Äiti uupui

– Olin itse hyvin herkkä lapsi, ja ehkä juuri siksi vanhempani pitivät eropäätöksen viimeiseen asti salaisuutena. Minulle se tuli järkyttävänä yllätyksenä 7-vuotiaana. Herättyäni keskellä yötä kömmin tuttuun tapaan äidin ja isän väliin. Aamulla heräsin täysin vieraan miehen kainalosta. Sen jälkeen menin aivan lukkoon, muistelee tamperelainen Johanna Laakso (27).

Mies ei äidin elämässä pitkään ollut. Uusia ilmaantui vaihtuvalla tahdilla.
– Äiti alkoi käyttää alkoholia entistä suurempia määriä. Hän saattoi ilmoittaa lähtevänsä kauppaan ja jäädä sille tielle. Selvänä hän oli ankara, kova pitämään kuria. Juoneena hän puolestaan antoi kaiken periksi – ikään kuin hyvittääkseen tekemisiään. Meille tämä näyttäytyi täysin ennalta arvaamattomana käytöksenä. Olimme välillä baarissa äidin mukana, välillä portailla itkemässä.

Huumeisiin sortunut isoveli käyttäytyi kotona väkivaltaisesti.
– Halusin viimeiseen asti suojella pikkuveljeä. Pakenimme vessaan ja väänsimme oven lukkoon. Otin aina mukaani kannettavan vanhanaikaisen puhelimen, jolla saatoimme soittaa itsellemme apua. Avaimenreiästä näin kerran, kuinka isoveli hakkasi äitiä ruuvimeisselillä. Poliisit kävivät kotona usein.

Tunnollinen tytär selvitti ihmeen kaupalla yläasteen ja lukion. Isoveli oli ajautunut rikosten teille, pikkuveli oli otettu huostaan. Äidin masennus ja alkoholinkäyttö lisääntyivät entisestään.


HYLÄTYKSI JA KODITTOMAKSI

– Täysi-ikäisenä halusin nopeasti pois kotoa, joten lähdin ensimmäisen miehen matkaan. Pääsin töihin helsinkiläiseen sairaalaan. Ilahduin pärjätessäni nuorena aikuisten maailmassa. Työnantaja palkitsi työni kouluttamalla minut vaativampiin tehtäviin.

Avoliitto sen sijaan päättyi nopeasti. Tilalle tulivat vauhdikkaat ravintolaillat. Arki-illat pysyivät kuitenkin raittiina.

– Äidin tila Tampereella muuttui koko ajan yhä vakavammaksi. Hän käytti yhdessä sekä alkoholia että lääkkeitä, joita kotona oli kokonainen kaapillinen. Toisinaan hän soitti minulle kymmenenkin kertaa päivässä. Pidin puhelinta myös töissä, sillä pelkäsin hänen itsemurhayritystensä onnistuvan. Järjestin hänelle apua lukuisia kertoja.

Tytär päätti ottaa etäisyyttä ja lähteä ystävättärensä kanssa vuodeksi Australiaan. Siellä Johanna Laakso tutustui englantilaiseen mieheen, jonka kanssa hän päätti aloittaa yhteisen elämän.

– Piipahdin Suomessa äitiäni tapaamassa ja lähdin saman tien Englantiin miehen luokse. Ehdin olla siellä vain kolme päivää, kun sain tietää, että äiti oli kuollut tapaturmaisesti. Jouduin palaamaan välittömästi Suomeen hoitamaan asioita. Irtisanoin äidin vuokra-asunnon ja järjestin hautajaiset.

Englantilainen mies soitti, ettei haluakaan jatkaa suhdetta. Johanna Laakso oli tullut hylätyksi ja saman tien kodittomaksi.


ÄITI UNOHTI ITSENSÄ

Sosionomiopiskelija jatkoi juhlintaa ja yhden illan suhteita.
– Lääkärin mukaan oli erittäin epätodennäköistä, että voisin läpikäymieni operaatioiden seurauksena koskaan saada omia lapsia.

Vuonna 2007 Johanna Laakso teki raskaustestin opiskelijakämpässään, soluasunnossa ja sai tulokseksi myönteisen vastauksen.
– Harkitsin pitkään aborttia. En kuitenkaan löytänyt yhtäkään syytä, miksi lapsella ei olisi oikeutta tulla tähän maailmaan. Syypää ongelmiini olin minä itse, enkä hän.

Kun vauva synnytyksen jälkeen tuotiin rinnalle, ei äidillä ollut mitään tunteita. Kotona yksinhuoltajan elämä romahti; vauva itki yöt ja päivät.
– Yritin neuvolassa ehdottaa syyksi maitoallergiaa, mutta minut vaiennettiin koliikista puhumalla.

