Kannattaa rukoilla sinnikkäästi

Pirkko Jalovaara tulee haastatteluun suoraan Helsingin Lastenklinikalta. Rukoilijan mieli on vielä sairaalan kappelissa, pienen arkun äärellä. Viiden ikäinen poika, jonka puolesta Pirkko oli rukoillut lukuisia kertoja tämän kamppailessa etenevän sairautensa kanssa, oli kuollut.

 

– Tuli valtava itku, kun katselin, miten isä ja äiti hyvästelivät lastaan. He pitivät pojasta koko ajan kiinni, paijasivat hänen hiuksiaan, vaikka ruumis oli kylmä. Siinä hetkessä tiivistyi se, että Jumala otti tämän pojan pois. Onko suurempaa kärsimystä kuin oman lapsen kuolema?

 

Vaikka Pirkko Jalovaara on jatkuvasti vastatusten kärsimyksen kanssa, hän ei ole turtunut tuskan kohtaamiseen.

 

– Rukoillessani tunnen toisen kivun ja ahdistuksen itsessäni. Rukousilloissa monet tulevat alttarille itkun kanssa. Sairaus, masennus, riippuvuus, parisuhdehelvetti, konkurssi tai muu henkilökohtainen katastrofi ajaa etsimään apua Jumalalta.

 

– Niin uskomatonta kuin se onkin, jokaisen rukousillan jälkeen alttarilta löytyy kyyneleitä. Ihmiset itkevät niin paljon.

 

Pirkko Jalovaaran ympärillä on ihmisiä, joiden puolesta hän on rukoillut vuosien ajan. Elämäntilanne on perinpohjin rukoilijan tiedossa.

 

– Alttarilla yhdessä vuoroin itketään, vuoroin riemuitaan ja kiitetään Jumalaa, kun he kertovat uutisiaan.

 

Vuosien varrella rukoilija on nähnyt monia Jumalan ihmeitä: Kasvain häviää jälkiä jättämättä. Lapsettomuudesta kärsinyt tulee raskaaksi. Perheensä jättänyt palaa takaisin kotiin. Alkoholisti lakkaa juomasta. Myttynä sängyn pohjalla maannut kroonikkovanhus saa ymmärryksensä ja toimintakykynsä takaisin.

 

– Vaikka tilanne olisi kuinka paha tahansa ja muutoksen merkkiäkään ei olisi näkyvissä, rukousta ei koskaan pidä lopettaa.

 

On oltava sinnikäs kuin Jeesuksen vertauksen leskivaimo, joka roikkui tuomarin edessä, kunnes tämä häiriöön kyllästyneenä otti naisen asian käsittelyyn, vaikka olikin tympeänä ja Jumalaa pelkäämättömänä tunnettu virkamies.

 

– Jeesus pyytää rukoilemaan lannistumatta. Ei pidä ajatella, että minun rukoustani ei tarvita tai se ei muuta mitään.

 

Rukouspyyntöjä tulee Helsingissä asuvalle Pirkko Jalovaaralle röykkiöittäin myös kirjeitse ja sähköpostitse.

 

– En ole sellainen rukoilija, joka viettäisi paljon aikaa hiljaisessa, sanattomassa rukouksessa. Suuni käy kaiken aikaa, kun oikein lapiolla mätän ihmisten rukouspyyntöjä Jumalan eteen. En ihmettele, jos Jumala joskus on kuin se vertauksen tympeä tuomari: Lopeta, lopeta. Aamusta alkaen tätä samaa jankutusta – lopeta jo, Pirkko nauraa.

 

Terminaalihoidosta takaisin töihin

 

Rukousta pyytävät myös sairaat, jotka ovat saaneet lääkäriltä kuolemantuomion. Esimerkiksi syöpä on levinnyt niin pitkälle, että sitä ei voi leikata.

 

Eikä rukous ole pelkkää saattohoitoa. Jalovaaran mukaan jotkut terminaalivaiheen syöpäpotilaat ovat rukouksen jälkeen palanneet terveinä töihin.

 

Apostolien ajoista lähtien seurakunnassa on rukoiltu sairaiden puolesta. Jaakobin kirjeessä neuvotaan:

 

”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi.” ( Jaak. 5: 14-14)

 

– Herra on luvannut parantaa. Herra on luvannut hoitaa kärsiviä. Se on Raamatun perusteella fakta.

 

Suurin osa rukousta pyytäneistä joutuu kuitenkin vain elämään sairautensa kanssa tai sopeutumaan siihen, että heidän aikansa tässä maailmassa on päättymässä. Ovatko he katkeria Jumalaa tai rukoilijaa kohtaan?

 

– Katkeruuden purkaukset ovat äärimmäisen harvinaisia. Monet niistä, joilla etenevä vakava sairaus, ovat jo käyneet läpi kaikki inhimilliset hoitokeinot. He tietävät, että jos ihmettä ei tapahdu, heitä ei auta mikään. He muistavat, että rukoustilanteessa olemme yhdessä jättäneet asian Jumalan käteen.

 

– Vielä sairauden viimeisessäkin vaiheessa moni heistä pyytää, että tule käymään luonani, niin rukoillaan yhdessä. Jos kuolema pelottaa, rukoilemme, että pelko lähtisi. Pyhän Hengen koskettaessa sairas tuntee Jumalan voiman ja lämmön ja hänelle tulee rauhallinen olo. Hänelle on hyvin tärkeä tietää, että hän on Jumalalle rakas, vaikka hän makaa siinä kaikkien sairaalalaitteiden keskellä lääketokkurassa, kivuissaan ja avuttomana.

