Ympäristömuutoksen professori Atte Korhola: Paniikkiin ei ole syytä

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen lunta ja kunnon talvea odoteltiin pitkään. Jotakin outoa on selvästi käynnissä, kun tammikuussa sireeneihin ilmestyivät silmut ja nurmikko oli vihreänä.

– Yksittäisestä lämpimästä vuodesta ei sinänsä voi tehdä johtopäätöstä, mutta tämä ei enää ole ollut poikkeuksellista vaan sitä, mistä tiedemaailma on jo pitkään varoittanut, professori Atte Korhola Helsingin yliopistosta toteaa.

– Monia ilmastomuutoksiin liittyviä uhkakuvia on jo toteutunut. Kaikkien trooppisten alueiden vuorten jäätiköt sulavat huimaa vauhtia, esimerkiksi Andeilla jäätikkö vetäytyy peräti 20 metriä vuodessa. Pysyvän lumipeitteen alue on sekin pienentynyt viimeisen 40 vuoden aikana 10 prosenttia. Selkeimmin ilmiön suunnan voi kuitenkin havaita maapallon keskilämpötilasta: kuluneen 100 vuoden aikana se on noussut 0.8 astetta, Korhola luettelee.

Lämpötilan nousu saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta sen vaikutus on suuri. Eliölajit ovat jo nyt levittäytyneet pohjoisemmaksi parantuneiden olosuhteiden myötä, myös puuraja on noussut pohjoisemmaksi. Ikirouta sulaa, Jäämeren jääpeite on ohentunut ja sen alue on myös supistunut merkittävästi. Lisäksi kasvukausi on pidentynyt noin kaksi viikkoa viimeisen sadan vuoden aikana.

Korholan mukaan käytännössä tämä kaikki tarkoittaa sitä, että käsillä on niin sanottu kuudes suuri sukupuuttoaalto. Uskotaan, että jopa 1,5 miljoonaa eliölajia saattaa kuolla sukupuuttoon joutuessaan sopeutumaan uusiin olosuhteisiin.

Tulvia ja talousongelmia

– Ihmisten osalta kyseessä on seurauksiltaan laaja-alainen ilmiö. Äärisääolojen lisääntyessä talous on kovilla kuivuuden ja toisaalta tulvien kourissa. Pahin seikka lienee merenpinnan nousu, jonka ennustetaan olevan 50-80 cm tämän vuosisadan kuluessa. Sinänsä pieneltä vaikuttava luku tulee vaikuttamaan dramaattisesti miljoonien ihmisten elinolosuhteisiin, sillä 60 prosenttia maailman väestöstä asuu rannikon tuntumassa. Matalien saarien maissa, kuten Bangladeshissa, se voi aiheuttaa jopa 150 miljoonan ihmisen ilmastopakolaisuuden.

– Lisäksi monet nykyiset maapallon vilja-aitat, kuten Yhdysvaltojen keskilännen preeria, saattavat kuivua viljelykelvottomiksi. Nälänhätä kehitysmaissa pahenee ja kurjat olosuhteet kurjistuvat.

Professorin luettelemat faktat ovat karuja. Samalla hän kuitenkin muistuttaa, että kyseessä ei ole äkkinäinen ja dramaattinen muutos, vaan vuosikymmenien prosessi.

– Rauhoittelisin muutenkin ihmisiä, sillä uskon, että vielä voidaan tehdä paljon ja luovuudella saavuttaa ratkaisuja, joiden avulla ilmastonmuutoksen aiheuttamia haittoja voidaan vähentää.

Käynnissä oleva ilmastonmuutos aiheutuu pääasiassa ihmisen toiminnasta. Syynä ovat erityisesti ilmakehään pääsevät kasvihuonekaasut, joista merkittävimpiä ovat etenkin öljyn ja hiilen poltosta vapautuva hiilidioksidi. Toisaalta öljy ja hiili ovat juuri niitä, millä maapallo toimii.

Valtioiden vaalima jatkuvan talouskasvun tavoite on ristiriidassa ilmastonmuutoksien hidastamiseen tähtäävien toimenpiteiden kanssa.

— Toisaalta jos ei ole tiettyä kasvua ja varallisuutta ei ratkaisukeinojakaan synny, Korhola huomauttaa.

Tiukkoja poliittisia päätöksiä

Energiantarve maapallolla yhä lisääntyy, ja sen myötä myös ilmastomuutos tulee kiihtymään. Yksittäiset ihmiset voivat omilla valinnoillaan vaikuttaa kehityskulkuun esimerkiksi vähentämällä autoilua ja energian kulutusta. Mittava ongelma vaatisi kuitenkin järeitä toimenpiteitä sekä vankkoja poliittisia päätöksiä koko maailman tasolla.

Korhola kritisoi esimerkiksi Kioton sopimusta, joka ei käytännössä kannusta päästöjen vähentämiseen.

– En muutenkaan usko, että ongelmaa voitaisiin koskaan ratkaista pelkästään päästöjä rajoittamalla, se on hidasta ja tehotonta, pikemminkin pitäisi pyrkiä esimerkiksi kehittämään uusia energiaratkaisuja. Aurinkoenergia ja fuusioenergia ovat varteenotettavia vaihtoehtoja. Myös hiilivoimaloissa hiilidioksidin talteenottoa voitaisiin vauhdittaa ja energiatehokkuutta lisätä. Uusien energiamuotojen keksiminen saattaisi olla mahdollista, mikäli luovuus ja innovatiivisuus tehtäisiin kannattavaksi. Mielestäni esimerkiksi EU:ssa ei riittävästi kannusteta siihen.

Korhola on hiljattain nimitetty ympäristömuutoksen professoriksi Bio- ja ympäristötieteiden laitokselle. Korholan aloittaessa tutkijanuraansa maailmalla ajankohtainen ongelma oli happamoituminen. Sittemmin puheenaiheen on ollut biodiversiteetti ja viimeisen 15 vuoden ajan tutkimuskohteena on ollut ilmastonmuutos. Ympäristötieteilijöitä askarruttaneet otsonikatoon ja UV-säteilyyn liittyneet haitat on jo lähes ratkaistu, vaikka niiden aiheuttamat ongelmat säilyvät vielä vuosikymmeniä. Ilmastonmuutos sen sijaan on vaikeasti ratkaistava ilmiö, sillä se liittyy keskeisesti koko elämäntapaamme.

— Ilmastonmuutokseen liittyvän tutkimuksen tarve yhä kasvaa, sillä ongelma on todella mittava.

Arja-Leena Paavola