Anglikaanikirkon luterilainen diakoni Tuomas Alasaukko-oja oppi ihmissuhdetaitoja raitiovaununkuljettajana

Suomen anglikaaninen kirkko sijaitsee evankelis-luterilaisen Mikael Agricolan kirkon tiloissa Helsingissä. St. Nicholaksen seurakunnan diakoniksi toukokuussa vihitty Tuomas Alasaukko-oja tervehtii kirkon länsisiiven toimistotilojen ovella. Hän on pukeutunut mustaan papin paitaan. Eikö värin pitäisi olla diakonilla vihreä?

– Luterilaisen kirkon diakonin ja papin paitojen värit viestivät tehtävästä, mutta meillä anglikaanisessa kirkossa värillä ei ole väliä. Musta on ehkä virallisin.

Tämä kertoo erosta kahden kirkon virkarakenteiden välillä. Luterilaisen kirkon työntekijällä on yksi virka, pappeus, johon hänet vihitään. Anglikaanisen kirkon virka on kolmisäikeinen. Diakoniksi vihkiminen on ensimmäinen osa, ja heidät siunataan yleensä vuoden päästä papeiksi. Pappi voi edetä urallaan myöhemmin piispaksi.

Anglikaanisen kirkon diakonien työnkuva on laajempi kuin luterilaisen. He avustavat pappia jumalanpalveluksissa, pitävät aamuin illoin aamu- ja iltahartauksia, vihkivät avioliittoon ja voivat myös kastaa. Lisäksi tehtäviin kuuluu diakoniatyö, samat kuin luterilaisilla kollegoilla. Anglikaanisen kirkon diakonin ja papin virkoja erottaa se, ettei edellisellä ole valtuuksia asettaa ehtoollista.

Virkayhteyden koekaniini

Tuomas Alasaukko-oja on ensimmäinen luterilainen, joka on vihitty anglikaanisen kirkon virkaan Porvoon ekumeenisen sopimuksen nojalla. Pohjoismaiden ja Baltian luterilaisia sekä Britannian ja Irlannin anglikaaneja yhdistää Porvoon sopimus, jossa on sovittu ykseydestä. Sopimuksessa myönnetään kirkkojen jakavan yhteisen historian, liturgian, identiteetin ja tehtävän. Kirkoilla on samat sakramentit: ehtoollinen ja kaste. Ehtoollisyhteys sallii osallistua yhteiselle Herran aterialle. Kirkot tunnustavat myös toistensa ordinoidut virat.

Tuore diakoni myöntää hymyillen toimivansa koekaniina.

– Nyt näemme, miten virkayhteys toimii käytännössä kahden kirkon välillä.

Nuori mies opiskelee teologiaa Helsingin yliopistossa. Opinnot ovat loppusuoralla ja tarkoitus on valmistua vuoden lopulla. Kumman kirkon pappi hänestä tulee?

– Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon, enkä aio siirtyä anglikaanisen kirkon jäseneksi. Olen identiteetiltäni vahvasti luterilainen. Valmistuttuani aion pyytää Helsingin hiippakunnan piispa Eero Huoviselta pappisvihkimystä, ja toivoisin jatkavani työtäni anglikaanisen kirkon palveluksessa.

Hanslankari tutustui arjen ekumeniaan

Pellon kunnassa syntynyt Lapin poika kulkeutui Suomen anglikaanisen seurakunnan toimintaan opiskelukaverinsa Mika Pajusen pyytämänä. Pajunen työskenteli St. Nicholaksen seurakunnassa ja pyysi ystäväänsä auttamaan erilaisten tilaisuuksien järjestämisessä. Neljän vuoden ajan Alasaukko-oja toimi hanslankarina, kunnes tarjoutui mahdollisuus hypätä suurempiin saappaisiin.

Puoli vuotta sitten Pajunen siirtyi toisiin tehtäviin ja seurakuntalaiset kysyivät, voisiko Alasaukko-oja jatkaa edeltäjänsä työtä. Seurakuntalaisten aloite ilahdutti teologian ylioppilasta ja ratkaisi myös hänen ongelmansa.

