Harry Månsus: Julkisivuhurskaus karkottaa etsijät

Ruotsissa on jo satoja kirkkoja ja seurakuntia, jotka käyttävät suomalaissyntyisen baptistipastorin ja teologin Harry Månsuksen kehittämiä malleja maallistuneiden ihmisten kohtaamiseksi. Hän on tunnettu 1991 perustamastaan toimintamallista, joka kulkee nimellä Brommadialogen.

 

Juuri Bromma Tukholman laidalla on se paikka, jonka olemme valinneet tapaamispaikaksi. Siellä on tämän tuhansia pastoreita ja hengellisen työn tekijöitä kouluttaneen miehen tukikohta. Harry Månsus, 66, jäi viime vuonna eläkkeelle opetettuaan vuosia baptistien raamattukoulussa, joka nykyisin on nimeltään Teologiska högskolan (teologinen korkeakoulu). Hän teki täyttä päivää luennoimalla ja innostamalla niin luterilaisia kuin vapaiden suuntien väkeä ajattelemaan omien rajojensa ja rajoitustensa yli.

 

– Me tarvitsemme uskonpuhdistusta koko ajan. Jos kirkko ei uudistu jatkuvasti, se kuolee. Ei vähiten siksi, että kulttuuri muuttuu niin nopeasti, Månsus lataa.

 

 

Ympäristökysymys ennen aikojaan

 

Brommassa sijaitseva baptistien teologinen seminaari on edelleen rakas paikka Månsukselle, jonka vaimo Lea on oppilaitoksen kirjastonhoitaja. Vaikka Månsus kirjoittaa parhaillaan omaelämäkertaansa, hän osallistuu edelleen yhteiskunnalliseen keskusteltuun ja pitää luentoja.

 

Harry Månsus on synkkänä syksyisenä päivänä kuin suoraan temmattu kotimaisemistaan kesäisestä Vaasan saaristosta. Ruskettuneilla kasvoilla on iloisenvakava ilme. Väri on peräisin Välimeren heijastamasta auringosta. Sinne on päästävä joka syksy jos mahdollista.

 

Månsus nauttii matkustamisesta Kreikan saaristoon, mutta samalla häntä jatkuvasti askarruttaa maapallon tila. Se mietityttää nyt vielä enemmän kuin 80-luvulla, jolloin hän kirjassaan kyseli kristittyjen ympäristövastuun perään. Nämä kristillisyydessä ulkokehälle jätetyt kysymykset herättivät keskustelua, mutta jotkut pitivät Månsusta haihattelijana ja kyseenalaistivat hänen linjansa teologina. Månsus näki asioita, joita muut kenties eivät silloin halunneet nähdä.

 

Kokonaisvaltaista kristillistä elämännäkemystä etsiessään hänen työnsä on kuitenkin selvästi painottunut ihmisen hengellisen elämän eheytymiseen ja seurakuntien uudistumiseen tähtääviin hankkeisiin.

 

 

Frank Mangsin hengellinen perintö

 

Kun vaasalaisen baptistiseurakunnan kasvatti tuli Tukholmaan 18-vuotiaana ja aloitti teologian opinnot baptistien Betelseminariet-nimisessä raamattukoulussa, hän joutui kasvotusten hyvin erilaisen kulttuurin kanssa.

 

Vaikka nuori Månsus oli pappiskoulutuksessa, opiskelijaelämä Tukholmassa oli jotain aivan muuta kuin pienessä Vaasassa. Kulttuuri oli vapaamielinen ja hilpeä, mikä välillä kauhistutti sodanjälkeisestä harmaasta Suomesta tullutta. Vaasan seudulla oli eletty hengellisen herätyksen aikoja ja tehty parannusta synneistä. Harry Månsus oli kokenut Jumalan kutsun ja elänyt vahvasti Pohjanmaan herätysten ilmapiirissä, joiden airuena oli ollut muun muassa evankelista Frank Mangs.

