Arja Simojoki on täyteläisen elämän laulaja

 

Kerrostaloasukkaan unelma on ruumiillistunut täysin remontoiduksi viehättäväksi taloksi Kangasalla. Pihamaakin tarjoaa lääniä, jonka satoa Pekka-isäntä keittelee mehuiksi ja hilloiksi. Valkosipulikurkut ovat bravuuri.

 

– Elämä maistuu täyteläiseltä, Arja Simojoki, 44, summaa kahvin äärellä tilannettaan keski-ikäistyvänä naisena.

 

Hän selventää, että ihminen on onnellinen, kun saa toteuttaa omaa kutsumustaan. Hyrisevä tyytyväisyys leviää vanhassa kamarissa kuin kissan kehräys.

 

Simojokien saunan nurkalta pääsee muutamalla askeleella polkua pitkin järven rantaan uimaan ja soutamaan Hattivattien saareen. Edellisenä viikonloppuna sinne oli veneilty kuopuksen kanssa retkeilemään.

 

Arja Simojoki on opiskellut nuoriso-ohjaajaksi ja myöhemmin diakoniksi. Viime vuonna hän toimi erityislapsen kouluavustajana. Vanhin lapsi Henna, 19, opiskelee muusikoksi Lahdessa. Äiti nauttii vielä kotona asuvista nuoremmista lapsista, jotka ovat Janne, 17, Heidi, 12 ja iltatähti Joonas, 3. Casper-koira, 9, kieppuu ikäisekseen pirtsakkana jaloissa.

 

Romantiikkaa
ennen nettiä

 

Romantiikkaosastolla selviää, että Arja ja Pekka tapasivat ensimmäisen kerran Nuorten kesän luovuusseminaarissa Savonlinnassa vuonna 1982. Kun Pekka opetti pari laulua tuoreesta Afrikkalaisesta messusta, Arja oli heti myyty – siis musiikille, sillä hän nautti siitä joka solullaan.

 

Salapoliisina Pekka selvitti kauniin joensuulaisen ylioppilaan henkilöllisyyden ja siitä virisi kirjeenvaihto – aikana ennen nettiä.

 

– En aluksi tiennyt, miten hyvin Arja laulaa. Kerran kuuntelin kirkossa, että jollain on hyvin nätti ääni ja hämmästyin, kun kuulin äänen viereltäni, Pekka paljastaa.

 

He avioituivat vuonna 1984 ja asuivat ensin Kauniaisissa, josta muuttivat Turun kautta Vantaan Hiekkaharjuun ja sitten Riihimäelle. Kunnes neljä vuotta sitten remontoivat varsinkin Arjan isän ja ammattimiesten avustuksella vanhan rintamamiestalon Kangasalla.

 

Arja on laulanut pikkuisesta lähtien ja opiskellut laulua musiikkiopistossa. Laulutunneille ei enää ilkeä osallistua, sillä oma tyyli on löytynyt. Hänelle lankesi autuas osa, sillä hän pääsi mukaan Suomen gospelin merkittäviin Pekan projekteihin: Liekit- ja Tuomas-musikaali sekä Jakaranda- ja Etcetera-kuorot. Kaikki lapsetkin laulavat ja soittavat – kolmevuotias Joonas lurittaa huuliharppua Nuuskamuikkusena.

 

Luottamus
herkistää

 

Arjalta ilmestyi juuri uusi cd-levy Sydämen kappeli, joka on enimmäkseen Pekan säveltämä. Vuosi sitten alkoi syntyä omia sanoituksia, joista viisi on päässyt uudelle levylle. Mitä nyt Pekka vähän muokannut, jotta riimit passaavat paremmin.

 

Kun Arja aristeli sanoitusten tekemistä, tuli profetia rohkaisuksi.

 

– Luottamus on rohkeutta, Arja korostaa.

 

Kun Arja vähättelee itseään, Pekka oikoo ja rohkaisee ”potkimalla” lempeästi vaimoaan.

 

– Äärimmäisen herkkis, empaattinen, kuvailee mies puolisoaan ja saman aistii lauluistakin.

 

Arja soittaa malliksi Siskoni Maria -laulun, joka jää kerta kuulemalta mieleen – siis selvää hittiainesta.

 

– Se syntyi ajatuksistani, kun ystävä eksyi masennuksen pimeään laaksoon. Oli pakottava tarve kutsua, ikään kuin huhuilla, rakasta ihmistä takaisin synkältä tieltä.

 

– Vaikka kulkisin pimeässä laaksossa, Jeesus on siellä. Siinä on toivo ja luottamus, jota levyn usea kappale välittää. Taivaan Isä ei hylkää koskaan.

 

Mies sanoo samaa.

 

– Haen mullan makuisia laulun aiheita, sillä haluan, että Jeesus koskettaisi laulujen välityksellä kuuntelijaa. Kun itse elää aiheen, silloin se koskettaa.

 

Kuoleman ja
elämän lauluja

 

Arjan ukin kaunis kuolema synnytti myös laulun. Suvun patriarkka kuoli yli 90-vuotiaana. Arjan isä seurasi vuoteen vierellä, kun ukki avasi silmät ja totesi: ”Jeesus sanoo: Kaikki on valmista, taivaassa jo odotetaan.” Sitten vanhus lauloi halleluja kolme kertaa ja kuoli.

