Kotona kaikkialla

Honda Goldwing 1200 hyrrää pehmeästi parkkipaikalle. Sirpa ja Roy Rissanen tulevat haastatteluun sohvan kokoisella moottoripyörällä nahkatakeissa. Kotimaan lomilla pyörä löytyy Suomen Gospel Ridersien tallista, ja Israelissa odottaa samankokoinen Suzuki. Pariskunta kuuluu Royn perustamaan Jerusalemin kristilliseen moottoripyöräkerhoon.

– Jäseniä on yli uskontokuntarajojen. Meitä on kristittyjä, muslimeja ja juutalaisia, Roy luettelee.

Moottoripyörien lisäksi Royn nimi liitetään lentokoneisiin. Liikennelentäjäksi opiskellut mies on tullut tunnetuksi Mission Aviation Fellowshipin (MAF) lähetyslentäjänä. Pariskunta on kirjoittanut myös kirjoja elämästä vaihtuvilla lähetyskentillä. Käytyään Suomen Lähetysseuran lähetyskurssin perhe asui Tansaniassa kolme ja Keniassa seitsemän vuotta. Mongoliassa he käynnistivät lähetyslentotoiminnan aivan nollasta.

– Se oli monella tavalla haasteellista. Koska maassa ei ollut mitään aiempaa tietoa ilmailusta, saimme opettaa modernia mallia lähetyslentämisestä, Roy kertoo.

Kolmen vuoden aikana opeteltiin mongolin kieli, hommattiin toimisto ja lentokone, rakennettiin halli, koulutettiin työntekijöitä ja kirjoitettiin lentokäsikirjat. Roy perehtyi kylmän ilman lentämiseen ja humanitääriset kuljetukset alkoivat liikkua Mongolian ilmatilassa. Aasiassa pakkasta oli pahimmillaan 47 astetta ja elämä muutenkin erilaista kuin Afrikassa.

– Monissa asioissa tuli takapakkia, mutta opettelimme uusia tapoja toimia, Sirpa muistelee. Eri työalueilla hän on vastannut tiedottamisesta ja hoitanut perheen tyttäriä.

– En ole kokenut työn ja perheen välistä ristiriitaa. Tansaniassa toimisto oli kodin yhteydessä ja lapset pyörivät jaloissa. Afrikassa kulttuuriin kuului pitää kotiapulaista. Olemme olleet perheenä paljon yhdessä.

Arkea Pyhässä maassa

Israelissa Roy toimii Suomen Lähetysseuran Lähi-Idän alue-edustajana. Sirpan vastuulla on kummilapsityö. Uudet tehtävät innostavat molempia.

– Olen opiskellut johtamista ja nyt saan kehittää sitä käytännössä. Työhön kuuluu paljon henkilöstöasioita, suunnittelua, edustamista ja verkostoitumista, Roy selventää.

Merkittäviä yhteistyökumppaneita ovat Jordanian ja Pyhän maan evankelisluterilainen kirkko sekä messiaanisten seurakuntien laaja yhteisö. Sirpan työ keskittyy palestiinalaisalueille, jossa hän vierailee kouluilla ja toimii yhteyshenkilönä kummilasten ja kummien välillä.

Perheen tyttäret Viivi, 17, Camilla, 16 ja adoptiolapsi Bettina, 11, käyvät kansainvälistä koulua. He ovat sopeutuneet hyvin eri maihin. Kehitysvammainen Naomi, 14, asuu Suomessa.

– Tytöillä on ystäviä monessa maassa. He pitävät yhteyttä tietokoneella ja tekstiviesteillä, Sirpa mainitsee.

Israelissa asumisessa uutta on poliittinen jännite, johon myös lapset ovat joutuneet tottumaan.

– Samassa luokassa voi olla arabeja, juutalaisia ja kristittyjä. Joskus on syntynyt kiivaitakin keskusteluja, joissa tytär on ollut sovittelijana. Siinä syntyy valmiuksia rauhan työhön, Roy miettii. Tyttöjen ystävät ovat eri uskonnoista ja kulttuureista eikä erilaisuudella ole merkitystä.

– Kerran kuulin keskustelun, jossa tytär pohti ystävänsä kanssa miksi toista kutsutaan kristityksi ja toista messiaaniseksi juutalaiseksi, vaikka molemmat uskovat samaan Jumalaan, Sirpa muistaa.

Suomessa uutiset Israelista ovat usein negatiivisia, mutta kahden vuoden aikana Rissaset ovat nähneet paljon hyvää ja rauhallista rinnakkaiseloa. Ympäristön tarkkailu kuuluu silti päivittäiseen elämään. Perhe liikkuu sekä busseilla että omalla autolla.

– Katson uutiset ja ilmoitan jollekulle ennen kuin lähden Länsirannalle, jossa usein on pientä liikehdintää. Nyt ei ole sellaisia levottomuuksia kuin on ollut intifadan, kansannousun, aikaan, Sirpa tarkentaa.

Vaikka perhe ei tunne pelkoa, Roy painottaa valmiutta hätätilanteisiin.

– Suomalaisen henkilöstön turva- ja evakuointiohjeet on pidettävä ajan tasalla.

Rohkeutta rukouksesta

Maasta toiseen muuttamisesta on tullut Rissasille elämäntapa, vaikka kotimaa on Suomessa.

– Arvostan entistä enemmän kotimaatani, kun olen nähnyt kansanryhmiä ja pakolaisia, jotka kärsivät juurettomuudesta, Roy toteaa.

Sirpa sanoo olevansa kotona kaikkialla missä perhe on mukana. Pariskunnan yksi vahvuus tuntuu olevan siinä, että he uskaltavat lähteä epäröimättä liikkeelle uuteen.

– Etsiydymme tarkoituksella uusiin haasteisiin ja teemme avauksia. Haluamme palvella niillä kokemuksilla ja lahjoilla, joita meillä on.

Royn mukaan lähetystyössä on nähtävissä muutos, jossa elämänpituiset tehtävät muuttuvat projektiluontoisiksi. Jokin työ käynnistetään ja siirretään vähitellen paikallisten vastuulle.

Elämä eri kulttuureissa on opettanut paljon.

– Olen maailmalla ihmetellyt miten monimuotoinen on Jumalan luomistyö. Ja miten laaja on Jumalan kirkko, Sirpa pohtii.

Elämä on Rissasille työtoveruutta Jumalan kanssa. He uskovat johdatukseen, mutta samalla siihen, että ihminen voi itse kysellä, ideoida, etsiä ja tehdä päätöksiä.

– Jos menee pieleen, sekin on Jumalan antamaa oppikokemusta, Roy naurahtaa.

Avioparin mielestä rukous on tärkein asia, jolla seurakunta voi yhtyä lähetystyöhön kentällä. Sirpa on kokenut, että esirukoukset rohkaisevat ja varjelevat vaaroissa. Roy painottaa, että edelläkävijöitä uusissa tehtävissä eivät suinkaan ole he itse, vaan se joukko, joka rukoilee heidän puolestaan.

– Rukous antaa meille rohkeuden lähteä liikkeelle. Saamme kulkea ennalta valmistettuja teitä.

Minna-Sisko Mäkinen