Sotahuuto haastaa ”valheen herran”

”Vapautat pedon sisälläsi. Katsot vierestä, kuinka se tuhoaa kaiken kauniin. Hiljalleen ujuttautuu elämään. Saa tunteen taivaallisen aikaan. Lisää lupaa suurempaa onnea. Annat luvan itseäsi huijata. Et addiktiota hallitse, vaan sinua hallitaan. Salainen suhde ohittaa kaiken, et voi muuta ajatella…”

Laulaja Retun matala mörinä ellei örinä hallitsee Sotahuudon ”kuolonmetalliksi” kutsuttua musiikkia, erittäin nopeaa kitara- ja rumpumättöä, joka aggressiivisessa tyylilajissaan on kuitenkin ajoittain jopa kauniin melodista. Tummanpuhuvat ja tympeästi kulmiaan kurtistelevat soittajat ovat teknisesti varsin taitavia.

Jostain sieltä syvältä – pilkkopimeistä, synkistä ja raskaista elämäntunnoista – kumpuava Sotahuudon soundi sopisi epäilemättä saatanan kanssa leikittelevien mustien metallistien ja kirkonpoltto-hevin ystävien pirtaan, eikä sanoituksissakaan tuntuisi ensi kuulemalta olevan siitä vinkkelistä suurempaa valittamista. Esimerkiksi Ihmisen jälki -levyn nimikkolaulelmassa:

”Kuka uskoo jumalaan, jonka nimissä tapetaan? Kuka uskoo jumalaan, joka kuoli kauan sitten? Kuka uskoo jumalaan, joka sallii kaiken pahan, ja vaatii täydellisyyttä, jonka jälkeen tuomitsee? Mahdottomia sääntöjä, lakia lain perään. Maailmasta erillään, muita ylempänä. Pelkkiä rituaaleja, sokeaa suorittamista. Ilman omaa tahtoa, sitäkö se kaikki on?”

Kivulias isku ateistin ohimoon

Levynkannen painostavassa piirroksessa sarvipäinen pirulainen ottaa syleilyynsä ihmisen, ilottoman kuoren, jonka katse on tyhjä. Sekin sopii raskasmetallin yhden ääripään peruskuvastoon. Alan bändeistä suuri osa hekumoi, jo pahan tavan vuoksi, antikristillisellä aineistolla. Genren kuulijakunta on tottunut reippaaseen rienaukseen ja paatunut kristinuskon pilkkaan.

Metallimusiikin erikoisjulkaisu Miasmassa juttu Sotahuuto-yhtyeestä on sijoitettu black metal -yhtyeiden Impaled Nazarenen ja Enochian Crescentin väliin. Edellisen esiintymisiä on kielletty monissa maissa, sillä jumalanpilkkaan erikoistuneen Impaled Nazarenen ja sen laulajan Sluti666:n on katsottu lietsovan ihmisiä väkivaltaan ja saatananpalvontaan. Orkesteriin voi tutustua vaikkapa albumilta Live In The Name Of Satan.

Enochian Crescent taas löi läpi levyllä Black Church. Taneli Törölän mukaan bändi tunnetaan harrastuneisuudestaan mustaan magiaan.

– Sotahuudolle se oli hauska paikka olla noiden bändien välissä, myöntää Taneli Törölä, jonka yhtye haastaa niin haastatteluissaan kuin sanoituksissaan ihmistä pettävän ”valheen herran” kyytipoikineen. Kristinuskoa anteeksipyytelemättömällä asenteella.

– Missiomme on murtaa maallisten metallipiirien käsityksiä kristityistä ja kristillisestä musiikista. Metallimusiikki on äärimmäisin keino tuoda evankeliumin rajua viestiä esiin, emmekä säästele sanoman esille tuomisessa. Bändi menettää uskottavuutensa, jos se peittelee ja häpeilee vakaumustaan. Suomalaisille ei mene läpi mielistely. On parasta mennä lavalle rehellisesti sellaisena kuin on.

Tarkemmalla kuuntelulla Sotahuudon sanoituksista paljastuu ehdottoman selkeästi, jopa jyrkästi esitetty sanoma synnistä, sovituksesta ja armosta. Music & Mission -lehti luonnehti orkesterin Sotahuuto-esikoislevyn (2005) olevan ”kuin naulankohdista vertavuotavan ristin kipuatuottava isku ateistin ohimoon”.

– Kristittyjä haluamme rohkaista elämään kristittyinä. Seurakunnissa olemme kohdanneet yllättävän vähän ennakkoluuloja. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut, että örisemällä laulava bändi voisi esiintyä Kouvolan VappuGospelissa ja saada positiivisen vastaanoton, kitaristi jatkaa.

