Laulaja Joel Hallikainen haluaa kummeja vanhuksille

 

Muusikko Joel Hallikainen vastasi ensimmäisen kerran elämässään papille ”tahdon” vuonna 1986, mutta ei hän silloin pappia elämäänsä tahtonut, vaan Pian.

 

Sen jälkeen papit saivat olla pitkään rauhassa Hallikaisen vastauksilta, kysymyksistä puhumattakaan. Pialle laulajalla on sitä vastoin ollut paljonkin asiaa. Kaikki nämä vuodet Pia on käynyt hyvästä vaimosta. Viime vuosikymmenellä, kun television Tuttu juttu -ohjelma ja Kuurankukka-laulu lennättivät Hallikaisen kiintotähdeksi suomalaiselle viihdetaivaalle, kotia ja lapsia hoitanut vaimo kävi hyvästä piiasta.

 

Ensi keväänä tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Joel Hallikainen puhui ensimmäisen kerran julkisuudessa hengellisestä etsinnästään. Juostessaan Sana-lehden lenkkivieraana, laulaja avautui sitä enemmän, mitä pitemmälle lenkki eteni.

 

Hän puhui muun muassa sisimmässään olevasta hengellisestä tutkasta, joka etsii taivaallisia signaaleja. Viihde-estradeilla ja tv-maailmassa kaiken saanut, ja vielä enemmän nähnyt taiteilija sanoi kaipaavansa Yläkerran Kapellimestarin yhteydenottoa ja uskon avautumista.

 

Paljon on kymmenessä vuodessa tapahtunut Hallikaisen ympärillä, mutta paljon on tapahtunut myös hänen sisimmässään.

 

Tuhansia ihailijakirjeitä vuosien ajan Hallikaisten postilaatikkoon toimittanut Suomen Posti esimerkiksi on nyt nimeltään Itella. Hallikaisella itellä nimi on entinen, mutta muuttuneiden asioiden listalle voi kirjata muun muassa lasten lukumäärän lisääntymisen viiteen ja laulajan painon nousemisen sataan.

 

– Rytmihäiriöt sydämessä ovat estäneet lenkillä käymisen viimeksi kuluneen vuoden aikana, mies perustelee painonnousuaan.

 

On muusikon sydämen seudulla muutakin tapahtunut kuin rytmihäiriöitä.

 

– Tutka on löytänyt sen, mitä sydämeni kaipasi.

 

 

Hallikainen tahtoo uskoa

 

Joel Hallikainen on jo kolmen vuoden ajan käynyt laulamassa kirkkoilloissa, joissa terapeutti Seppo Jokinen on puhunut. Iltojen teemat Kuka kuivaa kyyneleen?, Kuka sytyttäisi rakkauden? ja Huoliiko kukaan? ovat keränneet kirkkoihin eri puolilla Suomea yli satatuhatta kuulijaa.

 

Hallikaisen uudet laulut ja koskettavat välijuonnot ovat vakuuttaneet kirkkokansan. Mieshän on uskossa!

 

– En kuitenkaan halua käyttää termiä uskoontulo, se on niin monella tavalla rasitteinen sana. Mutta jos kysyt kuten pappi avioliittoon vihittäessä, että tahdotko sinä Joel Hallikainen uskoa, vastaan että tahdon. Minä tahdon uskoa Jeesukseen Kristukseen syntieni sovittajana, pelastajana ja suurimman mahdollisen rakkauden lähteenä.

 

– Olen uskossani monella tavalla huono ja vajavainen. Minun uskostani ei puutu karheutta, mutta ei siitä puutu myöskään Jeesus. Tuntuu upealta, että hän on uskonut minuun niin paljon, että on antanut henkensä minun puolestani.

 

Hallikainen kuvaa elämää matkaksi, jonka aikana on kuljettava paikasta, jossa on syntynyt paikkaan, jossa tuntee olevansa kotonaan.

 

– Luoja on rakentanut ihmisen sellaiseksi, että vasta hänen yhteydessään ihminen tuntee olevansa kotona. Niin minullekin on käynyt. Sekalainen lapsuuteni teki minusta levottoman. Minun on ollut vaikeaa löytää kotia ja paikkaa, missä rauhoittua. Ulkoinen kotini on tämä rakas rakennus, mutta sisäinen kotini on Jumalan luona, Hallikainen sanoo laulaen rahoitetun talonsa keittiössä Raisiossa.

