Jonna Ortju ei hätäile enää

Selkärangan murtuminen auto-onnettomuudessa keväällä toi monipuolisen taiteilijattaren elämään syvyyttä ja näkökulmaa. Täyspysäytys merkitsi uutta alkua.

Perjantaiaamuna toukokuun 20. päivänä yrittäjä ja muusikko Jonna Ortju, 30, oli palaamassa keikalta kotiin ja nukahti rattiin. Yleensä liikenne Tampereen ja Jämsän välisellä tiellä on kello 7.30 tienoilla vilkasta.

Jonna kiittää siitä, että hänen ulosajostaan ei aiheutunut vaaraa muille.

– En ole katkera, sillä jo viime syksynä minua yritettiin pysäyttää miettimään omaa elämääni. Nyt se on tapahtunut ja olen siitä kiitollinen.

– Pysyin tyynenä kun auto nousi ilmaan lentäen kahdessa pompussa 10 ja 30 metriä.

Jonna Ortju pitää ihmeenä, että selvisi rytäkästä, vaikka lanneranka murtui. Aivotärähdyksen takia Jonnalla oli autossa tuskanhiki ja paha olo.

– Pelastukseni oli, että en liikkunut ja pudottautunut viileään peltoon kuten aioin. Minulle nimittäin annettiin ajatus, että maassa on käärmeitä. Lääkärien mukaan halvaantuminen olisi ollut sentistä kiinni.

Farmari-Volvo kesti rysäyksen. Ambulanssimies totesi, että heikomman auton kyydissä olisi käynyt huonosti. Jonna on pärjännyt vähällä kipulääkityksellä. Rautaliivi pysyi päällä muutaman kuukauden ajan. Sairasloma päättyi elokuun alussa.

Rukous
kantaa

Aika ajoin Jonna tuntee erityistä tarvetta hiljentyä Sanan ääressä. Raamatun sivuilta nousee usein selkeä viesti.

– Äskettäin luin Jobin kirjasta, että synnit annetaan anteeksi, ja ihminen voi saada uuden alun, jolloin hän kulkee valossa. Minusta tuntui samalta jo päivää ennen ulosajoa. Tunsin ensimmäistä kertaa voimakkaasti Jumalan rakkauden. Ihmettelin oloani ja koin, että kaikki on hyvin. Saan olla rauhassa, menevät asiat miten tahansa.

– Paranemisprosessi käynnistyi äärettömän hyvin, vaikka totta kai takapakkiakin voi tulla. Sairaalassa pystyin ensin ottamaan vain kaksi askelta sängyn vieressä. Olen todella kiitollinen nyt kun pääsen taas kävelemään, Jonna hymyilee.

Kovia
kokemuksia

Jonna Ortju on elänyt koko ikänsä Jyväskylässä lukiovuosia lukuun ottamatta. Nykyään hän asuu 30 kilometrin päässä maalaisidyllissä Laukaan Saviolla. Perheeseen kuuluu oman 6-vuotiaan pojan lisäksi kaksi sisarusta, jotka ovat sijoituslapsia. Jonna alkoi jo 11 vuotta sitten, 19-vuotiaana, hoitaa sisaruksista vanhempaa. Tytöt ovat nyt 15- ja 11-vuotiaita.

Jonnan omat vanhemmat erosivat hänen ollessa kolmevuotias. Nuoruutta varjosti lisäksi äidille kehittynyt aivokasvain.

– Ainoana lapsena kannoin paljon vastuuta käytännön asioista. Aika ajoin muutuin kovaksi elämänkokemuksieni vuoksi.

– Kävin musiikkiluokkia yläasteeseen asti. Meillä oli lauluyhtye Kaktus, joka esiintyi ahkerasti. Lauloimme kaikkea jazzista hengelliseen musiikkiin, Jonna kertoo.

Koko Kaktus-porukka pääsi musiikkilukioon Kuopioon. Samaan aikaan Jonna opiskeli lisäksi Jyväskylässä rock-jazz-laulua ja teki rooleja musikaaleissa sekä oopperassa.

– Äidistä oli jatkuva huoli. Kävin lukion mutta lähdin Kuopiosta pois ennen kirjoituksia, eli en ole ylioppilas. Suuri haaveeni on ollut siitä asti, että pääsisin näyttelijäksi musiikkiteatteriin.

Jonna valmistui sitten kirkon lastenohjaajaksi ja teki kerhotyön ohessa töitä myös laulunopettajana.

– Lopulta päädyin seurakuntaan muskariopeksi Vaajakoskelle.

