Epäonnistumiset ovat mahdollisuuksia

Tamperelainen vapaa taiteilija Merja Salonen – kitaristi, toimittaja, nuorisonohjaaja, lastenohjaaja – keksii lauluja kaiken aikaa. Hulvattoman hilpeitä ja koskettavan syvällisiä lauluja kaikesta siitä, mitä elämä eteen tuo.

 

Keväällä Merja Salosen sanoittamista, Jukka Salmisen, Marjatta Meritähden ja Janne Louhivuoren säveltämistä lauluista ilmestyi levyllinen ratkiriemukasta lasten – ei, vaan koko perheen – musiikkia. Siinä Pulputinpannu -yhtye innostaa kaikki mukaan vauhdikkaaseen leikkiin ja lauluun.

 

Pulputinpannu ja rouva Pöljänder

 

Lastenmusiikkiyhtye Pulputinpannu sai syntynsä kuin sattumalta.

 

– Niin kuin monissa elämäni isoissa asioissa tässäkin ensin näytti siltä, että on tapahtunut virhe, Merja Salonen kertoo.

 

– Kesällä 2000 olin leikittämässä päiväkerholaisia Pikku Kakkosen puistossa, kun paikalle porhalsi kaksi naista. He totesivat, että paikka oli vuokrattu heille ja päiväkotilapsille musiikkiesitystä varten. Minä sanoin, että paikka oli vuokrattu meillekin, ja että konserttiimme oli tulossa 200 päiväkerholaista.

 

Tunteet kävivät kuumina, kunnes joku keksi, että pidetään yhteinen konsertti ja esiinnytään vuorotellen.

 

– Niin tehtiin, ja kaikki meni hienosti. Konsertin jälkeen toinen naisista sanoi, että mitäs, jos perustettaisiin lastenmusiikkibändi. Johon minä, että minulla onkin lastenlauluja, joille ei ole esittäjää.

 

Niin syntyi Pulputinpannu; Meerikoiran, Minttu-kissan ja rouva Pöljänderin eli Merja Salosen, Elina Löytyn ja Mona Ratalahden lastenmusiikkiyhtye, joka esiintyy erilaisissa tapahtumissa ja esimerkiksi kauppakeskuksissa, seurakunnissa, vanhainkodeissa… ja myös lähetysjuhlilla Vammalassa.

 

– Lapsena haaveilin näyttelijän ammatista, nyt keski-ikäisenä saan esittää yhtyeessämme Meeri-koiran lisäksi muitakin satuhahmoja, Merja Salonen kertoo.

 

Hän sanoo nuoresta asti jännittäneensä esiintymistä, mutta ei enää.

 

– Nykyään enimmäkseen nautin siitä, hän sanoo ja kehuu loistavia yhteistyökumppaneitaan ja säveltäjiään.

 

Yhtyeen ohjelmisto sisältää myös iloisia hengellisiä lastenlauluja. Niissä Merja Salonen haluaa korostaa Jumalan rakkautta.

 

– Me olemme tärkeitä Jumalalle ja siksi saamme – ja meidän täytyykin – rakastaa myös itseämme.

 

Uupumuksesta kasvoi uutta

 

Merja Salonen toimi 1990-luvulla Tampereen seurakuntayhtymän lastenohjaajana. Työ oli mieluista mutta raskasta, ja yksityiselämässä oli vaikeuksia.

 

– Molemmat mummuni kuolivat, tytär tuli murrosikään, työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyi, kiukustuin mitättömistä asioista, tuli monia fyysisiä vaivojakin ja niiden takia menin lääkäriin, Merja kertoo. Diagnoosi oli työuupumus.

 

Sairausloman ajan Merja sanoo olleensa kuin pimeydessä.

 

– Tajusin, että ihmiseltä voidaan ottaa pois kaikki, jopa kyky rukoilla. Ainoa, mikä minua kantoi, oli lastenvirsi Jumalan kämmenellä.

