Buenas noticias: Hyviä uutisia

Meksikolainen Luis Arias on chilango. Se tarkoittaa syntyperäistä pääkaupunkilaista. 34-vuotias tiedottaja ja toimittaja on asunut koko ikänsä Meksiko cityssä. Hän on tiedottajana Adulamissa, joka on katulapsityötä tekevä kristillinen järjestö.

– Kaupunki ei tue Adulamin toimintaa taloudellisesti, joten työ on yksityisten lahjoitusten varassa. Tehtäväni on löytää uusia tukijoita katulapsityölle. Luon kontakteja ja pidän yhteyttä työn ystäviin ja kannattajiin, Arias luettelee.

– Haluan olla mukana jossakin oikeasti merkittävässä. En tiedä mitään arvokkaampaa kuin auttaa niitä, jotka sitä tarvitsevat.

Tiedottaja kohtaa johtajia toimistoissaan ja kotirouvia kauppakeskuksissa ja järjestää tapahtumia, joilla kerätään keskukselle rahaa.

Eräs Luisin projekteista on pari kuukautta sitten ensimmäisen kerran ilmestynyt Buenas noticias -lehtinen (Hyviä uutisia). Se on Adulamin työstä kiinnostuneille tarkoitettu tiedotuslehti.

Pitkän linjan puurtamista

Luis Arias toimi aikaisemmin tuottajana radiossa ja kirjoitti lehtiin vapaana toimittajana. Kerran paikallisbussissa hän törmäsi nuoreen tyttöön, joka pyysi matkustajilta rahaa.

– Kun tyttö tuli kohdalleni, hän kertoi olevansa katulapsi ja asuvansa kristillisessä katulapsikeskuksessa. Kiinnostuin siitä siinä määrin, että halusin ottaa selvää, mistä oikein on kyse. Melko pian olin viikoittain opettamassa Adulamissa, kunnes aloin toimittaa radiossa ohjelmaa nimeltä Turvapaikka. Se kertoi katulasten parissa tehtävästä työstä.

Adulam on vienyt mennessään. Viime marraskuussa Luis Arias jäi pois radiosta ja tuli keskukseen kokopäiväiseksi työntekijäksi.

– Tämä on hyvin konkreettista työtä, Kristuksen evankeliumin julistamista puhtaimmillaan. Tekoja, ei pelkkiä sanoja.

– Kyse on ennen kaikkea toivon antamisesta nuorille ja lapsille, jotka elävät äärimmäisessä toivottomuudessa, ilman mahdollisuuksia päästä jaloilleen ja normaaliin elämään.

– Vaikka nuorilta ei arkipäivän tohinoissa kiitosta heruisikaan eikä tuloksia näkyisi, monet kertovat vuosien jälkeen, miten paljon apu on heille merkinnyt. Tämä on hidasta hommaa, pitkän linjan puurtamista.

Moitteet karkottivat nuorena kadulle

Luis Ariasin halulla auttaa nuoria on juurensa menneisyydessä. Vaikka mies on lähtöisin ehjästä perheestä, hän vietti vuosia mieluummin kadulla kavereiden kanssa kuin kotona.

– Meitä on seitsemän sisarusta, joista olen keskimmäinen. Olin erittäin vilkas ja aina tekemässä jotakin, useimmiten luvatonta. Olin vanhempieni murheenkryyni ja opettajien silmätikku.

Isä ja äiti yrittivät kovalla kurilla taltuttaa lapsensa vallattoman luonteen, mutta ankaruus ja toistuvat rangaistukset eivät tuottaneet toivottua tulosta.

Mitä enemmän moitittiin, sitä suuremmaksi pojan uhma kasvoi.

– Minusta tuli kapinallinen. Tein oman pääni mukaan, mieluiten päinvastoin kuin isä tahtoi.