Viina ja naiset vaarantaisivat nimen

Sotahuudon alkeismuotoa kuultiin Kouvolassa jo vuosikymmen sitten. Vuonna 2003 Catrabbits vaihtoi nimensä Sotahuudoksi samannimisen laulunsa mukaisesti:

”Iskuja satelee joka puolelta, vastarinta nousee. Minne mennäänkään sanan kanssa, meidät yritetään vaientaa. Maailma ei tahdo meitä, se yrittää lannistaa. Pyhä Henki kulkee kanssamme, se auttaa jaksamaan. – – Rohkeutta soturit! Aika nousta eteenpäin!”

– Nimemme kuvastaa taistelua syntiä vastaan. Levynkansikin kuvaa sitä, kun paha on ihmisen sisällä ja sen voima saa toimia ihmisessä. Me halutaan olla se sotahuuto, joka rohkaisee taistelemaan pahaa vastaan. Vaikka kohtaamme vastarintaa, jota Raamatussakin on luvattu, emme anna periksi.

– Muistutamme ihmisen heikkoudesta ja synnintunnosta. Haluamme tuoda ymmärrystä nöyryyden tarpeesta ja samalla rohkaista ihmisiä kertomalla taivaasta. Korostamme, että olemme ihan samalla viivalla muiden syntisten kanssa, emme yhtään pyhempiä tai parempia tai missään pilven päällä, Taneli Törölä selvittää Sotahuudon näkemyksiä.

Hän painottaa, ettei ihminen pääse ikinä pakoon syntisyyttään.

– Saan syntini anteeksi, ja silti joka ikinen päivä naulaan pahoilla teoillani Jeesuksen uudestaan ristille. Vaikka saan anteeksi, itsessäni ei ole mitään, mikä riittäisi taivaskelpoisuuteen. Tästä tulee nöyryys.

– Se opetus, minkä olen Raamattuopistolla saanut, on että ”katso ensin Kristukseen ja tee sitten niin paljon hyviä tekoja kuin jaksat”. On pyrittävä olemaan hyvä ihminen, mutta vasta sitten kun on tajunnut oman syntisyytensä, muusikko pohtii.

Pelastusarmeijan lehtikin on nimeltään Sotahuuto. Järjestön Suomen johtaja Andrew Cox pyysi yhtyeen pojat keskustelemaan nimen käytöstä.

– Hän ei nähnyt nimessämme nyt mitään ongelmaa, mutta pyysi, että ottaisimme yhteyttä, jos keskitymme laulamaan viinasta ja naisista, Törölä hymyilee.

Amerikassa kristillinenkin bändi myy hyvin

Suomalaisissa metallilehdissä Sotahuudon ”asennemetalliksi” määrittelemä musiikki näyttää saaneen erittäin hyviä arvosteluja, vaikka sen kristillisyys herättääkin säännönmukaisesti hämmennystä kriitikoissa.

Kristillisestä leimasta johtunee, että soitannoltaan kunnioitettua Sotahuutoa pyydetään esiintymään pääasiassa kirkollisiin yhteyksiin. Se on keikkaillut myös Ruotsissa ja Norjassa. Tänä kesänä yhtye pääsi Yhdysvaltoihin, suurille Cornerstone-gospelfestivaaleille.

– Amerikassa oli jännä huomata, että kristilliset bänditkin voivat myydä hyvin. Rajat eivät merkitse niin kuin Suomessa, joka on kahtiajakonsa tiukkuuden osalta varmaan puritaanisin maa viimeiseen asti, toteaa Taneli Törölä.

Cornerstonessa yhtye pääsi vanhan esikuvansa ja suunnannäyttäjänsä, keväällä comebackin tehneen kristillisen Living Sacrifice -metallibändin keikalle.

– Se oli täydellinen konsertti – suuri unelma, jonka emme enää koskaan uskoneet toteutuvan! Unelmiemme täyttymys. Jokainen bändimme jäsen osti kaikkea fanikamaa. Sellaista fanifiilistä en ole kokenut yli kymmeneen vuoteen, Törölä tunnelmoi.

Sotahuudon unelmakeikka kuulostaa vähän kuin taivaan esimaulta joukkion omassa laulussa Viimeinen sana:

”Katseeni ylös nostan. Valo alas lankeaa, pimeyden tuhoaa. Uusi taivas, uusi maa. Ei enää kuolemaa. Isä omansa kokoaa. Uudeksi tekee kaiken. Vihdoin kotona. Tätä minun sydämeni kaipaa.”

Teksti: Janne Villa

Kuva: Taneli Törölä