Katkeruus ei kannata

Espoolaisen Tarja Soinin lapsuudenkodissa kunnioitettiin kristillisiä perinteitä. Joulukirkkoon mentiin jonottamaan jo kello viiden aikaan aamulla – oli ulkona millainen pakkanen tahansa.

 

Uskonasiat olivat kuitenkin melko etäisiä, kunnes tuli kriisi, joka muutti tilannetta. Tarjan äidin isä kuoli, ja äiti itse sairastui vakavasti. Tämä pysäytti äidin ja sai hänet etsimään apua Raamatusta. Hän otti vihkiraamatun kirjahyllystä ja luki sen kannesta kanteen kolmessa kuukaudessa.

 

– Raamattua lukiessaan äiti tuli uskoon, ja hänen elämänsä muuttui kerta heitolla. Äitiini tuli sellainen rauha ja ilo, että hän oli aivan kuin eri ihminen kuin aikaisemmin. Hän alkoi käydä seurakunnassa, ja me lapset olimme hänen mukanaan, Tarja muistelee.

 

– Uskoontuloni lähti siitä muutoksesta, jonka näin äidissä. Vasta uskoon tulleen innolla hän selitti minulle tuntikausia, kuka Jeesus on ja mitä kaikkea hän on tehnyt. Minä kuuntelin innokkaasti uskoen lapsen sydämelläni, että näinhän asiat ovat.

 

Tarjan vanhempien avioliitto oli ollut riitainen, ja äidin uskoontulon jälkeen puolisoiden välit menivät vain huonompaan suuntaan, kuten usein käy, jos toinen muuttuu radikaalisti. Liitto päättyi eroon, kun Tarja oli 12-vuotias.

 

– Perheen hajoaminen oli minulle todella vaikea kokemus. Mutta se, että olin uskossa, auttoi ja kantoi vaikeimpina hetkinä. Seurakunnasta tullut tuki ja uudet ystävät varmaan varjelivat katkeroitumiselta.

 

Tarjan uskoontulo huomattiin myös koulussa ilman, että hänen tarvitsi selitellä asiaa.

 

– Olin ollut hirveän pelokas ja turvaton. Mutta kun tulin uskoon, tuntui kuin kaikki murheet ja huolet olisivat kadonneet. Sain niin valtavan sisäisen ilon. Minulle annettiin jopa hymytyttöstipendi siitä, että levitin iloa ja positiivisuutta.

 

Musiikki
 yhdisti

 

Aviomieheensä Miikkaan Tarja tutustui seurakunnan ylistysryhmässä. Nykyään Tarja ja Miika vastaavat yhdessä One Way Mission -seurakunnan musiikkitoiminnasta. Katulähetystyötä tekevän seurakunnan tilaisuuksissa käy mitä erilaisimpia ihmisiä narkomaaneista tämän maailman viisaisiin ja oppineisiin.

 

– Lukemattomia kertoja olen saanut nähdä, että Jumala todella toimii, kun ihminen sydämestään pyytää Jeesusta elämäänsä. Silloin ihminen vapautuu kahleistaan ja hänen elämänsä muuttuu – ja aina entistä parempaan, Tarja todistaa.

 

Tarja Soini valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 2005 ja ehti olla työelämässä viitisen vuotta ennen esikoistyttären, nyt yhdeksän kuukauden ikäisen Saran syntymää.

 

– Yksi meidän avioliittomme vahvuuksista on se, että aina, kun on tullut jotain kränää, me pystymme kuitenkin puhumaan, selvittämään erimielisyytemme ja pyytämään anteeksi, Tarja Soini sanoo.

 

– Katkeruus ja kaunan kantaminen tuhoavat ihmissuhteen kuin ihmissuhteen. Todellisen rauhan voi saavuttaa vain, jos oppii antamaan sydämestään anteeksi.

 

Myös sairaanhoitajan työssä Tarja on nähnyt, millaista hedelmää katkeruus voi tuottaa.

 

– On surullista nähdä 90-vuotiaita vanhuksia, jotka ovat täynnä katkeruutta ja vihaa. Jotkut suorastaan vihaavat myös Jeesusta ja uskon asioita, vaikka heidän toinen jalkansa on jo melkein haudassa. Toisaalta on ihana katsella vanhuksia, jotka ovat olleet koko ikänsä uskossa ja ovat onnellisia, vaikka heillä on vaikeitakin sairauksia.

 

– Ihminen, joka tuntee Jumalan, ei pelkää kuolemaa, koska tietää pääsevänsä taivaan kotiin, Tarja on huomannut.

 

Tarja Soini pitää uskoa Jeesukseen ja pelastusvarmuutta elämänsä tärkeimpänä asiana.

 

– En voisi kuvitella eläväni ilman Jeesusta ja yhteyttä Jumalaan. Mihin muuhun voisin turvata maailmassa, missä soditaan ja missä kaiken maailman lintuinfluenssat ja muut taudit riehuvat.

 

– Jokaisella on mahdollisuus löytää yhteys elävään Jumalaan ja saada todellinen turva niin elämään kuin kuolemaan. Ei tarvitse muuta kuin rukoilla sydämessään, että Jeesus, anna kaikki minun syntini anteeksi ja tule asumaan sydämeeni.

 

Risto Kyröläinen