Elämää ei voi hallita

Turun suunnalla asuneen Markku Nikkilän mittojen mukaan työ oli miehen merkki. Hän oli työskennellyt noin 15 vuotta yksityisyrityksessä tavallisena palkansaajana. Sitten hän perusti kahden muun miehen kanssa yrityksen, johon oli tietysti panostettava enemmän.

– Minut tunteneet tiesivät, että panostan yritykseen kaikkeni. Vähitellen kävi niin, että laiminlöin perhettäni ja vaimoani. Vaikka olin perheeni parissa fyysisesti, en ollut sitä henkisesti, koska ajatukseni jauhoivat vain työssä.

Vaimolla oli oma hoitoalan yritys, jonka rahoitus oli saatu pankilta. Markku oli yksi takaajista. Lainan vakuuksina olivat perheen reaaliomaisuus eli talo ja muu takuiksi kelpaava. Ymmärrettävistä syistä puolisot tekivät pitkää työpäivää selviytyäkseen vastuistaan.

Työstä tuli
epäjumala

Markku myöntää, että työstä tuli huomaamatta epäjumala, joka nieli alleen kaiken muun. Enää ei ollut aikaa edes kesälomiin. Vähissä olivat ne vajaat viikkovapaat, joita Markku itse kutsui lomiksi. Nekin hän piti perheen painostuksesta, ettei avioliitto ja perhe työn takia hajoaisi.

Ihmisen voimilla on rajansa. Alkoi tulla masennuksen hetkiä. Markku huomasi, ettei jaksanut enää jatkuvaa raatamista. Tuli hetkiä, jolloin tuntui, että edessä on totaalinen romahdus. Myös fysiikka alkoi pettää.

– Minulla oli välillä niin hirvittäviä vatsakipuja, että taju tuntui lähtevän. Lääkärin tutkimuksissa ei löydetty mitään fyysistä vikaa. Jouduin useita kertoja sairaalaan tutkimuksiin muutamiksi päiviksi. Mietin silloinkin vain työtäni ja sitä, että nyt aikatauluni pettävät ja miten enää tästä selviän. Todellisuudessa ei tapahtunut muuta kuin että jotkut työt hiukan myöhästyivät ja jouduin sopimaan aikatauluni uudelleen, Markku muistelee.

Talous romahti
lamavuosina

Sitten tapahtui jotain, mitä Markku ei enää hallinnut. Tulivat 90-luvun alun lamavuodet ja pankkikriisi. Vaimon yritystä rahoittanut pankki sanoi lainan irti. Vakuuksina olleet talo ja tavarat menivät alta. Perhe muutti vuokra-asuntoon.

– Ihmettelin, miten näin voi käydä, vaikka molemmat olimme tehneet työtä itseämme säästämättä ja yrittäneet kaikin puolin rehellisesti viedä perheemme elämää eteenpäin. Pahimmassa vaiheessa mietin jo, ettei tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin henki pois, Markku tunnustaa.

Vaimo oli kuitenkin tullut uskoon jo vuotta aikaisemmin, ennen talouden täydellistä romahtamista ja sai siitä voimia perheen yleiseen ahdinkoon. Hän sai houkutelluksi miehensä mukaan kristilliselle perheleirille Lohjan Vivamoon. Markku lähti sinne "jarrut" päällä, mutta lähti.

– Siellä minulle entuudestaan vieras mies kysyi, mitä minulle kuuluu. Normaalisti olisin vastannut, että kiitos hyvää. Nyt sanoin, että jos kertoisin mitä minulle todella kuuluu, siihen ei taitaisi riittää koko iltapäivä, Markku kertoo.

Synninpäästö
toi uuden toivon

Mies, rippikoululeirin pappi Erkki Kiiski, kiinnostui vastauksesta niin paljon, että ehdotti keskustelua. Hän ymmärsi, että Markulla oli kokonaisvaltainen kriisi.

– Hän sanoi olevansa vakuuttunut siitä, että Herra Jeesus voi vapauttaa minut kaikista elämäni ongelmista. Hän kysyi, haluanko ottaa Jeesuksen vastaan henkilökohtaisena Vapahtajana, enkä nähnyt mitään syytä kieltäytyäkään. Kun hän antoi minulle synninpäästön, kyyneleet alkoivat valua silmistäni, ja sisimmästäni nousi ihmeellinen ilo ja toivo siitä, että kaikki voi muuttua.

– Tunsin sitä ennen oloni niin raskaaksi, että hyvä kun en kumarassa kävellyt. Yhteisen rukouksen aikana se tunne poistui kokonaan. Katselin maailmaa ja ihmisiä aivan uusin silmin. En ymmärrä sitä muuten kuin että Jumalan voima tuli minuun Pyhän Hengen myötä.