Tunnollinen äiti teki kaikkensa lapsen hyväksi, mutta unohti itse syödä ja nukkua.
– Soitin tuttavalleni kysyäkseni jotain pientä vauvanhoitoon liittyvää asiaa, mutta siitä tulikin ihan erilainen puhelu. Huomasin sanovani, että varmaan tapan kohta itseni, sillä en jaksa enää.

Tampereen sosiaalipäivystäjien rinkiin kuuluva Tia Hämäläinen ei aikaillut. Hän järjesti asiat niin, että äiti ja vauva haettiin pikaisesti perhetukikeskukseen.
– Siellä meitä varten kehitettiin uusi auttamismuoto. Pääsimme muutaman päivän päästä yhdessä Hämäläisten luo.

Tapaus oli lajissaan ensimmäinen äidin ja lapsen sijoitus Pirkanmaalla.
Maitoallergia paljastui kuukausia myöhemmin itkujen syyksi.


ATEISTI PÄÄTYI SIUNATTAVAKSI

Tänään, äitienpäivän kynnyksellä, Johanna ja Jasmin Laakson sijoitus on juuri päättynyt. Kulunut vuosi on kääntänyt elämän suunnan:
– Aluksi olimme sijaiskodissa lähes koko ajan. Nukuin, lepäsin ja toivuin, kun Jasmin sai hyvää hoitoa. Tian kanssa olen käynyt läpi elämääni keittiön pöydän ääressä tuntikaupalla. Hän on puhunut myös Jumalasta ja Jeesuksesta.

Heistä mummikin oli aikoinaan jutellut.
– Olin nuoresta pitäen varustautunut näihin keskusteluihin hakemalla perusteet siihen, ettei Jumalaa ole. Olin kehittynyt aika taitavaksi väittelijäksi.

Sijoitusperheensä mukana Johanna Laakso lähti hengellisiin tilaisuuksiin ”huvin vuoksi”. Kerran joku pyysi häntä alttarille siunattavaksi.
– Ajattelin, ettei se nyt niin vakavaa ole. En painanut mieleeni, mitä rukoilija sanoi. Penkkiin palattuani minua alettiin onnitella. Sain kuulla, että olin ottanut Jeesuksen vastaan elämääni. Minua harmitti. Tunsin, että minua oli vedätetty. En ollut tehnyt mitään ratkaisua.


TULVAHDUS ÄITIRAKKAUTTA

– Aloin kuitenkin testata sitä, onko Jumala olemassa. Psykologiaa lukeneena ja ateismiin vihkiytyneenä olin yhä ”vastarannan kiiski”. Pyysin Jumalaa esittäytymään, koska hän oli uusi tulokas elämässäni. Olin pettynyt, kun niin ei tapahtunut.

Puolen vuoden päästä tytön syntymästä tapahtui kuitenkin jotain merkittävää.
– Näin sylissäni istuvan Jasminin aivan uusin silmin. Suukottelin ja halasin häntä. Ihmettelin oikeasti, miten kaunis lapsi minulla onkaan. Tunsin valtavaa rakkautta häntä kohtaan.

Äiti halusi koetella tämänkin tunteen:
– Mietin, kuinkahan kauan näin voi olla. Onkohan tunne Jumalasta? Yritin ajatella Jasminia entiseen tapaan inhoten, mutta se ei enää onnistunut.

Syvä rauha alkoi vallata sydäntä pikku hiljaa, päivä päivältä. Sisäinen parantuminen pääsi vauhtiin.
– Enää en ole oman elämäni vanki vaan saan elää ja hengittää vapaasti Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on sitonut valtavan määrän haavoja. Jeesus voi auttaa jokaista meistä, jos vain annamme hänen auttaa ja olemme valmiita joskus pitkiinkin ja kivuliaisiin prosesseihin.

Ensi syksynä Johanna Laakso suunnittelee aloittavansa raamattukoulun, jos Jasmin vain saa hoitopaikan.
– Maksullisen koulutuksen rahoitus on jo ihmeellisesti järjestynyt. Uskon, että Hän pitää muistakin asioista huolen. Tahdon tulevaisuudessa tehdä töitä Taivaan valtakunnan hyväksi.

Sitä ennen äiti ja tytär keräävät vielä voimia, nauttivat kesästä sekä unelmoivat nykyistä tilavamman kodin etsinnästä.

TEKSTI JA KUVAT: ERJA TAURA-JOKINEN