisi voinut kiristyä, Heiskanen tietää.

 

Yöväen
kuski

 

Samuli Heiskanen on ajanut mittariautoa 16 vuotta, viimeiset 10 vuotta päätoimisesti. Mies ajaa yökeikkaa. Hän on yöväen kuljettaja omasta valinnastaan.

 

– Yöajot tekevät tästä erittäin raskaan, mutta minulle se rytmi sopii, hän tuumii.

 

– Viikonloppuöinähän täällä eniten saa kyytejä.

 

Yövuoro kestää 13 tuntia, viisi kertaa viikossa. Väsymystä ei aamuseitsemältä vielä huomaa, mutta parin tunnin päästä silmä alkaa jo painaa.

 

– Univelkaahan tässä kertyy, koska ei päivällä pysty nukkumaan niin kuin yöllä.

 

Sunnuntain ja maanantai ovat lepopäiviä. Tiistai jää myös omaan käyttöön, koska vuoro alkaa kello 18.

 

Heiskasella on vaimo ja kolme alle 10-vuotiasta lasta. Hän on kotona ottamassa lapsia koulusta vastaan ja valmiina kyyditsemään – omalla autolla.

 

Farmari-Volvo on taksi-isännän menopeli. Samaa autoa käskyttävät lisäksi toinen kuski ja isäntä. Pelkästään Heiskaselle kertyy kuukaudessa noin 5 000 kilometriä, yövuoroa kohden noin 250 km.

 

– Minulle rengin homma sopii. Ei tarvitse kuin ajaa, isäntä hoitaa kaiken muun.

 

Palkka on pelkkä provisiopalkka ja elää sen mukaan, paljonko kyytejä saa. Provisio on neuvottelukysymys. Heiskaselle bruttopalkkaa tulee noin kolmannes siitä mitä asiakas maksaa.

 

Taksikuskin ammattitaito koostuu monesta tekijästä. Pitää palvella, keskustella, ajaa asiallisesti, tuntea kartta, kohteet ja ajoreitit, täytyy osata taksitekniikka ja valikoida odotuskohteet. Täytyy pystyä rauhallisuuteen yllättävissäkin tilanteissa kuten silloin, jos asiakkaalla ei olekaan rahaa.

 

– Yleensä puhumalla selviää. Kokemus auttaa ja turvakamerat ovat myös apuna.

 

Tekniikasta huolimatta kuskin muistissa on sadat osoitteet, yksisuuntaiset kadut ja numeroinnit.

 

– Numerointi alkaa etelästä pohjoiseen ja idästä länteen, jolloin kadun oikealle puolelle jäävät parittomat numerot ja vasemmalle parilliset, Heiskanen tietää.

 

Taksi palvele kunnan ajossa koululaisia tai vanhuksia ja vie usein myös tavaraa, unohtuneita avaimia tai passeja.

 

— Aika usein pitää viedä myös Veripalvelun veripusseja sairaaloihin.

 

Kuski ja
usko

 

Hengellinen vakaumus ei ole Heiskasen mukaan haitaksi taksikuskin työssä, jossa hyvä palvelu ja luotettavuus ovat tärkeitä.

 

– Tarkoitushan on päästä asiallisesti pisteestä A pisteeseen B. Minulle Jeesus on mestarien Mestari kaikilla elämänalueilla. Voisi sanoa, että hän on paras taksikuski, mies miettii.

 

Taksikuskia koskee vaitiolovelvollisuus sekä normi, että hän ei saa ottaa puheeksi politiikkaa ja uskontoa. Se on Heiskasesta ymmärrettävää. Ketään ei saa ryhtyä ammattityössä agitoimaan.

 

– Mutta jos joku oikein kyselee tai tenttaa, oman mielipiteen voi kertoa.

 

Heiskanen on kirkkoihin kuulumaton vapaa kristitty, jolle uskoon tulo 25 vuotta sitten merkitsi 23-vuotiaana suurta elämänmuutosta.

 

Armeijan jälkeen Heiskanen kävi lyhyen merimiesammattikoulun ja seilasi kauppalaivoilla, kunnes perämieskoulussa Raumalla 23-vuotiaana tunsi, että elämä on mennyt väärää rataa.

 

– Opiskelin ammattiin, josta en pitänyt, ja sisälläni puhalsivat kylmät tuulet, hän kuvaa.

 

Mies uskaltautui hengelliseen kokoukseen, lähti pyörällä pois, ajeli ympyrää muutamia kertoja ja saapui takaisin rukoilemaan papin kanssa.

 

– Olin kaiken kokenut ja mietin, mitä minulla on, mistä en muka voisi luopua.

 

Taustalla oli armeijassa syntynyt kiinnostus Gideonien lahjoittamaan Raamattuun ja keskikoulun aikaiset muistikuvat kristittyjen kokouksista, joissa hän kävi kaverin kanssa. Kaverin isä oli uskon avulla päässyt alkoholismista jaloilleen, mutta edusti ankaraa kristillisyyttä.

