Kansanedustaja Tarja Tallqvist on paremman hoidon puolestapuhuja

 

– Minulle naurettiin, kun aloin kerätä nimiä hoitajien palkkojen korottamiseksi. Tavoite oli 100 000 nimeä. Uskoin kuitenkin siihen, mitä olin tekemässä ja ajattelin, että siinähän nauratte, Tarja Tallqvist muistelee ja tarvitsi apua kantaakseen yli 126 000 nimen adresseja ministerille luovutettavaksi.

 

Huhtikuussa 2006 luovutetussa vetoomuksessa vaadittiin Suomen laitoksiin tarpeeksi hoitajia, parempaa palkkaa hoitajille sekä vanhuksille hyvää hoitoa. Nimienkeruu jatkui. Eduskuntavaalit olivat edessä maaliskuussa 2007. Vanhustenhuolto ja hoitajien palkkaus olivat keskeisiä vaaliteemoja.

 

– Kun uusi hallitus keväällä 2007 aloitti, eroava valtiovarainministeri Eero Heinäluoma sanoi minulle, että hän jätti ne kaikkiaan yli 400 000 nimeä Jyrki Kataiselle. Pidä näistä hyvää huolta! Heinäluoma pyysi seuraajaltaan.

 

Paljon puhetta,
kuka kuuntelee?

 

Tarja Tallqvist tietää hyvin, ettei yksi kansanedustaja pysty muuttamaan vanhustenhuollon tilannetta tai hoitajien palkkoja. Sitä paitsi pienen oppositiopuolueen edustajan ääni on vaarassa hukkua poliittiseen meluun.

 

– Minä puhun ja puhun näistä asioista yhä. Olen puhunut ennen valintaani ja puhun edelleen.

 

Mutta kuunteleeko kukaan?

 

‑ Kyllä kuunnellaan ja kannustetaan, Tallqvist vakuuttaa.

 

Varsinkin hoitoalan työntekijäjärjestöissä ollaan yhteisellä asialla, mutta niin kauan kuin rahakirstujen vartijat eivät kuuntele, keinot ovat vähissä. Kysehän on rahasta, ensi vuoden budjetista. Siis valtiovarainministeri Kataisen tontista.

 

– Tässä onkin se taistelun paikka. En ole tyytyväinen ennen kuin asiat menevät oikein.

 

Tallqvist tekee omaa osuuttaan kertomalla yhä uudelleen siitä, mitä itse on kokenut ja omin silmin nähnyt. Hän jankuttaa ja vetoaa puhumalla siitä, mitä on aistinut ulosteen ja oksennuksenhajuisella osastolla, jonka arjesta päättäjillä ei ole tietoa. Epämiellyttävää faktaa, jota hän dokumentaristin tarkkuudella tarjoilee medialle ja hallitsijoille.

 

Kesälomansa aikana kansanedustaja oli jälleen viikon töissä Sylvia-kodissa lähihoitajana. Työn rasitus oli kouriintuntuva ja selkää pakotti. Edellinen työrupeama oli pääsiäisenpyhinä. Ettei totuus pääsisi unohtumaan.

 

– Tuntui, että sai olla oikeissa töissä. Eikä se ole pelkkää kurjuutta. Rakastan sitä työtä ja niitä vanhuksia. Mutta hoitajia pitää olla riittävästi.

 

Rahaa on,
onko tahtoa?

 

Tallqvist vaatii hoitajien palkkaan 500 euron tasokorotusta. Pienet prosenttikorotukset eivät hänen mukaansa muuta tilannetta miksikään, ne olisivat vain murusia rikkaiden pöydältä.

 

Mistä ne rahat otetaan?

 

– Uutena kansanedustajana en osaa tarkasti sanoa, mutta varmasti rahaa löytyy. Voisihan korotuksen toteuttaa porrastaen, ensin 250 ja sitten toinen puoli myöhemmin. Muista menoista voisi vähentää.

 

– Kyllä rahaa on, tahdosta tässä on kysymys. On kumma, jos ei pystytä leipomaan sellaista budjettikakkua, jossa korotukset ovat mukana!

 

Tallqvist tarkoittaa korvamerkittyä valtion rahaa hoitajien palkkoihin kunnille, jotka toteuttavat vanhustenhoidon ja perusterveydenhuollon.

 

Hätätilanne
hoitoalalla

 

– Nyt ollaan hätätilanteessa. Vanhat keinot eivät enää päde. Kunnille pitää antaa rahaa, jotta ne pystyisivät hoitamaan asian. Olen ihan varma , että suurin osa Suomen kansasta haluaa tätä. He ovat valmiita vaikka pieneen veronkorotukseen tämän takia, että saadaan asiat kuntoon, Tarja Tallqvist innostuu.