 

Mangs oli 1940-luvulla yksi vahva vaikuttaja, joka johti Kansan Raamattuseuran syntyyn.. Mangs ei ainoastaan ravistellut, vaan johdatti ihmiset parannuksen paikalle Kristuksen ristin juureen.

 

Frank Mangista tuli nuoren Harry Månsuksen esikuva. Oli suuri pettymys, kun Tukholmassa kaikki eivät tunteneetkaan Mangsia. Månsus oli kuitenkin saanut kotiseudullaan niin vahvan latauksen, ettei hän ole jättänyt herätyskristillistä linjaansa, vaikka onkin vuosien saatossa avartanut näkökulmaansa ja tutustunut kristillisen kirkon laajan opilliseen kirjoon.

 

– Olen kiitollinen tästä perinteisestä kääntymyskokemuksesta, johon liittyi vahva kosketus tunne-elämään, Harry Månsus sanoo.

 

 

Hengellisyyden pohjavirrat

 

Frank Mangs vaikutti myöhemmin Ruotsissa aina 1980-luvulle asti. Månsus on hänen hengellisen perintönsä vaalija. Hän on ammentanut pitkän elämäntyön tehneen suurmiehen teoksista ja keskusteluista tämän kanssa 1980-luvun alussa. Näennäisesti sieltä on pitkä matka 2000-luvulle, mutta hengellisyyden syvät pohjavirrat eivät muutu nopeasti.

 

Ruotsissa pidetään tänä vuonna viikoittain satoja tilaisuuksia, jotka toteutetaan niin sanottuina sielunrauhajumalanpalveluksina. Se kertoo hengellisestä etsimisestä ja näyttää, että Brommadialogen toimii käytännössä. Uudenlaiset ryhmät ovat syntyneet hengellisen etsinnän tuloksena. Usein tämä etsintä vain kanavoituu uuspakanuuden ja new age -tyyppisten aatteitten suuntaan.

 

Dialogi eli vuoropuhelu on avainsana.

 

– Monet luulevat, että kyse on jonkinlaisesta sillisalaatista tai ruotsalaisesta pyttipannusta. Siis että vesitetään kristinuskoa. Näin ei ole. Päinvastoin minun on oltava tosi kristitty niin rohkeasti kuin ikinä, avoin ja elävä. Olen niin baptisti kuin voi olla. Dialogi on sitä, että voin tuoda esiin oman hengellisen perintöni, mutta kuunnella aidosti toista osapuolta.

 

 

Ulos linnakkeista keskustelemaan

 

Sitten kuoriutuu esiin opettaja Harry Månsus ja alkaa piirtää mallia yhteiskunnasta, jossa kirkot ja uskonnolliset yhteisöt ovat linnoittautuneet omiin linnakkeisiinsa. Toisaalla ovat etsijät ja erilaiset liikkeet, jotka kilpailevat ihmisten huomiosta.

 

Näiden ryhmien välillä on hyvin vähän yhteyttä. Kommunikaatiota ei synny, vaikka kirkot yrittävätkin jopa epätoivoisesti löytää keinoja ihmisten herättämiseksi. Kansa ei kuitenkaan ymmärrä kirkon kieltä, eivätkä kristityt kuule kansan hätää. Kirkot ovat paketoineet oman sanomansa tuotteiksi, jotka eivät avaudu kenellekään.

 

Perinteiset yhteisöt ovat sulkeutuneet omaan mukavuuteensa ja Ruotsissa erityisesti on nähtävissä, miten kansa kaikkoaa kirkoista. Maallistuminen etenee huimaa vauhtia.

 

Teologi Harry Månsuksen henkilökohtaisessa elämässä havainto tarkoitti täydellistä uudelleenarviota. Kirkkokunnan johtajat eivät olleet mielissään, kun Månsus kertoi 1980-luvulla, että kirkot tulevat tyhjenemään ja maallistuminen etenee kovaa vauhtia.

 

Hän päätti yhdessä vaimonsa kanssa muuttaa elämäntyyliään.

