Teneriffalla kirkko on täynnä suomalaisia

Palmut kohoavat joulutähtien keskeltä. Meri hengittää kaupunkivilinän kyljessä. Turisteja vaeltaa verkkaisin jaloin, joissa on tukevat sandaalit.

Keskellä kaupunkia on kaunis ekumeeninen Pyhän Fransiskuksen kirkko, jossa joka lauantai-ilta pidetään suomalainen jumalanpalvelus. Seurakunta koostuu viikkoturisteista, Puertossa talvikauden asuvista 600–700 suomalaisesta sekä lähes sadasta ympärivuotisesta asukkaasta. Heidän paimenenaan on turistipappi Juha Palm. Myös Palmin puoliso, diakonissa Pirjo Palm avustaa tilaisuuksissa. Kanttorina on turistikanttori Juha Heikkilä.

Lomalla käydään
ahkrerasti kirkossa

Juha Palmilla on avoin ja iloinen katse, reipas olemus. Hän on tullut Puertoon lokakuussa ja keväällä, kauden päättyessä, hän lentää takaisin Suomeen ja Kouvolaan, jonka seudulla hän on toiminut kappalaisena yli 25 vuotta. Nyt hän on virasta vuorotteluvapaalla.

Kanarian saaret ovat Palmin perheelle entuudestaan tuttuja ja rakkaita useilta lomamatkoilta.

– Vuosien mittaan alkoi itää ajatus turistipapin työstä. Ratkaisevana sysäyksenä oli 50-vuotispäivä. Viimeistään silloin ihmisen on tehtävä jotain uutta. Nuorinkin lapsi oli lähtenyt kotoa.

– Suurin yllätys täällä on ollut se, että turistityö on vielä hauskempaa kuin odotin, vaikka myös odotin paljon! Palm hymyilee aurinkoisesti.

Tilaisuudet ovat aina täynnä. Jumalanpalveluksissa käy noin 200 henkeä. "Matkalaisen iltaan" ja "Raamattu tutuksi" –tuntiin tulee noin 30 henkeä.

– Adventtina kirkossa oli 380 ihmistä ja kun laulettiin isommassa kirkossa kauneimpia joululauluja, kuulijoita oli 680. Osa jäi ulkopuolelle.

Vihkimisiä on paljon. Palmin mukaan monilla päätös avioliiton solmimisesta näyttää syntyvän nopeasti ja liittyvän lomamatkan onnistumiseen. Vihittävät ovat kaiken ikäisiä.

Hotelleissa kirkon esitteet ovat hyvin esillä ja oppaat kertovat suomalaisseurakunnasta.

Irti arjen
kontrollista

Aina kun turistipappi liikkuu kaupungilla, joku tarttuu hihasta. Kynnys puhua papin kanssa, tavallisistakin asioista, on selvästi matalampi kuin Suomessa.

– Ehkä sama rentoutuminen, arjen kontrollista vapautuminen, eräänlainen taantuminenkin, mikä näkyy pukeutumisessa, näkyy myös suhtautumisessa kirkkoon. Ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat, kirkon ovesta voi anonyymisti luiskahtaa sisään vaikka sortseissa. Lomalla on myös aikaa, Palm tuumii.

Samalla hän toteaa, että tilanne nuorten suosimassa Playa de las Americasin hotellikeskittymässä on toinen kuin varttuneemman väen Puertossa.

– Viikoksi rantalomalle ja discoihin tulevilla nuorilla on aivan eri tähtäyspiste. Kuitenkin kirkko on myös siellä läsnä.

Hiljaisuudestako
uusi vastaus?

Puerto de la Cruzissa suomalaiset täyttävät kirkon, mutta koti-Suomessa kirkosta eroaminen kiihtyy. Ihastuttavan puertolaiskahvilan sisäpihalla palmujen katveessa Palm pohdiskelee, mistä oikein on kyse.

– Sanomassa ei ole vikaa, koska jokainen meistä kaipaa elämässään rakkautta, anteeksiantoa ja toivoa. Kirkon aarre on edelleen Kristus. Varmaan sanoman välittämisessä on vikaa… mutta on turha hakea syyllisiä. Maailmassa vaikuttavat nyt valtavat voimat, jotka vievät ihmisiä individualismin suuntaan. Jokainen määrittelee itse uskonsa ja arvonsa, jolloin kirkkoa ei tarvita.

– Hengellinen etsintä ei kuitenkaan ole kadonnut.

Juha Palm kertoo kuuluvansa Suomessa hiljaisuuden liikkeeseen ja olevansa retriittiohjaaja. Teneriffalla hän löysi kolmen argentiinalaisen munkkiveljen pienen luostarin ja vietti siellä päivän hiljaisuudessa heidän seurassaan.

– Kristillisen meditaation ydin on kohdata se Jumala, joka nousee Raamatusta, rukouksesta ja ehtoollisesta. Hiljaisuus ei ole tyhjää vaan se täytetään Jumalan sanalla, Palm sanoo.

– On hyvä että ihminen pyrkii totuutta ja valoa kohti. Mutta miksi jäädä puolitiehen? On enemmän luvassa kuin omasta positiivisuudesta ammentaminen. Jossain vaiheessa jokainen joutuu kohtaamaan oman rikkinäisyytensä. Kupla puhkeaa, elämä on liian rajua pelkän myönteisyyden varassa elämiseen. Silloin auttaa vain Kristus.

Palm tutkii mahdollisuuksia järjestää Teneriffallakin hiljaisuuden retriittejä.

Katri Simonen

Puerton seurakunta 30 vuotta

Maaliskuun 7. päivänä vietetään Puerto de la Cruzin suomalaisseurakunnan 30-vuotisjuhlaa. Epävirallisesti Teneriffalla on ollut suomalaisseurakunta jo yli 40 vuotta, massaturismin alkuajoista lähtien. Ensimmäiset "turistipapit" olivat eläkkeelle jääneitä, Teneriffalle terveytensä takia muuttaneita pappeja, jotka pitivät hartaushetkiä toisten pyynnöstä.

Vuonna 1977 Suomen kirkon piirissä päätettiin virallisesti kokeilla uutta työmuotoa. Teneriffalle lähetettiin mm. siirtolaispappina Australiassa toiminut Seppo Heikkilä, joka oli virassa vuoteen 1991. Hänen jälkeensä oli kaksi vakinaista turistipappia. Vuodesta 1998 turistipapit on nimitetty talvikaudeksi kerrallaan.

Alusta lähtien turistipappi-instituutio osoittautui "Suomen kirkon uusimman ajan historian menestystuotteeksi", ja mediassa kirkon ja tavallisen kansan uudesta yllättävästä kohtaamisesta kerrottiin innostuneesti.

Keskeistä seurakunnassa on maallikkojen aktiivisuus. Kirkossa kävijöiden määrät ovat pysyneet korkealla, sen sijaan sielunhoito ja yhteydet viikkoturistien kanssa ovat selvästi vähentyneet.

Katri Simonen