 

– Tämähän koskee meitä kaikkia. Muutkin matalapalkka-alat vaativat korotuksia, ja kyllä nekin tarvitsevat. Mutta olemme nyt erikoistilanteessa ja hoitajien on saatava korotus nyt. Me kaikki, niin kirjastonhoitajat, opettajat kuin muutkin tarvitsevat hoitajaa.

 

– Hyvinvointisuomessa on säilyttävä koulutettu hoitajien ammattikunta. Julkinen terveydenhuolto on vaarassa romahtaa, jos hoitajat iskevät hanskansa naulaan.

 

Nuorekas ja energinen Tallqvist on itsekin eläkeiän kynnyksellä. Suuret ikäluokat ovat nyt kuusikymppisiä. Hän päivittelee sitä, että koulutettuja hoitajia tekee töitä kaupan kassoilla, koska he saavat suunnilleen saman palkan ja pääsevät siellä vähemmällä. Eikä ole samanlaista vastuuta ihmisistä kuin hoitoalalla on.

 

Hoitajakato
pysäytettävä

 

Tarja Tallqvist sanoo kunnioittavansa kaikkia hoitajia ja heidän työtään.

 

– Hoitajan ammatti on hienoimpia ammatteja.

 

– Pääasiallinen ongelma on, että monilla hoitajilla on riittämättömyyden tunne. Vaikka tietää, mitä pitää eri tilanteissa tehdä, ei ole tarpeeksi aikaa, koska tekijöitä on vähän. Toki meillä on hoitokoteja, joissa on riittävästi hoitajia ja muuta henkilökuntaa.

 

Hoitajien kato ulkomaille parempien palkkojen perässä on yksi Tallqvistin huolenaihe.

 

– Ammatin pitäisi olla houkuttelevampi. On idioottimaista kouluttaa hoitoalalle ihmisiä, jotka sitten menevät töihin ulkomaille, koska palkkataso on siellä niin paljon parempi kuin Suomessa. Eihän siinä ole järjen hiventä!

 

Enemmän
tekoja

 

Kristillisdemokraattiseen puolueeseen kuuluva Tarja Tallqvist sanoo olevansa tavallinen kastettu luterilainen. "Ei yhtään sen ihmeellisempää." Hän ei kerro henkilökohtaisesta uskostaan sen tarkemmin. Huoneentaulu on jäänyt perintönä Toimi Kankaanniemen työhuoneesta, joka on nyt Tallqvistin käytössä eduskunnan vanhalla puolella.

 

Se on jae Johanneksen evankeliumista: "Minä olen hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lampaitten edestä."

 

– Se on hyvä. Siinä on tekemistä.

 

– Uskon enemmän tekoihin, ne kertovat enemmän. Olen tekijätyyppi. On suorastaan vastenmielistä ajatella, että kristillisdemokraatit olisivat jotenkin parempia ihmisiä. Arvot, joiden pitää olla korkealla, ovat suvaitsevaisuus, ihmisarvo ja välittäminen, ennen kaikkea suvaitsevaisuus.

 

Oikeudenmukaisuus ja välittäminen huokuvat Tallqvistin motosta, joka komeilee hänen nettisivuillaankin: "Ei ole suurempaa pelkuruutta kuin se, että nähdessään epäkohdan ei tee mitään".

 

– Ei se tarkoita, että heti hyökkään taistelutantereelle, mutta aina voi tehdä jotakin. Se pitää muistaa, hän painottaa.

 

 

 

Kuka?

 

Tarja Tallqvist on syntynyt 18.1.1944 Joensuussa. Hänet tunnetaan hoitotyöaktivistina, joka on tv-ohjaaja, toimittaja, dokumentaristi ja poliitikko. Tallqvist on Espoon kaupungin varavaltuutettu, ja Suomen Kristillisdemokraattien kansanedustaja vuodesta 2007.

 

Tallqvist on eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sekä Ympäristövaliokunnan jäsen.

 

Tallqvist on saanut lukuisia palkintoja tv-dokumenteistaan. Vuoden paras dokumenttisarja: Hopeinen kolmio MTV3 vuonna 1990. Telvis - kunniakirja vuonna 1990

 

Valtion tiedonjulkistamispalkinto: ”Elämää Suomessa” YLE 1 vuonna 1997. Syöväntorjuntatyön ansiomitali vuonna 1998. Suomen Mielenterveysseuran mitali dokumenteista ja tietoiskuista mielenterveystyön hyväksi vuonna 1999.

 

Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa ”Tarjolla toivoa” 1997 (Tammi), sekä ”Kuka vierelles jää” yhteistyössä Elina Simosen kanssa 2007 (Otava)