Muskari veti väkeä noin sata perhettä viikoittain. Se oli merkittävä asia Jyväskylän maaseurakunnan Vaajakosken piirissä. Tukea Jonnan toiminnalle antoi varsinkin kappalainen Maritta Tynkkynen.

Pari vuotta sitten Ortju perusti musiikkiin ja ilmaisutaitoon keskittyvän Laululintu-firman. Yhteistyö seurakunnan kanssa jatkuu edelleen. Lisäksi hän työskentelee yrittäjänä Hilarius-Hiiri Oy:ssä.

Silmät
aukenivat

Hengelliset asiat ovat kiinnostaneet Jonna Ortjua pienestä pitäen.

– Olen hirmu herkkä. Tulin uskoon vähitellen ja tunnen, että minua johdatetaan koko ajan hengellisen kasvun suuntaan. Pysäytyksiä tulee aika ajoin, sillä kasvuni on vielä kesken, 30-vuotias Jonna toteaa.

Raamatun ja rukouksen merkitys vahvistuu koko ajan hänen arkielämässään.

– Onnettomuuden jälkeen huomaan usein olevani kiitollinen pienistä asioista, kuten kauniista kukasta tai siitä, että ylipäätään pystyn tekemään jotain.

– Välillä tietysti tuskastun tämän rautahäkkini kanssa elämiseen. Sitten taas muistan olla kiitollinen siitä, että paranen ja pystyn kävelemään, sanoo Jonna rautaliiviään taputtaen.

– Nyt huomaan, kuinka usein ihmiset valittavat turhasta, ja sen, miten helposti ennen tuomitsin heitä. Ei ole minun asiani tuomita ketään. Monissa muissakin asioissa silmäni ovat auenneet.

Kaikki
järjestyy

Hilarius-Hiiren ”äiti” on toimittaja Marja-Liisa Huhta (nyk. Mattila). Tarinat ilmestyivät aluksi satukirjoina. Myöhemmin nököhammas seikkaili televisiossa käsinukkena. Vuonna 1996 käyttöön otettiin hahmopuku, ja Jonna valittiin yhdeksi näyttelijäksi kiertämään Suomea Hilarius-hiirenä erilaisissa lastentapahtumissa.

– TV-kuvauksissa puvun sisällä täytyi olla minua lyhyempi ihminen, mutta näyttelen muissa jaksoissa ja rooleissa tarpeen mukaan. Olen saanut tehdä myös lauluja ja tv-käsikirjoituksia. Hilariuksen joulukalenterissa vastasin musiikillisesta ohjaustyöstä, Jonna kertoo.

Jonna tekee töitä Hilarius-Hiiri Oy:n lukuun ja vastaa sen taiteellisesta puolesta. Yrityksen hallinnollisista asioista vastaa Timo Auvinen.Firma on julkaissut myös Marja-Liisa Huhdan kirjoja, tuoreimpana kokkikirjan Hilarius-hiiri herkkujen parissa (Minerva Kustannus 2004).

– Tällä hetkellä haemme hyvää tiimiä tv-tuotantoon ja muuhun toimintaan, joka voi kehittyä moneen suuntaan. Enää en kuitenkaan hätäile tässäkään asiassa. Tiedän kaiken järjestyvän juuri niin kuin pitääkin.

– Viihdyttämisen lisäksi Hilarius-Hiiri tuo vahvasti esiin kristillisiä perusarvoja ja ajatusmaailmaa. Koen omaksi tehtäväkseni säilyttää nämä lähtökohdat. Kristillisyys näkyy muun muassa lasten huomioon ottamisessa ja kohtaamisessa.

– Hilarius on ainut yli 10 vuoden ajan televisiossa seikkaillut suomalainen satuhahmo. Uskon, että potentiaalia mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, Jonna hehkuttaa.

Vaajakoskelta Viherlandian vierestä löytyy Hilariuksen koti, satu- ja seikkailumaa Viherlaakso. Puistossa elelee monia muitakin mielikuvitushahmoja omissa asunnoissaan.

Kanavat
auki

Jonna on tehnyt muun musiikkituotantonsa ohella parisenkymmentä Hilarius-laulua, joiden tyyli ja linjaus sopivat televisioon.

– Lauluntekemiseni on ollut johdatuksenomaista. Välillä materiaalia syntyy paljonkin. Helmiina-Enkelin laulu on levinnyt päiväkoteihin. Sekä teksti että melodia annettiin minulle ikään kuin ylhäältä, kirjoitin vain ne muistiin. Tämänkin tyyppiselle lastenmusiikille on tarvetta.

Ortjun mukaan Hilarius-levyn tuottajaksi olisi useita tarjokkaita.

– Odottelen kaikessa rauhassa, että Jumala osoittaa oikean reitin ja tuottajan, Jonna miettii.