Perhe ei voinut olla huomaamatta miehessä tapahtunutta muutosta. Yhdessä halattiin ja itkettiin - nyt ilosta. Tämän jälkeen käytiin vielä monet perheleirit Vivamossa.

Muutto
Lohjalle

Vivamon ilmapiiri teki vaikutuksen Markkuun. Niinpä hän tuli heittäneeksi puolileikillään ilmaan ajatuksen, että jos perhe muuttaisi, niin se olisi Lohjalle. Kävikin niin, että vaimo sai työpaikan - Vivamon kurssikeskuksesta. Koska matkaa Vivamoon oli rapiat 120 kilometriä, hän vietti siellä joka toisen viikon. Vaimon uuden työpaikan takia ajatus Lohjalle muutosta tuli ajankohtaiseksi. Nuorimman pojan peruskoulu oli vielä kesken, ja hän halusi suorittaa sen tutussa koulussa, joten muuttoa siirrettiin vielä vuodella.

Markku ilmoitti kuitenkin yhtiökumppaneilleen, että lopettaa toimintansa yrittäjänä ja saman tien ilmoitti sen myös oman työnsä tilaajille. Hän haki Lohjalta uutta työpaikkaa ja olisi saanut työtä kahdestakin eri paikasta.

– Otin toisen vastaan, mutta jostain syystä minulla oli tosi levoton olo, etten ole oikeassa paikassa. Siinä työpaikassa oli kolmen kuukauden koeaika, ja kävi niin, että sain lopputilin ennen koeajan päättymistä.

– Mietin tietysti, mikä minussa oli vikana. Toisaalta olin hyvilläni, että asia ratkesi näin. Päätin että nyt olen vähän aikaa hiljaa ja rukoilen Jumalaa, että hän johdattaisi minua. Sanoin tämän myös vaimolleni.

Uusi kutsu
ja uusi tehtävä

Yllättäen Markulle tehtiin työtarjous hänelle täysin uudelta toimialalta. Vaimo oli tullut kertoneeksi miehensä elämäntilanteesta hetkellä, jona ei voinut aavistaa mihin se johtaisi. Niin kuitenkin kävi, että kristillistä päihdetyötä tekevästä Karismakodista tuli kutsu tutustumaan tähän toimintaan.

– Ihmettelin, miten se voisi olla minun paikkani. Minulla kun ei ole alalta kokemusta eikä siihen koulutusta. Minulla oli kuitenkin tosi levollinen olo, kun vierailimme siellä. Niinpä ehdotin, että tulisin ensin tutustumaan paikkaan talkoolaisena.

Se sopi hoitokodille. Markku tutustui talon tehtäviin, mutta ei itse tehnyt ratkaisua työn vastaanottamisesta suuntaan eikä toiseen. Jonkin ajan kuluttua hoitokodista kysyttiin, olisiko hän jo valmis allekirjoittamaan työsopimuksen.

– Minulla ei ollut enää mitään esteitä. Allekirjoitin työsopimuksen helmikuussa. Nyt tunnen vihdoinkin olevani oikeassa paikassa, vaikka olen mukana työssä, mikä on minulle entuudestaan täysin uutta.

Jumalan tahto
on ihmisen onni

Karismakodilla Markku vastaa lähinnä paikan korjaus- ja kunnostustöistä, mutta toimii myös päivystäjänä ja pitää vuorollaan kodin asiakkaille aamu- ja iltahartaudet. Hän jakaa asiakkaiden kanssa heidän murheitaan ja ilojaan, sanalla sanoen on läsnä ihmisenä ihmiselle.

– Suurin ero entiseen elämääni verrattuna on se, että nyt minulla on sisimmässäni rauha. Olen oppinut myös näkemään, ettei minun arvoni ihmisenä riipu siitä, mitä teen. Minun arvoni on siinä, että Jumala on minut luonut ja että olen hänen rakkautensa kohde.

– Tämä oivallus on vapauttanut minut olemaan oma itseni juuri sellaisen kuin olen. Silmäni ovat avautuneet näkemään myös toiset ihmiset Jumalan luomuksina. Minun ei tarvitse olla täydellinen eikä ansaita arvoani.

– Nyt ihmettelen vain sitä, miten tarkoin Jumala pystyy johdattamaan ihmistä, jos hän itse siihen suostuu. Jumalan johdatukseen suostuminen oli itselläni tiukan takana.

– En näköjään itse kykene näkemään kaikkia elämäni asioita ja olosuhteita oikeassa valossa. Siksi minun ei kannata edes yrittää johtaa ja hallita omaa elämääni vaan antaa Jumalan johdattaa oman tahtonsa mukaan. Hänen tahtonsa on minulle kuitenkin kaikkein parasta.

Risto Kyröläinen