TV7:n toimittaja Anna Uusitalo haluaa ohjelmillaan tuoda ajankohtaisiin asioihin kristillisen näkökulman. Haaste on, miten tehdä se viisaasti ja ymmärrettävästi.
(Sana 1.2.2007)
Anna Uusitalo on tullut tutuksi monelle TV7:n katsojalle reilun kolmen vuoden aikana erityisesti Kaivo- ja jKr.-ohjelmistaan. Kaivossa hän keskustelee vieraittensa kanssa uskosta ja elämästä, jKr:ssä käsitellään ajankohtaisia asioita kristillisestä näkökulmasta.
Määrätietoinen nainen paneutuu työhönsä täysillä. Hänellä on tarve saada pohjakosketus aiheisiin, mikä tuo työhön oman taakkansa. Uusitalo löytää aiheet usein omista senhetkisistä pohdinnoistaan.
Jumala vie minut erilaisiin ajatusprosesseihin. Viime keväänä mietin erityisesti tämän ajan naiseutta maailmassa, seurakunnassa ja yhteiskunnassa. Myös helvetti mietitytti. Joskus aiheeksi nousee asia, josta joudun tekemään itse parannusta. Jos jokin aihe ei aukea, en lähde tekemään siitä mitään.
Toimittajaksi
Jumalan tahdosta
Kun näkee ja kuulee, millä intensiteetillä Uusitalo suhtautuu työhönsä, voisi luulla, että ruudun taakse hän on aina tähdännytkin. Silti toimittajan työ ei ollut hänen listallaan ykkösenä.
Halusin alun perin tiedottajaksi ja teinkin niitä töitä jonkin aikaa. Jumala kuitenkin muutti mieleni. Kun TV-Tampereessa aukesi paikka, tuntui kuin käsi olisi vienyt.
Vuosien ja kokemuksen kartuttua uutistoimittaja alkoi kaivata uusia haasteita. Hän kuuli perusteilla olevasta kristillisestä tv-kanavasta. Kun vielä taivasasioille vieras työkaveri kehotti hakemaan paikkaa, johdatus tuntui enemmän kuin selvältä.
Jos Jumala suo, ensi elokuussa Uusitalolla tulee kuluneeksi talossa jo neljä vuotta. Samaan aikaan tulee täyteen täydet kymmenen vuotta tv-työssä. Se on alalla harvinaista.
Kasvot kuluvat. Jos olisin ollut kansallisessa televisiossa, minut olisi siirretty ehkä jo pois. Mutta olen nobody, en niin tunnettu, Uusitalo toteaa. Ja se on juuri sitä, mitä hän haluaakin.
Televisio on
narsistien media
Anna Uusitalo on huolissaan siitä, että ihmiset ovat kadottaneet Jumala-tuntemuksen. Ohjelmillaan hän haluaa tuoda ajankohtaisiin asioihin Jumalan näkökulman.
Haastetta riittää siinä, miten tehdä se ymmärrettävästi ja viisaasti.
Vastassa on erilaisia ismejä, kuten humanismi, jossa ihminen on kaiken mitta, relativismi, jossa totuus on suhteellista, materialismi ja hedonismi, joissa keskitytään omaan nautintoon, sekä vallitsevat arvot kuten itsensä toteuttaminen. Evankeliumi on täydellinen vastaviesti tähän aikaan.
Ismit ovat läpinäkyviä, ihmiset eivät edes tajua uskovansa niihin, vaan pitävät niitä objektiviisena totuutena. Ajatellaan, että elämän tarkoitus onkin itsensä toteuttaminen. Mutta Kristus on kaiken keskipiste, ei ihminen.
Uusitalo on joutunut miettimään paljon sitä, mikä on kristillinen media. Hän pitää televisiota narsistien mediana, koska aika monen, vaikkei tietenkään kaikkien, tavoitteena on päästä hinnalla millä hyvänsä esille.
On kammottavaa, jos kristillinen media jatkaa narsismia! Kristillisellä medialla on aivan erilainen missio, se on Jumalan valtakunnan väline. Siksi motiivina ei tule olla se, että pääsee esille.
Joka tapauksessa Uusitalo on kiitollinen TV7:sta, koska monet ihmiset ovat löytäneet ohjelmien kautta Jumalan. Ja vaikka kristillisyyttä työnnetään monella saralla piiloon, vielä on mahdollisuus puhua asioista ääneen.
Kutsuttu
pyhään elämään
Jos tavalliset kansalaiset ovat kadottaneet Jumala-tuntemuksen, on kristityiltä hukassa suola ja valo.
Meiltä kristityiltä on katoamassa identiteetti siitä, keitä olemme. Kristityn suurin kiusaus on mukautua vallitsevaan kulttuuriin. Mutta Jumalan silmissä sellainen kansa on hyödytön. Silloin kun seurakunta on Jumalan läsnäolossa, se ei voi pysyä kätkössä.
Jumalalla ei ole varasuunnitelmia, seurakunta vain. Jos kristityt mukautuvat, niin miten ihmiset voisivat tulla tuntemaan Jumalan? Uusitalo kysyy.
Jokainen kristitty voi tehdä paljon, vaikkei Jumalan valtakunta olekaan mikään sooloprojekti.
Yksikin saa paljon aikaan. Jos antaa elämänsä Jumalalle ja kuolee omille unelmilleen, Jumala voi tehdä suuria. Kristillisyys ei ole itsensä toteuttamista vaan itselleen kuolemista. Jumala ei ole kutsunut meitä hyvään vaan pyhään elämään. Tietysti elämä on tarkoitettu myös nautittavaksi. Mutta elämän tarkoitus on tuottaa Jumalalle kunniaa ja löytää itse anteeksianto.
Anna Uusitalo sanoo löytäneensä mielekkyyden elämään juuri sen kautta, että on antanut elämänsä ohjakset suurempiin käsiin.
Olen saanut elää rankkaa mutta antoisaa elämää. Olen kokenut kipua ja kuollut monta kuolemaa, mutta vain sitä kautta syntyy elämää.
Suurin toiveeni on, että Jumalan tahto voisi toteutua elämässäni. Haluaisin myös oppia tuntemaan häntä syvemmin.
Teksti Elina Haavisto
Kuva Seppo Haavisto