Taitelija tekee myös iskelmälauluja, mutta niissäkin teksteissä on mukana jokin syvällisempi juttu ja viesti.

– En halua esittää mitään ränttätänttää. Parin vuoden aikana olen tehnyt tekstejä, jotka sopisivat gospel-levyynkin. Melodiat ovat popahtavia ja funk-tyyppisiä, taitelija selvittää.

Parhaillaan Jonnalla on syntymässä uusi laulu. Keskeneräisen tarinan ideana on kirje enkelille.

– Onnettomuuden jälkeen sain unessa vahvan viestin, millainen laulu minun pitää tehdä. Aiheena on enkelin suojelus onnettomuuden aikana.

Tulevista töistään Jonna Ortju kertoo, että hän ei yritä väkisin tehdä tai saavuttaa mitään, mutta ottaa vastaan mitä annetaan.

– Haluan pitää kaikki kanavat auki. Nyt odottelen tilanteen selkiytymistä, että löytäisin pääjuttuni. Olen repinyt itseäni monille aloille muskareista, kouluttamisesta, näyttelemisestä ja laulujen tekemisestä lähtien. Toki tykkäänkin tehdä monialaisesti. Uskon vahvasti, että elämälläni on joku tarkoitus, kun sain tämän jatkoajan.

Nyt on hyvää aikaa olla ja rauhoittua, kun kiireet loppuivat kertaheitolla.

Hiiren historiassa monia käänteitä

Syntyessään Hilarius-Hiiri oli vahvasti kirkollinen hahmo. Sen luoja ja käsikirjoittaja, ohjaaja Marja-Liisa Mattila (ent. Huhta), halusi tehdä turvallisia lasten kasvua ja kehitystä tukevia sekä kristillisiä arvoja korostavia kirjoja ja ohjelmia.

Vuosina 1994–1997 kirkon av-yksikkö tuotti hiiren seikkailuista MTV:lle kanavan ensimmäistä kotimaista kristillistä lastensarjaa. Vuosi myöhemmin Hilarius-Hiiri Oy tuotti Taiwania myöten levinneen elokuvan siimahännästä ja Loru-Liisasta.

Lasten Keskus oli 1990-luvulla yksi yhteistyökumppaneista, joten Hilarius-Hiiri kuului suosittuna brandina myös kirkon lapsityön materiaaliin.

Esiintymiset tv:n ulkopuolella lasten tapahtumissa alkoivat Hilarius-Hiiren muutettua vuonna 1996 Helsingistä Jyväskylään. Yhdeksi live-esiintyjäksi yli 80:n Hilarius-pukuun sopivan ehdokkaan joukosta valittiin lahjakas muusikko Jonna Ortju.

Marja-Liisa Mattila teki töitä 1990-luvun alussa Kirkon Tiedotuskeskuksen ohjaajana. Vuonna 1995 hän perusti veljensä Jorma Kihnulan kanssa Hilarius-Hiiri Oy:n. Mattila hoiti kirjojen kirjoittamisen ja tv-tuotannon käsikirjoituksista ohjaukseen. Jorma vastasi tuottajana muun muassa taloudesta, tv-tuotannon myynnistä Suomeen ja ulkomaille, kirjojen kustannussopimuksista ja oheistuotteiden ideoinnista.

Sisarukset irtisanoutuivat vakituisista työpaikoistaan viedäkseen Hilarius-tuotantoa eteenpäin.

Vuonna 2001 yhtiön vähemmistöosakkaaksi tuli pääomasijoitusyhtiö Creative Industries Management Oy (CIM). Tarkoitus oli kehittää muun muassa animoitua tv-sarjaa ja musiikkia.

Seuraavana vuonna työtä kaikesta sydämestään tehnyt Marja-Liisa sairastui vakavasti työpaineen alla ja suunnitelmat kariutuivat. Nykyään CIM omistaa Hilarius-Hiiri Oy:n kokonaan.

Marja-Liisa suunnittelee parhaillaan kansanperinteeseen pohjautuvaa koko perheen elokuvaa. Vielä tänä syksynä ilmestyy uusi kirja Hilarius-Hiiri ja rööriputken salaisuus.

Mattila ja Kihnula haluavat kiittää niitä lukuisia vapaaehtoisia ja ammattilaisia, jotka olivat tekemässä lastenkulttuuria pienin resurssein.

Hilariuksen motto ”Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää, sillä hyvä sydämessä kasvaa kultajyvää” toimii vielä tänäänkin.

Juustonpurijan voi nähdä elävänä muun muassa Jyväskylän Viherlaaksossa.

Merja Salonen

www.hilarius-hiiri.fi