Avoin yhteys isän kanssa

Ovat ajat muuttuneet, monet isät päivittelevät, kun eivät saa otetta perheestään. Reilusti viisikymppisen it-konsultti Matti Isoviidan mielestä moni asia on nyt paremmin. Hän muistelee, miten hänen omat vanhempansa teitittelivät isää ja äitiään. Kunnioitus oli pelonsekaista.

Vuoden 2005 isänpäivän kynnyksellä isä ja tytär ovat hyviä kavereita. Mediatekniikan insinööriksi pian valmistuva Jenni Lambert, 25, sanoo, että kunnioitus on arvostamista ja kuuntelemista.

Sana isä tuo Jennille mieleen paitsi kunnioitusta myös henkilön, joka on innokas työssään.

– Monet neuvot, rauhoittava ääni, halaus, nauru, Jenni luettelee.

Neljän lapsen isälle ja kolmen lapsenlapsen isoisälle sama sana tuo mieleen turvallisuuden.

– Isä on se joku, joka välittää ja jolle voi tuoda hankalatkin asiat.

Avoin
yhteys

Isän ja lasten yhteyden säilyminen lasten kasvaessa ei ole itsestään selvää. Jennin mielestä se rakentuu rehellisen kommunikaation varaan.

– Kaikki lähtee siitä, että oikeasti puhutaan. Jos haluaa pitää yhteyttä jonkun kanssa ja olla läheinen, pitää olla avoin ja kertoa ongelmistaan. Tärkeää on myös kuunnella toista. Jos ei vanhempiaan kuuntele, kun he yrittävät kertoa kokemuksistaan, voi moni tärkeä neuvo tai ratkaisu mennä ohi korvien.

Vastaavasti jos vanhemmat eivät kuuntele lastaan, he eivät välttämättä ymmärrä lapsen ongelmia, eivätkä voi neuvoa häntä.

– Se, että perhe rukoilee yhdessä, luo siteen, joka voi pitää perheen kasassa vaikeinakin hetkinä, Jenni Lambert sanoo.

Hän kertoo aina pitäneensä tiiviisti yhteyttä isänsä kanssa.

– Kun lähdin ulkomaille Yhdysvaltoihin vuodeksi, olin vain 16-vuotias. Silloin pidimme yhteyttä soittelemalla ja sähköpostitse. Kun muutin kotoa ja elämäni muuttui itsenäisemmäksi, silti tarvitsen vanhempia tueksi ja neuvonantajiksi.

– Kun opiskelun alkuaikoina minulla oli vaikeaa, oli ihanaa, kun on isä, joka auttoi koulutehtävissä tai haki autolla töistä pitkän koulupäivän jälkeen. Ajomatkalla hän kysyi miten voin, kuunteli, ehdotti ratkaisuja eri ongelmiin ja matkan päätteeksi livautti kaksi lounasseteliä käteen.

Nyt Jenni on naimisissa, mutta vieläkin isä on lähellä, kun tarvitaan.

– En ikinä halua itsenäistyä niin, etten tarvitsisi perhettäni, he ovat kullan arvoisia. Isän kanssa eniten pidämme yhteyttä puhelimella ja tapaamalla. Mutta myös sähköpostit ja tekstiviestit kulkevat. Kun nettipuhelin on päällä usein, joskus sieltä kuuluu myös äidin ääni: 'Huhuu!'

Äidin kanssa Jennin yhteys on erilainen, käydään yhdessä shoppailemassa ja niin edelleen, mutta se ei ole tämän jutun aihe.

Luottamus
rakennetaan

Matti Isoviita kertoo, ettei perheessä ole ollut tiukkoja kotiintuloaikoja. Usein oltiin yhdessä muun muassa seurakunnan tapahtumissa. Pienenä täytyi pitää tiukemmat rajat varsinkin, kun perhe asui joen rannan lähettyvillä.

– Kun on keskinäinen luottamus, ei tarvitse olla niin tiukka, tiedetään missä mennään. Kaveripiirillä on toki merkitystä, eikä kaikkia lapsia voi käsitellä aivan samalla tavalla. Toinen on luonteeltaan sellainen kuten Jenni, että tarvitsee tiukempaa otetta.

– Kun lapsi avoimesti kertoo, mitä tekee ja missä menee, se luo pohjan ja luottamuksen, ja voi löysätä. Se on koettu positiivisena, että vanhempina eletään mukana kaikessa. Kun sitten tulee ongelmia, ei ole vaikea kertoa niistäkään.

Sanotaan, että isäsuhde vaikuttaa siihen, miten ymmärtää taivaan Isän. Jenni sanoo, että Taivaan Isä on isä myös omalle isälleni.

– Hän on se auktoriteetti jolta yhdessä kysytään neuvoa ja johdatusta. Joillekin ihmisille suhde taivaan Isän kanssa voi korvata puuttuvan isä-suhteen tai täydentää sitä. Minulle taivaan Isä on kaikkitietävä luoja, joka antaa viisautta kaikkiin elämän tilanteisiin.

– Ymmärrän taivaan Isän vakavampana kuin oman isäni. Jumala on rakkauden lähde ja oma isä kutittaa puhaltamalla korvaan, Jenni hymyilee.

– Minulle kertomus tuhlaajapojasta paljastaa, miten taivaan Isä meihin suhtautuu, vaikka emme aina onnistuisikaan. Jos tämän totuuden sisäistää, niin se antaa rakkaudelle perustuvan suunnan myös omaan isä-lapsi-suhteeseen, isä-Matti sanoo.

Isänpäivänä
ollaan yhdessä

Isoviidan perheessä Vantaalla on ollut kaikkina merkkipäivinä käytäntö "kahvit sänkyyn laulun kera". Niin myös isänpäivänä.

– Ehkäpä ne ajat, jolloin lapset olivat vielä pieniä ja kömpivät isän sänkyyn läikyttelemään kahvia ylpeinä omatekoisista korteistaan, ovat jääneet parhaiten mieleen, Matti sanoo ja kuulostaa hieman haikealta.

– Tänä vuonna pannu on kuumana ja lapset sekä lapsenlapset varmastikin poikkeavat.

Jennille on aina ollut tärkeää, että kaikki lapset tulevat viettämään isän kanssa aikaa isänpäivänä.

– Yhdessäolo tekee isänpäivän. Nykyään melkein kaikki meistä sisaruksista on muuttanut kotoa, joten me käymme vanhemmilla kylässä isänpäivänä. Jutellaan ja pidetään hauskaa koko ilta.

Teksti ja kuvat: Kaj Aalto