Halvaantuneen ahdistus vaihtui kiitosvirteen

 

Levyseppähitsaaja Rauno ”Rauski” Syrjä, 47, teki hommia Hyvinkään kaupungin palveluksessa, 26 vuotta, kunnes kesäkuun alussa 2003 hänen jalkapohjansa puutuivat oudosti ja kävely vaikeutui. Alaselässä oli hitsareille tyypillisiä kulumavaivoja, joten Rauski luuli välilevyn pullahtaneen.

 

Vointi huononi nopeasti, ja Heini-morsian kuskasi miehen terveyskeskukseen. Siellä sängyssä maatessa tunto jaloista katosi edeten varpaista lantioon asti. Rauski luuli joutuvansa välilevy- tai tyräleikkaukseen, mutta tilanteen todennut kirurgi passitti hänet ambulanssilla Helsinkiin sairaalaan.

 

Magneettikuvissa näkyi muutoksia selkäytimessä ja aivoissa, mutta niiden syy ei selvinnyt. Diagnoosi oli MS-tauti.

 

Itsemurha-aikeita 

Sairaalan neurologisella osastolla Rauskille tehtiin lukuisia tutkimuksia. Putkia ja letkuja meni joka puolella. Sietämätöntä olotilaa ja paniikkia helpotti vain uni.

 

– Ruumiillisen kunnon huonontuessa myös henkinen kantti alkoi pettää. Tuskan keskellä en muistanut Jumalan olemassaoloa, mutta tutut ja tuntemattomat rukoilivat puolestani senkin edestä, Rauski huokaa.

 

Jonkinlainen kävelykyky palautui hetkeksi, mutta onni oli ohimenevä ja jalat halvaantuivat täysin.

 

Kesä 2003 oli erittäin lämmin. Syrjä luki MS-taudista kertovia kirjasia maatessaan kivuliaana ylikansoitetussa potilashuoneessa. Sänkyjen väliin mahtui vaivoin uusi tuttavuus, pyörätuolinrohjake, johon hänet välillä nostettiin.

 

– Potilaita oli jatkuvasti ylipaikoilla ja henkilökunnalla liian kiire. Minua ei käännelty kahden tunnin välein ja selkääni tuli makuuhaava. Sain painopisteitä muuttavan moottoroidun patjan, mutta suriseva vanha romu painoi ajoittain myös haavaumaa. Lisäksi se otettiin käyttöön liian myöhään.

 

Miestä makuutettiin vaipoissa, mikä tuntui henkisesti terveestä aikuisesta epäinhimilliseltä ja nöyryyttävältä. Se aiheutti häpeää ja alemmuudentunnetta.

 

– Vaipanvaihtoa ei tehty kovin usein ja tunsin ihoni palaneen. Mieleen nousi itsemurha-aikeita kokiessani vaikeassa tilanteessani muutakin loukkaavaa kohtelua. Ajattelin hypätä ikkunasta heti kun kykenen.

 

Rauski epäilee, että päättäjille löytyy hienot sairaalat ja tarpeellinen määrä hoitajia. Julkisella puolella tilanne on katastrofaalinen. Jatkuva kiire ja työpaine voi tehdä henkilökunnan kyyniseksi ja empatiakyvyttömäksi.

 

– Heti lisää rahaa terveydenhoitoon ja henkilökuntaa tarpeellinen määrä!

 

Traumaattisista kokemuksistaan huolimatta hän palasi myöhemmin sairaalaan selvittämään ahdistaneet asiat ja sai rauhan sydämeensä. Toki hän sai kohdata myös monia lämminhenkisiä hoitajia, jotka tekevät työtä sydämestään.

 

Häämatka hississä 

Rauski ja Heini olivat ostaneet toukokuussa 2003 Hausjärveltä nykyisen omakotitalonsa, johon heidän piti muuttaa juhannushäiden jälkeen. Avioliitto solmittiin, mutta kotiin lähti Heini yksin.

 

Syrjät vihki sovitun mukaisesti pastori Pentti Kakkonen Hyvinkäältä. Juhlapaikka vain muuttui helsinkiläiseksi sairaalaksi ja häävieraiden joukko supistui minimiin.

 

– Juhannusaattona sanoimme ”tahdon” yhdeksännen kerroksen päivähuoneessa. Oli kakku ja muut tykötarpeet. Istuin pyörätuolissa, pakkoliikkeitä sätkivät jalat liinoilla sidottuna. Tunnelmani olivat sekavat – yhtä aikaa juhlavat ja surullisen vaisut.

 

– Häämatka Heinin kanssa tehtiin hissillä yhdeksännestä kerroksesta kymmenenteen. En tiedä maailman lyhimmästä häämatkasta, mutta meille kulku yläkerroksen hissiltä huoneeseeni lisäsi reissun pituutta, nauraa Rauski.

 

Siitä eteenpäin päiviä on vaikea eritellä. Ne kulkivat ”hitaan kivuliaan tuskallisesti”, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

 

Hoitovirheen seurauksena Rauskin virtsarakko venyi. Vaurio jäi pysyväksi. Mies kiidätettiin toiseen sairaalaan sisäisen virtsarakon verenvuodon takia. Hengenmeno oli hilkulla.

 

– Hätäleikkaus pelasti henkeni.

 

Siunaus kortissa 

Sitten mies joutui taas vanhaan sairaalaan, vanhaan huoneeseeni. Tunnelma oli alakantissa. Kuuma kesä jatkui, ja hikoileminen.

 

– Tutkimusten välissä luin ahdistuneena lehtisistä, ettei MS-tautiin ole lääkitystä, Rauski muistelee.

