Arkipiispa kieltää papillisen pönötyksen

Pastori Juha Luodeslammen maallinen maja on Vantaan Korsossa. Omakotitalon pihalla on kolme ajan hammasta uhmaavaa autoa, joista yli 30-vuotias Volga vangitsee katseen.

Millainen kaunotar siitä paljastuukaan, kun viimeisetkin ruosteenruskeat läiskät vielä kerran tulevassa kirkkaudessaan muuttuvat keltaisiksi.

Autoja uuteen uskoon tuunaava taiteilija hioo teoksiaan myös pihan ulkorakennuksessa. Kirkkotaiteeseen perehtyneen kuvanveistäjän omaperäisiä töitä löytyy esimerkiksi läheisestä Korson kirkosta.

Helsingin yliopistossa työskentelevä uskonnondidaktiikan lehtori ja tuottelias kirjailija tunnetaan tällä hetkellä myös arkkipiispa-kisan mustana hevosena.


Tuulipukujen
ihana kahina

Loppukesällä Juha Luodeslampi alkoi julkaista kirkkoon liittyviä teesejä blogissaan. Huumorintajuinen ja monipuolisesti sivistynyt intellektuelli ilmaisee teologisia ajatuksenjuoksujaan epäsovinnaiseen tyyliin:

”Kirkkomusiikkiuudistus alkaa julistamalla tuulipukujen kahina kauneimmaksi liturgiseksi musiikiksi.”

”Kirkon tuotetta ei saa pilata huonolla lavashowlla.”

Lokakuussa Juhan kaverit perustivat yhteisöpalvelu Facebookiin ryhmän ”Juha Luodeslampi arkipiispaksi” (huom. yhdellä k:lla, vielä tässä vaiheessa!). Siinä ovat mukana muun muassa kirjailija Jaakko Heinimäki, Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi ja elokuvaohjaaja Timo Korhonen.

Tukiryhmä otti tuulta alleen. 165-päiseen nettiyhteisöön kuuluu etenkin nuoren ja keskipolven papistoa. Kieli poskessa käynnistetty tempaus sai jatkoa, kun Kehittyneiden hiippakuntien Suomi FB -kannatusyhdistys alkoi kerätä nettiin Juha Luodeslampea arkkipiispaksi tukevaa materiaalia.

Kirkon tiedostuskeskuksen valpas pod.fi -toimitus uutisoi 11.11., että piispaehdokasta yritetään tiettävästi ensi kertaa nostaa vaaleihin sosiaalisen median kautta. Saman uutisen julkaisivat pian myös STT, Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja maakuntalehdet.

Missä nyt mennään?

– Heinimäki ja kumppanit keräävät kymmenen äänioikeutetun ehdokkaan listaa, jolla pääsen virallisesti mukaan arkkipiispan vaaliin, Juha Luodeslampi vahvistaa.


Piispapelin
musta ori

Reaalikirkkopolitiikkaa tuntevien mukaan mustalla hevosella ei piispanvaaleissa pärjätä. Onko ”Arki-piispan” ehdokkuus siis vitsi, provokaatio tai protesti?

– Tukiryhmässäni on tietysti vitsailumeininkiä. Mutta teesien takana on ihan vakavaa teologiaa, ja seison ajatusteni takana. Viestinäni on, että kirkossa piispojenkin pitäisi puhua kansankielellä. Muuten vallan ottavat teemat, jotka eivät kirkasta evankeliumin kauneutta.

– Kirkosta näkyy nykyään mediassa lähinnä kiistely naispapeista ja homoista. Motiivinani on nostaa esiin kaikki se kaunis ja positiivinen, mitä seurakuntien rivijäsenet ja -työntekijät tekevät ruohonjuuritasolla.

Juha Luodeslampi oli tuomiosunnuntaina Tuomasmessussa; kirkko oli täpötäynnä. Hän huomauttaa, että kirkkomme menestystarinat – rippikoulu ja Tuomasmessu – liittyvät maallikkotoimintaan eli arjen yleiseen pappeuteen.

Luterilaisuudessa kaikki kristityt ovat ikään kuin pappeja toisilleen, ja sitten ovat lisäksi Sanaa julistavat ja sakramentteja jakavat, virkaan vihityt ammattipapit.

– Maallikkojen ja kirkon arkisen työn tärkeyden korostamiselle on hyvät raamatulliset perustelut. Kalastajat ja muut arjen sankarit lähtivät seuraamaan puuseppä Jeesusta, ja tavallisissa ihmisissä – ei eliitissä – on yhä luterilaisen kirkonkin tulevaisuus.

