Enkelit ovat Bartolomeo Prencipelle totta

Italiasta vuonna 1983 Suomeen tullut taiteilija Bartolomeo Prencipe on fresco strappon taitaja. Hän on vetänyt meillä harvinaisen kuvataidetekniikan kursseja Riihimäen ja Hyvinkään kansalaisopistoissa. Maaliskuussa oli Riihimäen kaupunginkirjaston näyttelyssä 28  Prencipen fresco strappo -työtä. Niiden aiheissa vilahtelivat etruskilainen kulttuuri, juutalaisuus, Raamatun henkilöt ja enkelit.

Fresco strappo syntyi Italissa 1300- ja 1400-luvuilla, kun alettiin pelastaa vanhoja haurastuvia seinäfreskoja. Sitä käytti myös kuuluisa Michelangelo Buonarroti (1475-1564). Bartolomeo Prencipen opettamassa tekniikassa hiekkalaastipinnalle maaväreillä tehty maalaus siirtyy harsokankaaseen oikein päin luu- ja akryyliliimausten sekä kuivausvaiheiden jälkeen. Valmis fresco strappo -työ on kuin kappale kuvitettua, rapattua seinää.

– Kun teen näitä töitä, kuvittelen millaisia värejä on käytetty Pompeijin freskoissa ja vieläkin aikaisemmin. Olen sanonut oppilaille, että älkää käyttäkö töissänne mustaa tai harmaata. Punainen, keltainen ja okra ovat parempia, Bartolomeo Prencipe sanoo.

Pugliassa vuonna 1947 syntynyt Bartolomeo Prencipen on taustaltaan katolilainen. Hän oli kahdeksanlapsisen perheen ainoa poika.

Elämä vei nuorta Bartolomeo Prencipeä eteenpäin. Kuusikymmenluvulla taiteista kiinnostunutta nuorukaista neuvoi värien käytössä milanolainen mestari ja parin vuoden ajan Amsterdamissa hän sai oppia innovatiivisesta taiteesta. Milanoon palattuaan Bartolomeo opiskeli neljä vuotta sarjakuvapiirtäjä Lucio Tomazin johdolla ja antautui mustavalkokuvaukselle.

Tämän jälkeen hän löysi repäisytekniikkaan perustuvan freskomaalauksen, jonka tekniikkaa hän opiskeli Firenzessä.

– Opettajani piti tärkeänä, että käyttäisin tulevaisuudessakin töissäni Välimeren väripalettia.

Vaimon kanssa löytyi usko

Vuonna 1971 taiteilija asui Saksassa ja tutustui suomalaiseen Astaan. He menivät naimisiin Milanossa vuonna 1975.

– Vaimoni tuli uskoon Milanossa vuonna 1982. Minäkin olin kyselevällä mielellä ja tutustuin sekä amerikkalaisiin että suomalaisiin uskoviin. Minua kiinnosti se rauha ja rakkaus, joka oli heidän välillään.

Vuonna 1983 Bartolomeo ja Asta Prencipe muuttivat Suomeen, Riihimäelle.

– Kaupunki oli pieni ja kieli oli outo. Olin kuin kaivossa. Tuntui etten pysty hengittämäänkään. Minun oli taisteltava myös työluvan saamisessa.

Syksyllä 1983 Hausjärven Oitissa oli seurakuntatalolla tilaisuus, jossa oli ylistystä, rukousta ja keskustelua.

– En ymmärtänyt puheista sanaakaan ja istuin nurkassa. Minulle tuli paha mieli. Sitten riihimäkeläinen opettaja Vesa Kunnas tuli luokseni ja halusi rukoilla puolestani. Itse en osannut tehdä mitään vaan kysyin, että mihin minun pitää laittaa käteni. Vesa rukoili. Äkkiä minä koin valtavan voimakkaan tunteen, johon liittyi syyllisyyttä, pahaa mieltä, iloa ja vapautta.

Elämä sai uutta sisältö ja suuntaa. Perhe muutti Riihimäeltä Vaalaan ja sieltä vielä Pihtiputaalle, jossa Bartolomeolla oli useita vuosia valokuvaustudio. Viime keväänä Riihimäki veti jälleen puoleensa. Perheen lapset ovat jo aikuisia.

Uskonnollisuus ei pelasta

Uskoontulo on antanut Bartolomeo Prencipelle uusia ystäviä, ja Jumala on parantanut elämän varrella tulleita haavoja. Hän sanoo haluavansa elää Raamatun mukaan ja kertoa muillekin ihmisille sen sanomaa.

– En halua kuulua mihinkään pieneen ahdasmieliseen lahkoon. Jumala on vapauttanut minut elämään sekä uskovien että niiden kanssa, jotka eivät usko. En halua olla muutaman prosentin uskova.

– Pelkkä uskonnollisuus ei pelasta luterilaistakaan. Jeesus Kristus pelastaa. Ei ole ketään muuta, joka on tullut taivaasta, kantanut ristiä Golgatalla ja vuodattanut verensä meidän syntiemme puolesta.

Temperamenttisen taiteilijan mielestä seurakunnan ja kirkon päätehtävä on julistaa Jumalan sanaa.

– Roomalaiskirjeessä sanotaan, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanasta. Sana Jumalan lupauksista ja Jeesuksen tuomasta pelastuksesta virkistää kuulijoita takapenkissä asti. Katkerakin ihminen vapautuu kuullessaan Jeesuksen rakkaudesta.

Enkelien käynti pudotti kuumeen

Vuonna 1991 Bartolomeo Prencipe makasi oululaisessa sairaalassa yli 40 asteen kuumeessa, jota oli kestänyt jo muutaman viikon ajan. Hän odotti seuraavana päivänä tehtävää pientä toimenpidettä.

– Istuin illalla sängyssäni ja luin Raamattua. Yhtäkkiä tajusin, että joku astui sisään, vaikka ovi ei auennut. Katsoin tarkkaan ja näin kaksi suurta enkeliä, jotka juttelivat sivuttain toistensa kanssa oven edessä. Minä sanoin, että ’aha, nyt minä ymmärrän’.

Hän odotti hetken, ja enkelit hävisivät. Kello oli noin kaksikymmentäkaksi.

– Soitin vaimolle ja sanoin, että jotain hassua tapahtui. Vaimo sanoi, että ’mene nukkumaan, olet väsynyt’. Aamulla kuume oli laskenut 36 asteeseen. Lääkäri totesi minut terveeksi ja pääsin keskipäivällä kotiin.

Ei ihme, että enkelit ovat Bartolomeo Prencipelle tärkeitä.

Teksti ja kuvat: Seppo Ylönen