 

– Päätimme, että puolet vieraistamme olisi sellaisia, jotka eivät ole seurakunnallisesti aktiiveja. Opetin työkseni pastoreita. Olimme olleet kanssakäymisissä uskovien kanssa, joten elimme täysin kristillisissä ympyröissä. Tekemämme muutos tuotti heti tulosta, Harry Månsus kertoo.

 

– Siitä alkoi kokonaan uusi elämän vaihe.

 

Pappisseminaarin jättäminen oli opettamisesta pitävälle teologille oli kova paikka, mutta jälkeenpäin katsottuna se oli "parasta mitä minulle on tapahtunut".

 

Kriisin kautta syntyi jotain uutta. Harry Månsus ei ehtinyt edes pakata tavaroitaan vanhasta työpaikastaan, kun hänelle soitettiin ja kysyttiin, voisiko hän tulla mukaan terapiatyöhön alkoholistien parissa. Näissä kuvioissa avautuikin teologille aivan uusia näköaloja.

 

 

Avoimella torilla

 

Månsus löysi itsensä terapiaistunnoista ja puhumasta juuri niiden kanssa, joita hän oli halunnut kouluttamisellaan tavoittaa. Näistä kokemuksista on kasvanut uusia toimintamalleja, joissa on yhdistetty hyväksi havaittuja metodeja uuteen ajatteluun.

 

– Paras löytö kirkkojen ulkopuolelta on rehellisyys elämää kohtaan, Månsus sanoo ja viittaa muun muassa AA-liikkeeseen.

 

Kristillisiä seurakuntia vaivaa ongelmien kätkeminen hengellisen sanahelinään. Monet asiat jäävät piiloon hurskaan ulkokuoren alle.

 

– Sillä yritetään kätkeä vaikeudet, koska niitä ei uskalleta kohdata niiden oikeilla nimillä.

 

Månsus on ollut kehittelemässä työpajoja, joissa rikkinäisyyttä ja ihmisen ongelmia ei väheksytä vaan otetaan ne voimavaraksi. Kolme erilaista menetelmää on tarkoitettu erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille. Ensimmäinen on Recovery eli eheyttävä sielunhoito. Toinen on Wellness eli fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin keskittyvä työpaja. Kolmanneksi Profetverkstaden eli profeettatyöpaja, jossa yhteiskunnallisia ongelmia käsitellään Raamatun lähtökohdista.

 

– Profeetta Aamos ja Jesaja olivat todellisia näkijöitä. Sieltä saadaan kirkasta valoa nykypäivän ongelmiin. Mehän elämme maapallolla niin kuin meillä olisi käytössä kolme planeettaa!

 

Kun ihmiset kohtaavat neutraalissa tilassa ja pääsevät puhumaan ikään kuin avoimella torilla, voidaan käyttää arkista kieltä ja yrittää ymmärtää toinen toistaan.

 

– Jumala on kiinnostunut kahdesta asiasta: että ihmiset tulisivat uskoon ja että hänen luotunsa voisivat hyvin, Månsus kiteyttää.

 

– Luoja haluaa meille parhaat lähtökohdat, että voisimme loistaa Kristuksen kasvoina maailmalle. Jumala on luoja ja ylläpitäjä. Hän ei halua, että alkoholistiperheiden lapset olisivat koko elämänsä tunne-elämältään jäässä.

 

– Olemme tehneet kristinuskosta liian hengellisen, Månsus väittää.

 

– Siksi monilta puuttuu todellinen yhteys muiden ihmisten kanssa.

 

Hän patistaa Raamatun valossa näkemään ympärillemme, niin ettemme sorru samanlaiseen yksilö- ja itsekeskeisyyteen kuin new age -liikkeen aatteet. Kristillisyydessäkin on virtauksia, joissa itsekeskeisyys on nostamassa päätään. Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen ovat kristinuskon keskeisiä teemoja.

 

– Tarvitsemme uuden herätyksen väkivaltaa ja rikkinäisiä suhteita vastaan. Tarvitsemme myös ympäristöherätyksen!

 

 

Teksti ja kuvat: Kaj Aalto