 

– Siinä kiteytyi hurskaan miehen elämän mittainen luottamus Jeesukseen, jolloin kuolema on voitto ja ilo, Arja aprikoi.

 

Keväällä Arja pääsi ensimmäisen kerran Israeliin ja vielä ilman huolehdittavia, joten hän saattoi keskittyä Pyhän maan paikkoihin ja Raamatun tapahtumiin rauhassa. Sekin kokemus kirvoitti oman laulunsa.

 

Emäntä tarjoaa Pekan kaupasta kipaisemia pullia ja järsii itse gluteiinitonta näkkileipää ihan mielellään. Vuoden 1998 Simojokien yhteinen Psalmilevy Tunnet ihmisen tien pusertui sairauden ja vaikeuksien ahjossa, sillä silloin Arjalla todettiin vakava kilpirauhasen vajaatoiminta ja keliakia.

 

– En enää luovuta helposti, Arja sanoo ja katsoo ennemmin tulevaisuuteen kuin velloo menneessä – vaikka sama Psalmilevyn koskettava syvyys on luonteenomaista myös uusille lauluille

 

Gospel
riittää

 

Vuosikymmeniä Pekka Simojoki on tehnyt omaa uraa, mutta nyt luova pari pääsee yhdessä esiintymään. Perheen pienin on sopeutuvainen ja jää helposti vieraidenkin hoitoon. Syksyllä ja talvella on luvassa keikkoja eri puolilla Suomea: Helsingin, Seinäjoen ja Kuopion rajaamassa kolmiossa.

 

Aronialla höystettyä omppumehua kaadetaan lasiin.

 

Pekalta onnistuu säilykkeiden purkittamisen lisäksi talon remontointi – kylläkin ammattilaisten holhouksessa. Puutarhassa mies ahkeroi ihan vapaaehtoisesti ja vielä enemmän kuin vaimonsa.

 

Miksi Pekka ei ole astunut viihteen vihreälle ruohikolle – eikö menestys ja maallinen mammona houkuta?

 

– Gospel tuo leivän ja perhe pysyy kasassa, ne riittävät minulle. Iskelmän ikä on keskimäärin kaksi kuukautta, ja vain yksi tuhannesta syntyy hitiksi. Iskelmätehtailu ei motivoi samalla tavalla kuin itselle tärkeistä asioista laulaminen. Hengellisen musiikin tekeminen on kutsumus.

 

Virsikirjaan on päässyt jo klassikot kuten Herra kädelläsi ja Taivaan Isä suojan antaa sekä kolme muuta laulua.

 

Joskus laulellaan kotona yhdessä ja vierailulla käyvien kavereiden kanssa. Lapset musisoivat enemmän keskenään. Simojoet laulavat Kangasalan seurakunnan järjestämissä Majataloilloissa ja osallistuvat myös neljän perheen raamattupiiriin, joka kokoontuu vuorotellen eri kodeissa.

 

– Se on tärkeä henkireikä, jossa saa olla oma itsensä.

 

Sydämen
kappeli

 

Naisten jumppa pitää Arjan kunnossa ja reippaana ja joskus saattaa syntyä jokin käsityö, vaikka kaulahuivi talven viimoihin. Hänellä on taiteellista silmää, minkä voi päätellä kodikkaasta ja lämpimästä sisustuksesta. Tärkeintä ei ole kuitenkaan ulkokuori vaan sisältö.

 

– Ihmisen sydän on kappeli, jonne voi milloin vain kutsua Jeesuksen, Arja kertaa laulun ajatusta.

 

Usko Luojaan on aina kulkenut punaisena lankana, sillä jo lapsuudenkodissa vanhemmat pitivät raamattupiiriä. Tyttönen kävi mieluusti kerhoissa ja kristillisillä leireillä, kuten Vapaakirkon hiihtoleirillä Kiteellä, jossa hän 12-vuotiaana alttarihetkessä pyysi: ”Tule, Jeesus, Vapahtajaksi elämääni.”

 

– En halua korostaa tiettyä hetkeä, sillä olennaista on pyytää joka päivä, että Jeesus on mukana elämässäni, hän tuumaa.

 

Rukouselämä hoituu kotona puuhaillessa, vaikka ulkona kukkapenkkiä kuopsuttaessa. Illalla hän keskittyy parhaiten Raamatun lukemiseen. Silloin voi hiljentyä ja miettiä, mitä kuuluu ja mitä haluaa sanoa Jeesukselle.

 

– Se on hengittämistä!

 

– Laulaessa rukoilen kuin huomaamatta. Nyt kun olen harjoitellut uusia lauluja, elän ne vahvan sanoman vuoksi syvästi.

 

– Jeesus on Vapahtajani, mikä merkitsee, että elän luottaen ja uskoen siihen, että minusta pidetään huolta joka tilanteessa. Kerron hänelle kaikki asiat. 

 

– Elämä on oikeastaan aika lyhyt, mutta ihminen on rikas, kun on taivaaseen matkalla. Sinne kotiin pääsen Jeesuksen kanssa ja hänen ansiostaan, Arja tiivistää teologiansa.

 

Ennen lähtöä Joonas hihkaisee yläkerrasta ennakoivasti: ”Hyvää joulua.”

 

Ei taideta ihan pian tavata – mutta kuullaan ainakin äitiä levyllä.

 

Teksti: Kaarina Havia

Kuvat: Merja Ojala