– Olen tähdännyt koko opiskeluajan papiksi, mutta olen tuntenut suurta riittämättömyyttä tehtävään, enkä ole tuntenut olevani valmis papiksi. Seurakuntalaisten pyyntö kannusti ja valoi uskoa, että pystyn toimimaan kirkon palvelijana.

– Ainoa ongelma oli keskeneräiset opinnot. En voinut saada pappisvihkimystä ennen työsuhteen alkamista. Kysyimme piispojen mielipidettä, voisinko aloittaa Englannin kirkon diakonina ja se sopi.

Tuomas Alasaukko-oja tekee 52 prosenttista osa-aikatyötä. Hänen palkkansa maksaa evankelis-luterilainen kirkko, joka tekee maahanmuuttajatyötä tukemalla Suomen anglikaanisen kirkon toimintaa. Suurin osa St. Nicholaksen seurakunnan jäsenistä on ulkomaalaisia, jotka ovat tulleet Suomeen työn, opiskelun tai avioliiton kautta.

Ratikkakuski henkensä pitimiksi

Englannin anglikaaninen kirkko valitsee työntekijöikseen seurakunnan toiminnasta henkilöt, joilla on yleensä jo ammatti, ikää, elämänkokemusta ja hyvät sosiaaliset taidot. Kirkko kouluttaa heidät itse, valitsee työhön sopivat ja vihkii virkaan.

Tuomas Alasaukko-oja valmistautui diakonin tehtävään osallistumalla Englannin anglikaanisen kirkon ordinaatiokoulutukseen Lontoossa. Suomalainen oli joukon nuorin ja ainoa teologisen koulutuksen saanut.

– Jokaiselta kysyttiin, että mitä aiot tehdä, jos et tule valituksi virkaan. Vastasin, että toivottavasti luterilainen kirkko sitten huolisi minut. Ja jos ei sekään ottaisi, niin jatkaisin raitiovaunun kuljettajana, Tuomas Alasaukko-oja velmuilee.

Köyhä opiskelija on työskennellyt Helsingin liikennelaitoksella viiden vuoden ajan. Hän kävi raitiovaununkuljettajan koulutuksen ja on sen jälkeen huristanut punaisella tilauskäytössä toimivalla ravintolaratikalla sekä vihreällä raitiovaunulla vakioreittejä.

– Olen ylpeä ammatistani, mutta kyllä se on stressaavaa työtä. Ihmissuhdetaitoni ovat kehittyneet. Olen oppinut ottamaan vastaan ihmisten pahaa oloa ja olemaan välittämättä ilkeyksistä.

Pappisura vetää kuitenkin pidemmän korren. Tuomas Alasaukko-oja on vilpittömän innostunut uudesta tehtävästään. Haastetta lisää, että työkieli on englanti.

– Hyvin olen pärjännyt pelkällä kouluenglannilla. Kirkkoherra Rupert Moreton tarkistaa saarnojeni kieliasun, muttei sensuroi tekstiä, mies virnistää.

Työssä yhdistyvät työskentely ihmisten kanssa ja kiinnostus kristillisten kirkkojen väliseen yhteistyöhön. Ekumeniikan pääaineopiskelija toimii Suomen ekumeenisen neuvoston nuorisojaoston puheenjohtajana.

Elämä on kiireisessä vaiheessa: opiskelun loppuunsaattaminen, uusi työ ja hääsuunnitelmat.

– Haluaisin, että minua olisi helppo lähestyä, mutta en ole täydellinen ja väsyneenä tulee torjutuksi helposti ihmisiä, hän pahoittelee.

– Mietin joskus, miksi Englannin kirkon messukirjassa ehtoollinen annetaan aina ensin kirkon virkaan vihityille ja sitten vasta muulle seurakunnalle. Tajusin sitten, että jaksaakseen palvella muita, täytyy ravita ensin itsensä.