– Uhitteluni johtui siitä, että olin syvästi haavoittunut. En koskaan tuntenut itseäni kotona hyväksytyksi enkä arvokkaaksi. Sain koulussa hyviä arvosanoja, kävin töissä ja urheilin, mutta mikään ei ollut niin hyvää, että vanhemmat olisivat kiittäneet tai antaneet minulle hyvää palautetta.

Kuusitoistavuotiaana Luis Ariasin mitta tuli täyteen.

– Järkeilin, että kun en kerran kelpaa ollessani kunnolla, voin yhtä hyvin ruveta dokaamaan niin kuin muutkin. Sitten olisi ainakin hauskaa.

Ei aikaakaan, kun nuorukaisen elämän täyttivät pilvenpoltto, viina, laulu ja jatkuvasti vaihtuvat tyttöystävät. Koti oli paikka, jossa hän kävi lähinnä kääntymässä.

Kapinointia jatkui seitsemän vuotta.

Painajainen pysäytti

Ollessaan 23-vuotias Luis Arias sairastui vesirokkoon. Kuume nousi neljäänkymmeneen, koko keho suuta ja nielua myöten olivat täynnä rakkuloita. Sitä jatkui monta viikkoa ja kipu oli sietämätön.

Kuumehoureissaan Luis Arias näki todentuntuisen painajaisen.

– Jalkani ja käteni oli sidottu. Liekit polttivat minua ja yritin pyristellä vapaaksi, mutta en päässyt irti. Sitten kuulin, kun Jumala sanoi, että se olisi loppuni, jos jatkan entiseen tapaan. Heräsin itkien ja aloin rukoilla, etten halua menettää elämääni. Siihen nukahdin.

Kun Luis uudelleen heräsi, kuume ja kipu olivat poissa. Vaikka hän poti vielä viikkoja, ne eivät enää palanneet.

Painajainen kosketti niin rajusti, että nuorukainen tarttui Raamattuun.

Lukiessaan hän törmäsi jakeeseen, jossa sanotaan, ’ jolla ei ole Poikaa, ei ole Isääkään’. Se säväytti.

– Ajattelin, että okei, jos ainoa tie Jumalan luokse on Jumalan poika, haluan Jeesuksen elämääni.

Toipumistaan seuranneena sunnuntaina hän meni kirkkoon ja tunnustautui julkisesti kristityksi. Yhtä päättäväisesti kuin Luis oli aikanaan ryhtynyt ryyppäämään, hän lopetti sen. Entinen elämä jäi siihen paikkaan. Raikulipoika teki sovinnon perheen kanssa. Anteeksi pyydettiin ja annettiin molemmin puolin.

– Enkä muuten enää ole musta lammas, hän virnistää.

Radio on ujon työpaikka

Tiedottajan työ on omiaan sosiaaliselle ja ulospäin suuntautuvalle miehelle. Luis Arias kuitenkin paljastaa olevansa pohjimmiltaan ujo. Se on osasyy siihen, että hänestä tuli radiotoimittaja.

– Radio on ujolle hyvä työpaikka, siellä kun ei tarvitse näkyä. Riittää, että kuuluu.

Luisin radioura alkoi kuusi vuotta sitten pääsiäisenä. Silloin hän parin toimittajaystävänsä kanssa tarjosi parille paikalliskanavalle ohjelmasarjaa Jeesuksen elämästä. Se sai hyvän vastaanoton ja yksi asemista, Radio Chapultepec, palkkasi Luisin toimittajaksi.

– Toimitustyö on mennyt minulla niin veriin, että se on kuin tarve, jota ilman en osaa olla. Jos sen tekee hyvin, voi vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen hyvällä tavalla. Medioilla on uskomaton valta. Niiden avulla voi parhaiten tavoittaa suuria joukkoja evankeliumille.

Tilastojen mukaan keskiverto meksikolainen lukee vain puolitoista kirjaa vuodessa, mutta radiota kuuntelee enemmistö kansasta.

Neljä vuotta sitten Arias oli käynnistämässä kristillistä radiokanavaa. Samaa, jossa hän toimitti ohjelmaa Adulamista viime syksyyn saakka.