 

– Olin ollut 16 vuotta uskossa, mutta ensimmäisen kerran tajusin, mitä on armo. Ymmärsin, että jos Jumalaa ei ole, jos Jeesuksen ristintyö ei ole voimassa, jos armo ei ole totta, minulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

 

– Armo oli sen tajuamista, että Jeesus on tehnyt kaiken eikä minun tarvitse olla mitään muuta kuin se mikä olen.

 

Merja Salonen lakkasi välittämästä, mitä muut sanovat. Hän ei jaksanut enää yrittää miellyttää muita vaan alkoi kuunnella omaa sisintään. Siitä alkoi uusi elämä.

 

Itsensä torjuminen johti uupumiseen

 

Työuupumustaan Merja selittää osittain kiltin tytön käyttäytymisellään; kiltin on vaikeaa vetää rajoja pyrkiessään vastaamaan erilaisiin vaatimuksiin. Omat tarpeensa kieltävän tytön ja naisen malli on siirtynyt sukupolvien ajan äidiltä tyttärelle.

 

– Naisten kesken puhuttaessa huomaa, miten yleistä tämä on, Merja sanoo.

 

– Niin kuin myös vanha sanonta, että ’lasta ei saa kehua, ettei se ylpisty’. Minäkään en muista, että minua olisi lapsena koskaan kehuttu. Paitsi, että ’Merja on kova lukeen’.

 

Hän sanoo yrittäneensä omalta osaltaan rikkoa kehumattomuuden ketjun.

 

– Tyttäreni on kuullut vauvasta asti, että rakastan häntä. Olen yrittänyt muistaa sanoa sen joka päivä ja tarjota syliä. Nyt, kun tytär on 19- vuotias emmekä enää asu yhdessä, olemme mitä parhaat ystävykset.

 

Merja ei halua syyllistää ketään. Äitiys on vaikea laji. Iän karttuessa lapsi tajuaa, että omat vanhemmat tekivät sen, mitä pystyivät ja mikä oli heille mahdollista.

 

– Aikuista naista ärsyttää äitisuhteessa kai eniten se, että huomaa itsessään äidin ärsyttäviä piirteitä, Merja naurahtaa.

 

– Ehkä se myös helpottaa ymmärtämään ja antamaan anteeksi.

 

Virheistä mahdollisuuksia

 

Oman työnsä herraksi Merja ryhtyi vuonna 2000 jäädessään vapaaksi taiteilijaksi. Pari vuotta myöhemmin tuli kuitenkin uusi isku: avioero.

 

– Jumalan viisautta oli, että minulla oli ollut jo yksi iso kriisi, työuupumus. Yhtenä tuskallisena hetkenä eron kuohuissa aloin ajatella Jumalan suuruutta ja rakkautta: Hän on luonut maailmankaikkeuden ja pienimmänkin solun ja rakastaa minua valtavasti! Ja taas tuli mieleen armo ja Jeesuksen rakkaus; että minun takiani on joku kuollut!

 

– Olin 42-vuotias ja ensimmäisen kerran tunsin, että saan rakastaa itseäni. Siitä alkoi elämäni toinen valtava muutos: halusin antaa anteeksi kaikille. Anteeksiannolla on valtava voima, sillä se vapauttaa katkeruudesta. Toki vieläkin välillä katkeruus yllättää. Mutta kun ajattelen, että tahdon antaa anteeksi, tunnen pääseväni irti ja vapaaksi sen otteesta.

 

– Ennen näitä kokemuksia olin varma, etten osaa mitään enkä ole hyvä missään, Merja Salonen jatkaa.

 

– Nyt haluan kokeilla kaikkea uutta, esimerkiksi öljyvärimaalausta. Ennen pelkäsin vaikeuksia ja ristiriitoja, nyt yritän kääntää ne voitoksi. Esimerkiksi kun näin huovutettuja sorminukke- eläimiä, päätin ruveta itse tekemään niitä päiväkerhoja varten.

 

Merja huovutti ensimmäiseksi pupujussin.

 

– Valitettavasti se ei ollenkaan näyttänyt pupujussilta, ja harmissani suttasin siihen silkkiväreillä viivoja.