– Anglikaanisen kirkon järjestämistä päivittäisistä aamu- ja iltarukouksista on tullut minun voimanlähteeni. Aloitan yhteisen aamurukoushetken sanoilla: ”Herra avaa minun huuleni”. Näiden sanojen jälkeen on hyvä jatkaa työpäivää.

Teksti ja kuva: Sari Tikkanen 

-------

Turussa anglikaanikirkon töihin opastava kurssi

Turun kristillisellä opistolla pidetään syys-lokakuussa kurssi, joka opastaa luterilaisen kirkon työntekijöitä toimimaan anglikaanisen kirkon palveluksessa. Kurssi on tarkoitettu teologeille, diakoneille ja nuorisotyönohjaajille, jotka miettivät työtä tai työharjoittelua Brittein saarten anglikaanikirkoissa.

Koulutus johdattaa anglikaanisten kirkkojen teologiaan, historiaan, kirkolliseen kieleen ja käytäntöihin. Syksyn aikana luodaan myös yhteyksiä anglikaaneihin. Koulutus sisältää viisi seminaarityyppistä päivän kestävää kokoontumista. Alustajina ovat muun muassa dosentti Jaakko Rusama, teologisten asioiden sihteeri, TT Matti Repo, Keith Battarbee, Dianna Webster ja pastori Mika Pajunen.

Kurssin järjestävät Turun kristillinen opisto, Kirkon ulkoasiain osasto ja Pappisliitto. Ilmoittautumiset: Jaana Rantala, p. 0400 477 836,

(KT)

-------

Englannin anglikaaninen kirkko (Church of England)

Englannin anglikaaninen kirkko syntyi 1534, kun kuningas Henrik VIII julistautui Englannin kirkon johtajaksi. Anglikaaninen kirkko irtautui roomalaiskatolisesta kirkosta. Opin perustana ovat Raamattu ja Thomas Cranmerin laatima Common Prayer Book. Rukoushetket, rikas jumalanpalvelus ja pienet seurakunnat ovat tunnusomaista. Anglikaanista kirkkoa voi kuvata keskitien kirkoksi; oppi on protestanttista, mutta jumalanpalveluselämä on muodoltaan katolilaista. Nykyisin anglikaanikristittyjä on maailmassa noin 82 miljoonaa. Eniten heitä on Iso-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa ja Australiassa.

---------

Suomen anglikaaninen kirkko

Mikä? Suomen anglikaaninen kirkko kuuluu Englannin anglikaanisen kirkon Euroopan hiippakuntaan.

Missä? Virasto sijaitsee Mikael Agricolan kirkon tiloissa, Tehtaankatu 23:ssa, Helsingissä. St. Nicholaksen seurakunta palvelee myös muuta Suomea ja Viroa.

Mistä asti? Kirkko on toiminut Suomessa 1920 –luvulta saakka.

Kenelle? Miksi? Suurin osa Suomen anglikaanisen seurakunnan jäsenistä on ulkomailta työn, opiskelun tai avioliiton kautta maahan tulleita. Toiminnassa on mukana myös suomalaisia, jotka ovat olleet anglikaanisen kirkon toiminnassa mukana ulkomailla asuessaan. Joukossa on lisäksi suomalaisia, jotka ovat kiinnostuneet seurakunnan tarjoamasta toiminnasta. Kirkko tarjoaa heille kaikille kristillisen yhteisön, johon kuulua.

Mitä toimintaa? Messut sunnuntaisin klo 10 ja iltarukous päivittäin klo 17.30 Mikael Agricolan kirkossa, aamurukoukset Tuomiokirkon kappelissa kesällä klo 9.30 ja talvella klo 9.

Työntekijät? Työntekijöitä on kolme: kirkkoherra Rupert Moreton, palkaton apulaiskirkkoherra Mika Pajunen ja diakoni Tuomas Alasaukko-oja.

Jäsenmäärä? Vuonna 2003 Suomen anglikaanisen kirkon jäseniä oli 99 ja seurakunnan äänestysrekisterissä noin 150.