La voz de México, Meksikon Ääni, kuuluu taajuudella 560 AM. Kuutena päivänä viikossa, iltakahdeksasta aamukolmeen sen ohjelma on pelkästään kristillistä.

Sovinnollisuus avaa sydämet

La voz de México on yhteiskristillinen kanava, johon ohjelmia tekevät monet eri seurakunnat, yhteisöt ja järjestöt. Yksi sääntö on ehdoton ja se koskee kaikkia tasapuolisesti.

– Onpa oma mielipide tai vakaumus mikä tahansa, opillisista eroavaisuuksista ei eetterissä riidellä. Erilaisista raamatun tulkinnoista ei saa ruveta kinaamaan, Luis Arias linjaa.

Mitään aitoa vuorovaikutusta ei voi syntyä, jos toinen on aina oikeassa ja tietää kaiken.

– Kristilliset radio-ohjelmat menettävät ei-uskovaisia kuulijoita, jos niissä osoitetaan sormella muiden virheitä ja jankutetaan siitä, kuinka me olemme oikeassa ja muut väärässä. Sovinnollisuus avaa sydämiä enemmän kuin oikeaoppisuus, Luis Arias uskoo.

– Alkuaikoina törmäsimme siihen, että yhdessä ohjelmassa kumottiin se, mitä edellisessä sanottiin. Jokainen halusi korostaa oman näkemyksensä oikeutta. Niinpä laadimme säännöt, joihin ohjelman tuottajien pitää sitoutua. Jotkut eivät halunneet, vaan lähtivät. Nykyisin yhteistyö toimii kuitenkin hyvin.

Taitoa tarvitaan

Luis Arias sanoo, että yksi kristillisen radiotyön kompastuskivistä on, että intoa on enemmän kuin taitoa. Toiset osaavat paremmin kuin toiset, joten taso eri ohjelmien välillä voi vaihdella paljonkin.

– Jos jokin, niin kristillinen ohjelma pitää tehdä hyvin. Heikko taso karkottaa kuulijat nopeasti. Siksi tulokkaille järjestetään viikon pituinen pakollinen koulutus, jossa käydään läpi perusasioita, kuten radion historiaa, tiedotusvälineitä, äänenkäyttöä ja ohjelmien rakennetta. Opetamme, mitä radiossa voi ja ei voi tehdä.

Vaikka viikko on lyhyt aika, pikakurssi on tuottanut hyvää tulosta. Perusperiaatteena on, että ohjelmissa ei puhuttaisi ”kaanaan kieltä”, vaan tavalla, jota ymmärtävät ja jaksavat kuunnella muutkin kuin uskovaiset.

– Ääneen lausutulla sanalla on uskomaton voima. Siksi on tärkeä oppia huomaamaan, mitä sanoo ja kuinka sanoo.

Hyvä vinkki kenelle tahansa, vaikka ei olisikaan puhealan ammattilainen.

---

Suojapaikka turvattomille

Casa Hogar Adulam on kymmenen vuotta toiminut kristillinen katulapsityökeskus Meksiko cityssä. Vastaavia keskuksia on kahdeksan eri puolilla maata.

Pääkaupungin keskuksessa asuu noin viisikymmentä lasta ja nuorta. Vakituisten asukkaiden lisäksi siellä käy päivittäin paljon lapsia syömässä, peseytymässä ja vaihtamassa puhtaat vaatteet.

Lapset ovat välinpitämättömyyden, perheväkivallan, vanhempien päihderiippuvuuden ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreja.

Adulam on vain yksi lukuisista katulasten parissa tekevistä järjestöistä. Työntekijöistä ja keskuksista on huutava pula. UNICEFin tilastojen mukaan Meksiko cityssä on lähes 15 000 katulasta. Tarttuvat taudit kuten hiv on heidän keskuudessaan erittäin vakava ongelma.

Teksti: Sari Varpula

Kuvat: Miguel Medellin