– Minkä tahansa organisaation yläpäästä välittyy helposti pönäkkä ja synkänvakava kuva. Ihmisten arjen tasolla toimivan kirkon tulee pönöttämisen sijaan käyttää lihaksi tulevaa rakkauden ääntä.


Eronneiden ja
karanneiden kaveri

Arki-piispa soisi olevansa myös kirkosta eronneiden, karanneiden ja vieraantuneiden paimenystävä.

– Viran sijoituspaikka on ostoskeskuksissa, siltojen alla, konepajoissa, kroonikko-osastoilla ja EU-projekteissa, hän linjaa.

Juha Luodeslammen mielestä kirkon tärkein työ tehdään paikallistasolla: maallikkojen, lasten, vanhusten ja diakonian parissa; ostoskeskusten miesten ja naisten kanssa.

Hänestä kirkko ei valitettavasti anna aina julkilausumiaan ostoskeskusten kansan ymmärtämillä sanoilla. Teologiset ristiriidat ja tuskailut saavat usein suuremman huomion kuin kirkon arvokas perustyö.

– Kuilu julkisuudessa esiintyvän kirkon ja ostoskeskusten ihmisten hyväksi havaitseman kirkon välillä johtuu siitä, että media keskustelee lähinnä organisaation johdon kanssa. Ajatus on, että viisaus kertyy hierarkian yläpäähän.

– Mutta kirkon juttu on käänteinen. Kiinnostavimmat asiat tapahtuvat siellä missä evankeliumin voima tulee todeksi ihmisten äärimmäisessä heikkoudessa. Siksi todelliset rakkauden teot syntyvät ruohonjuuritason rikkinäisyydessä eivätkä menestyksen ja vallan siipeilyssä.

Juha Luodeslampi viittaa pyhään Laurentiukseen, jota vaadittiin luovuttamaan Rooman seurakunnan varat keisarille. Tuleva marttyyri jakoi varat köyhille, kiikutti sitten köyhät keisarin eteen ja sanoi: Köyhät ovat kirkon aarre.


Joskus kipu
salpaa hengen

Juha Luodeslammen veistoksista tekee vaikutuksen varsinkin rautainen Flamenco-tanssija, johon tallentuu upeasti tanssijattaren uljas liike. Kuvanveistäjä itsekin tuntee tarkoin maan vetovoiman.

Kun nuorukainen oli lukiossa, paha tulehdus tuhosi selän nikamat. Reuma vaivaa loppuelämän, ja selkä pysyy kumarana.

– Osa kivusta on vain taustamusiikkia, osa salpaa hengityksen. Kunto ei ole kuitenkaan estänyt minua tekemästä haluamiani asioita. Olen kyennyt luomaan oman urani teologina ja taiteilijana.

– Säilytin terveen ihmisen identiteetin. Moni kaltaiseni saa sairaan identiteetin, tai järjestelmä tuottaa sen heille tehokkaasti. Teologiaakin lähtee lukemaan monia vajaakuntoisia, mutta vain harva työllistyy kirkkoon.

Ruumiinrakenteeltaan erilaisten ihmisten syrjäytyminen ja marginalisoituminen on yleistä, Juha tietää. Koko ihminen arvioidaan usein pelkän ulkonäkönsä kautta.

Juha ei kuitenkaan halua tuomita edes niitä, jotka eivät ole hyväksyneet häntä hääpapikseen ulkonäön perusteella. He ovat joutuneet ulkonäköasian kanssa kriisiin ja miettimään ainakin yhtä asiaa syvällisesti juhliensa yhteydessä.

– Ei tämä papin homma ole oma bisnekseni, ja mistä minä tiedän, minkälainen evankelista olen heille sillä hetkellä. Voi olla, että heissä käynnistynyt prosessi kääntyy vielä toteuttamaan lähetyskäskyä ja evankeliumia paremmin kuin jos olisin ollut juhlissa paikalla.

– Ulkonäön perusteella syrjiminen on vaarallinen ja vastenmielinen ilmiö, mutta en voi tietää onko siinä prosessissa joskus mukana myös Jumalan puhetta. Pappina minun täytyy joka tapauksessa aina luottaa sellaiseen luterilaisille vähän kiusalliseen asiaan kuin Pyhään Henkeen, pohtii Juha Luodeslampi.

Teksti Janne Villa
Kuva Jani Laukkanen

Täältä löydät