 

– Jos kuolema tulee, yhteydenpito omaisten kanssa usein jatkuu. Minun ei koskaan tarvitse Jumalan puolesta selitellä, miksi kuolema tuli. Jumala opetti minulle jo rukoustyöni alussa, että ihmisen syntymän ja kuoleman hetki on yksin hänen käsissään.

 

Monen uskovan ihmisen lähtöön liittyy kirkkautta, jonka lähellä olevat aistivat.

 

– Isäni kuoli kaksi vuotta sitten kiirastorstaina. Minulle tuotti suurta lohdutusta, että hän pääsi mukaan taivaalliseen pääsiäisjuhlaan. Isä oli ollut pitkään sairas. Hänen kuolemassaan oli kauneutta ja juhlavuutta, vaikka tietysti surin ja tunsin tuskaa, Pirkko kertoo.

 

Iankaikkisen elämän toivo ei muuta sitä, että kuolema on luovuttamista ja surua. Raa’immillaan menetyksen tuska voi olla niin suuri, että se vie selviytymiskyvyn rajoille. Pirkko palaa ajatuksissaan Lastenklinikan kappelille pienen ruumisarkun ääreen.

 

– Pojan äiti oli aikaisemmin kertonut minulle päättäneensä, ettei enää usko Jumalaan, jos tämä antaa hänen lapsensa kuolla. Siinä ruumisarkun äärellä, itkunsa ja mielettömän tuskan keskeltä hän sai sanotuksi, ettei sittenkään ole lopettanut uskomista. Miksi? Hän haluaa, että koko perhe on kerran yhdessä taivaassa.

 

– Näin tilanteessa voimakkaasti Jeesuksen rakkauden kasvot. Hänen rakkautensa auttoi ja kantoi äitiä, niin ettei hänen tarvinnut hylätä uskoaan.

 

– Mielessäni toistin ajatusta, että Jumalakin joutui menettämään oman Poikansa.

 

Jeesuksen veri puhdistaa

 

Pirkko Jalovaaran illoissa käy paljon sellaisia ihmisiä, jotka muuten eivät ole vuosikausiin jalallaan astuneet kirkkoon.

 

– Jumala on opettanut minua muistamaan, että monet ajattelevat häntä paljon enemmän kuin koskaan myöntävät. Herra on antanut jokaiselle halun ottaa hänestä selvää. Rukoillessani katson jokaista eteeni tulevaa ihmisenä, joka rakastaa Jumalaa.

 

Useimmat rukousta pyytävät tulevat alttarille arkoina. Kaikkitietävän Jumalan eteen astuminen laittaa pienelle paikalle, jopa pelottaa.

 

Vakava sairaus pistää arvioimaan koko elämää uudelleen. Menneisyydestä saattaa nousta pintaan asioita, jotka vaivaavat tuntoa. Pirkko Jalovaara kuulee paljon synnintunnustuksia. Hänen korvaansa kuiskataan salaisuuksia, joista aikaisemmin ei ehkä ole puhuttu kenellekään. Abortti, aviorikos, petos raha-asioissa... Voiko Jumala antaa tällaisenkin anteeksi, rukoilijalta kysytään.

 

– Rikkomukset, joista pyydetään anteeksiantoa, ovat usein suuria asioita tuon ihmisen elämässä, todellisia virheitä. Siksi minulla on monesti täysi työ todistaa, että Jumala armahtaa ja antaa anteeksi.

 

– Kun synti on tunnustettu, se kuuluu Jumalan edessä menneisyyteen. Kuten Raamatussa sanotaan: ”Minä en teidän syntiänne enää muista.” Jeesuksen pyhä veri puhdistaa. Päällemme puetaan puhtaan vaatteet, joissa ei ole tahraakaan.

 

Tupakat koriin alttarille

 

Rukousillasta haetaan apua myös riippuvuusongelmiin. Kuka on kiinni päihteissä, kuka nettiseksissä tai pelaamisessa. Monet pyytävät rukousta tupakasta irti pääsemiseksi.

 

– Kysyn, ovatko tupakat mukana. Jos ovat, pyydän laittamaan ne alttarille koriin rukouslappusten joukkoon. Illan lopussa siellä on aika monta tupakka-askia, Pirkko nauraa.

 

– Päihteiden lisäksi toinen suurta kärsimystä aiheuttava asia suomalaisissa perheissä tuntuu olevan parisuhteen rakkaudettomuus. Rukoilen, että ihmiset löytäisivät liittoonsa uutta rakkautta.

 

– Oli asia mikä tahansa, voimme pyytä apua Jumalalta. Rukous on mahdollisuus, jonka hän on meille antanut käyttäkää tätä, Pirkko Jalovaara sanoo.

 

”Siinä määrin, kun olen väärässä, Jeesus ohjaa minua valoon ja totuuteen.

Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.

Jeesus, muista minua riippumatta siitä, millainen olen tai mitä olen tehnyt.

Jeesus, muista minua riippumatta siitä, mitä muut ovat tehneet minulle.

Jeesus, muista minua, vaikka taas petin.

Muista minua, vaikka taas join.

Muista minua, vaikka taas taas rakastuin väärin.

Jeesus, muista minua, vaikka taas loukkaannuin.

Jeesus, muista minua, vaikka en jaksa uskoa.

Jeesus, muista minua riippumatta siitä, mitä kaikkea sairastan.

Jeesus, anna minulle Sinun mielenlaatusi ja silmät, joissa on kyyneliä.”

 

Pirkko Jalovaara: Minulle on luvattu, että minä paranen. Rukous-Kustannus 2003.

 

Teksti ja kuva: Kristiina Miettinen