 

Epäonnistuneesta pupujussista tulikin sateenkaariolio ja myöhemmin kymmenen laulun pienoismusikaali Sateenkaariseikkailu, jonka Janne Louhivuori sävelsi.

 

– Jälleen huomasin, että virheet ovatkin uusia mahdollisuuksia. Kun joku asia näyttää menevän mönkään, niin siitä voi tullakin jotain ihan aavistamatonta uutta.

 

Kaikki kääntyy hyväksi

 

Merja Salosta harmittaa, että vuosikausia hän ajatteli kielteisesti asioista, itsestään ja toisista.

 

– Elämässäni tuntui olevan paljon vaikeita, ärsyttäviä ihmisiä. Vasta, kun tajusin saavani rakastaa itseäni, ymmärsin etsineeni vikoja muista vain siksi, että pidin itseäni niin viallisena.

 

– Nyt, kun saan rakastaa myös itseäni, melkein kaikki lähimmäiset tuntuvat ihanilta ja lahjakkailta. Mitä enemmän kehun toisia ja iloitsen muiden onnesta, sen onnellisempi olen itse. Koen todeksi raamatunlauseen ’kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa’ (Room. 8:28).

 

– Näiden kriisieni jälkeen monet raamatunkohdat ovat alkaneet aueta ja Jumalan suuruus paljastua minulle aivan uudella tavalla. Elämä on mahtava seikkailu! Jumala voi kääntää kaiken siunaukseksi.

 

– Kun elämässä on murheita tai vaikeita asioita, niin aina Raamatusta löytyy vastaus, joka antaa eväitä ja kantaa. En tiedä, kuinka jaksaisin ja pärjäisin ilman uskoa.

 

Ilo on jäljellä

 

Merja on pitkän linjan uskovainen; oli pyhäkoulussa, tyttökerhossa myös ohjaajana, rippikoulussa isosena, seurakuntanuorissa ja opiskeli ammattiin Järvenpään seurakuntaopistossa 1980-luvun alussa.

 

– Vasta silloin, siellä, löysin jotain oleellista uskosta, hän sanoo.

 

– Kurssitoverini Timo Kitunen sanoi minulle aina, että ’Merja, luota Jeesukseen, kyllä Jeesus hoitaa asiat’. Lähdin Timon luota joka kerta ovet paukkuen, että ’kuule, minä uskon Jumalaan, älä sinä aina minulle siitä Jeesuksesta puhu’.

 

– Sitten rupesin miettimään, miksi aina suutun, kun Timo sen sanoo. Ja tajusin, että minähän en tunne Jeesusta. Silloin sanoin Hänelle, että jos olet olemassa, tule minun elämääni. Ja samassa minut täytti niin valtava ilo, että oli lähdettävä ruohikolle hyppelemään.

 

– Ja sitten meni siis vielä 16 vuotta, ennen kuin tajusin, mitä on armo! Merja sanoo, että vaikka hänen uskonelämänsä on välillä pelkkää räpiköimistä, Jeesuksen läsnäolon ilo on jäljellä.

 

– Tunnen, että vaikeuksien keskellä minusta pidetään huolta ja ettei mikään ole Jumalalle mahdotonta.

 

Merja Salosella oli jo 15 vuotta sitten unelma kirjoittaa kirja. Elokuussa häneltä ilmestyy Pulputinpannu-levyn lauluihin liittyvä satukirja.

 

– Olen sitä mieltä, että jos meille annetaan joku unelma, siitä kannattaa pitää kiinni; se voi toteutua, vaikka kuluisi aikaa.

 

Vapaa taiteilija Merja Salonen sulkee oven, sujauttaa vihon ja kynän taskuun ja lähtee Näsijärven rantatielle. Odotettavissa uusia lauluja.

 

Teksti: Pia Perkiö

 

Pulputinpannu esiintyy Lähetysjuhlilla Vammalassa perhejuhlassa teltassa lauantaina 11.6. klo 10.30.