 

Hän pääsi pyörätuolilla käytävään ja näki ilmoitustaululla maininnan sairaalapapista. Illalla tämä tulikin potilasta katsomaan. Se oli ensimmäinen kerta, kun mies lähti hakemaan apua Jumalalta.

 

– Heini toi esille uskonsa jo vuonna 1996, kun aloimme seurustella. Sanoin, ettei se haittaa, uskonhan minäkin Jumalan olemassaoloon mutta elän silti omillani. Vähitellen huomasin osallistuvani ruokarukoukseen ja myöhemmin rukoilin muiden ihmisten puolesta.

 

Keskustelu sairaalapapin kanssa ja ehtoollisen nauttiminen helpotti oloa huomattavasti, vaikka näkyvää parantumista ei tapahtunutkaan.

 

Papilta saadussa enkelikortissa on teksti ”Minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua”. Taustalla on Herran siunaus. Kortti oli sairaalassa aina esillä. Nykyään sen paikka on kotona yöpöydällä.

 

– Kortti edustaa minulle yhteyttä Jumalaan. Se helpotti pahaa oloa ja oli osa tietäni taivaan valtakuntaan, Rauski sanoo.

 

Lempivirsi soi 

Alkusyksyllä 2003 Rauski pääsi pienempään sairaalaan ja kahden hengen huoneeseen. Päivähuoneessa järjestettiin joka viikko hengellinen tilaisuus. Sairaalapappi ja ehtoolliset pysyivät kuvioissa. Makuuhaava hoidettiin kuntoon ja MS-diagnoosi peruttiin.

 

Rauski pystyi jo siirtymään omatoimisesti sängynreunalta pyörätuoliin. Hän kuitenkin kuumeili kuutisen viikkoa. Sitten virtsarakosta poistettiin tulehduksen aiheuttanut Cystofix-katetri, joka oli kuin korallin peitossa. Kuumeen laskiessa niin mieli kuin kuntokin kohenivat.

 

Diagnoosiksi halvaantumiselle vahvistui selkäytimen poikittaistulehdus. Rauski siirrettiin Käpylän kuntoutuskeskukseen Helsingissä. Omahoitaja totesi, että ”vaippoja ei käytetä kun ei olla päiväkodissa”

 

– Ystävällinen, kannustava ja moniammatillinen henkilökunta osasi oikeasti auttaa ja tukea selkäydinvammaista, kiittelee Rauski.

 

Hän harjoitteli Käpylässä pyörätuolin käyttöä ja lantionheittokävelyä tappirollaattorilla. Keskittyminen oli niin intensiivistä, että hengellinen elämä supistui Heinin kanssa rukoilemiseen.

 

Rauskia treenattiin ”kaikin keinoin”, ja hän pääsi MTV 3:n iltauutisiin kuntoutuskeskuksen toimintaa esittelevään pätkään.

 

Vasta joulukuussa vaimo haki miehensä keväällä hankittuun kotiin, joka ymmärrettävästi aluksi tuntui vähän vieraalta. Avokuntoutuksessa Hyvinkäällä miehen kuntoutuminen edistyi. Pyörätuolin ja rollaattorin rinnalle apuvälineisiin lisättiin kyynärsauvat. Uskokin vahvistui.

 

Eräänä alkutalven 2005 aamuna Rauski rukoili voimaa kävelyyn ja tarttui kyynärsauvoihin, eikä ole enää sen jälkeen ollut sidottu pyörätuoliin.

 

– Elämäni vaikeilla asioilla ei ole juurikaan merkitystä, vaan tärkeää on Jumalan huolenpito kaikissa vaiheissa. Olen kysellyt miksi-kysymyksiä ja ollut riidoissa Hänen kanssaan, mutta Jumala kesti sen.

 

– Joka kerta edistyessäni olen kiittänyt ja veisannut lempivirteni 462, ”Soi kunniaksi Luojan”. Niin teen edelleenkin.

 

Rakas Raamattu  

Nykyään Syrjän Rauski liikkuu sauvojen avulla ja käy yhä avokuntoutuksessa.

 

– Lääkärit eivät tiedä syytä parantumiseeni. Minulle asia on selvä: puolestani on rukoiltu paljon ja Jeesus Kristus on parantanut minut. Kaikissa vaiheissa tielleni on johdatettu tukea antavia ihmisiä. Huolta pitävä Jumala on antanut armonsa ja rauhansa, toteaa Rauski.

 

Toukokuussa hänellä oli kurja olo, mutta tilanne korjaantui Alppilan kirkossa Helsingissä, jonne hän lähti Sanan ja rukouksen iltaan. Rauskilta menivät jalat alta, kun pastori Seppo Juntunen laittoi kätensä hänen päänsä päälle ja rukoili.

 

– Tunnen jaloissani kuuman kylmänä. Samoin kävi Alppilassakin, kun Pyhä Henki kosketti ja vaivuin hetkeksi maahan. Tunsin todella olevani uskossa.

 

– Pahalla on konstinsa kiusata, mutta nyt minulla on syvä yhteys Jumalaan ja Jeesukseen, hän sanoo.

 

Heinin isä oli rukoillut pitkään, että vävy tarttuisi Raamattuun. Alppilan kokouksen jälkeen mies löysi vanhempiensa vihkiraamatun. Tänään se on rakas kirja.

 

– Usko syvenee Raamattua lukiessa ja lukemisen jälkeen asioita ajatellessa. Myös radion raamattukoulun kuunteleminen auttaa ymmärtämään, mistä kirjasta on kyse – Jumalan Sanasta!

 

Heini Syrjä sanoo, että hän on kokenut miehensä sairauden syventäneen heidän parisuhdettaan myös raskaiden vaiheiden aikana.

 

Suuret siunaukset tulevat usein elämään vaikeuksien valepuvussa.

 

 

Teksti ja kuva Merja Salonen