 

Heiskasta ahdisti, eikö hän enää kelpaisi Jumalalle. Jos hänen aikansa olisi mennyt jo ohi. Kun asiat selvisivät, tuli tunne kuin hän olisi lähtenyt lentoon, ja tunnepadot murtuivat.

 

Heiskanen on säilyttänyt myös terveen kriittisyyden. Hänestä jokaiseen uskontokuntaan liittyy varjostavia perinnäissääntöjä. Sen vuoksi hän on mieluummin vapaa kristitty, jolle seurakuntayhteys on nykyisin totta niin luterilaisten kuin muidenkin kristittyjen kesken.

 

– Organisaatiot voivat olla ristiriidassa Jumalan säädösten kanssa ja itse Jeesus voi jäädä pilarin taakse varjoon. Ihmisten rakennelmat himmentävät usein pääasiaa, armoa, hän miettii.

 

– Minulle usko on koko elämän peruspohja. Minulle on totta sanat, että joka juo tätä elävää vettä, hän ei janoa enää milloinkaan.

 

Teksti: Sakari Sarkimaa

Kuvat: Markku Mattila

  

 

Kännykällä kyytiin

 

Taksit eivät ajele miten sattuu. Poliisi hyväksyy joka kuukausi taksiyhdistyksen ajovuorolistan. Ajovuoron ulkopuolella ei saa bongata asiakasta kyytiin, mutta sopimusajoja voi ajaa. Rikkeistä joutuu väliaikaiseen ”datakieltoon” eli tilauksia ei välitetä

 

Taksihomma on palapeliä. Joskus asiakas ei olekaan enää paikalla, joku ottaa toisen tilaaman auton ja joskus taas auto ei koskaan tule paikalle.

 

Puhelintilausjärjestelmään on kaikesta kehityksestä huolimatta jäänyt yksi vakava puute.

 

Kutsu taksin datapäätteellä vanhenee 10 minuutissa, jos kukaan kuski ei kuittaa sitä. Silloin autoa ei välttämättä koskaan saavu. Odottava asiakas ei saa mistään tietää, onko kutsu ”vanhentunut”.

 

– Jos kuittaan kutsun yhdeksän minuuttia sen saapumisesta ja ajan paikalle 10 minuuttia, asiakas voi joutua odottamaan jopa parikymmentä minuuttia. Jos 15 minuutissa autoa ei tule, kannattaa soittaa uudelleen. Jos taas jostain syystä ottaa toisen kuin tilaamansa kyydin, tilaus tulisi perua, ettei kuskille tule hukkakeikkaa, Heiskanen sanoo.

 

Helsingissä ja Tampereella tekstiviesti on paras keino tilata taksi.

 

– Tekstiviesti ohittaa taksikeskuksen, joka voi olla ruuhkainen, ja kutsu menee suoraan tietokoneelta autojen datapäätteeseen. Soittaja saa kuittauksen, että tilaus on vastaanotettu. Toinen viesti kertoo, mikä auto on tulossa. Jos kukaan ei kuittaa tekstiviestikutsua, asiakas saa kännykkäänsä kahdeksassa minuutissa ilmoituksen, että autot ovat varattuja.

 

Myös kadulta voi edelleen bongata taksin, jos taksin kyltissä palaa valo merkkinä siitä, että se on vapaa.

 

– Kuitenkin ruuhka-aikoina ajetaan taksitolpille hakemaan siellä odottavat ihmiset, eikä oteta yleensä kadulta kyytiä. Näin tolpalta pois lähteneet eivät pääse etuilemaan niiden kustannuksella, jotka siellä odottavat, kuski selvittää nokkimisjärjestystä.

 

Taksin voi tilata tekstiviestillä Tampereella ja Helsingissä. Viestiin kirjoitetaan ensin kaupunki, sitten kadun nimi ja rapun numero. Viesti lähetetään Tampereella numeroon 16442 ja Helsingissä 13170.

 

 

Taksiliikenne 100 vuotta

 

Suomalainen taksiliikenne täyttää 100 vuotta. Ensimmäisenä pirssinä toimi Gustav Wilhelm Orraeus, joka anoi Helsingin maistraatilta 3. helmikuuta 1906 lupaa ”saada käyttää automobiilia yleisön palvelukseen”. Vielä saman vuoden aikana taksilupia myönnettiin myös Kuopioon, Ouluun, Hankoon, Turkuun, Vaasaan ja Viipuriin.

 

Nyt yleisön palveluksessa on runsaat 9 500 taksia, jotka kuljettavat noin 50 miljoonaa matkustajaa ja ajavat noin 700 miljoonaa kilometriä vuosittain.

 

Helsingin taksiautoilijoiden toiminnanjohtaja Lasse Vuori sanoo, että tekniikan kehittyessä tilausjärjestelmä yhä paranee. Jos taksin kanssa on ongelmia, niistä pitää ilmoittaa paikalliseen taksiyhdistykseen tai taksitarkastajalle. Pilailutilauksia ei kannata tehdä, sillä kaikki tilaukset nauhoitetaan ja kännykkätilaukset jäävät muistiin.