 

Vielä joitakin vuosia sitten hulppea talo kuului Raision suosituimpiin matkailunähtävyyksiin, vaikka sitä ei kaupungin matkailuesitteessä mainitakaan. Hulluimpina vuosina Hallikaisille löysi helpoimmin seuraamalla turistibussijonoa, joka kävi kääntymässä laulajan talon edessä.

 

– Onneksi se touhu on tasaantunut. Nyt tämä on koti, jossa saan asua rauhassa perheeni kanssa.

 

 

Tekeminen on puhumista parempaa

 

Joel Hallikainen sanoo uskovansa Jumalaan, vaikka ei vielä ymmärräkään hänestä kovin paljon.

 

– Haluan olla uskossani lapsen kaltainen. Sellaiseen uskomiseen Jeesuskin meitä kehottaa. Oletko muuten koskaan kuullut kenenkään lapsen sanovan, ettei Jumalaa ole olemassa? Lapsi tietää sydämessään, että varmasti on. Jumalan rakkaus näkyy siinäkin, ettei maailman parhaimmissakaan laboratorioissa pystytä todistamaan, ettei Jumalaa olisi.

 

Kun Hallikainen sanoo, että hänen elämässään on viime vuosina tapahtunut paljon, hän ei tarkoita kultalevyjä eikä uusia tv-ohjelmia, vaan rukousvastauksia.

 

– Olen saanut sellaisia rukousvastauksia, ettei niiden ymmärtämiseen ole riittänyt järki. Siihen on tarvittu sydäntä ja avointa mieltä. Olen saanut nähdä suurta Jumalan johdatusta, mutta ne ovat niin henkilökohtaisia asioita, että en näe tarpeelliseksi levitellä niitä julkisuuteen. Ne ovat Jumalan ja minun välisiä asioita, joilla hän on nähnyt hyväksi vahvistaa minua.

 

Uskosta ja Jumalan teoista puhumista parempana Joel Hallikainen pitää Jumalan mielen mukaisten tekojen tekemistä. Laulajan nimi on viime aikoina ollut lehtien otsikoissa myös muun kuin musiikin vuoksi. Hän on antanut kasvot vanhusten elämänlaadun parantamiseen tähtäävälle vapaaehtoistoiminnalle. Hallikaisen ideoimana maahan on syntymässä Pro Senior kummit -yhdistys.

 

– Tavoitteena on luoda kummiverkosto, joka voisi olla esimerkiksi hoitokodeissa eri puolilla Suomea hoitohenkilökunnan rinnalla parantamassa vanhusten elämänlaatua. Emme kerää rahaa, vaan ihmisiä, Hallikainen valaisee.

 

Hän myös, ettei yhdistys edes yritä tehdä hoitotyötä. Se jätetään ammattilaisten, eli koulutettujen hoitajien tehtäväksi.

 

– Hoitajia ei saa syyllistää vanhusten huonosta tilanteesta. He tekevät upeata työtä niillä resursseilla, jotka heillä ovat käytössä. Seniorikummit-yhdistyksen tavoite on vapauttaa hoitajat keskittymään hoitotyöhön huolehtimalla esimerkiksi vanhusten ulkoiluttamisesta, vierellä olemisesta, kuuntelemisesta, keskustelemisesta tai vaikkapa kotonaan asuvan vanhuksen lumitöistä. Hoitajilla ei välttämättä ole aina aikaa tällaiseen, meillä on, Hallikainen lupaa.

 

 

Surunpisaroita ja muita kyyneleitä

 

Puhe vanhuksista ja Pyhäinpäivän läheisyys kääntävät keskustelun kuolemaan, suruun ja kyyneliin.

 

Pian tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta siitä, kun Joel Hallikaisen hyvä ystävä ja ikätoveri teki itsemurhan alle kolmekymppisenä. Tragedia kosketti lauluntekijää syvältä, ja syntyi laulu Surunpisaroita.

 

– Kyyneleitä on monenlaisia, ei pelkästään surun tai kivun aiheuttamia pisaroita. Itselleni kyyneleet tulevat nykyään herkimmin silmiin, kun elämä näyttäytyy kauniina ja herkkänä. Itse isättömänä kasvaneena mutta ollessani nyt isä viidelle lapselleni huomaan pyyhkiväni silmäkulmiani lähes päivittäin.

 

– Kun ihminen tulee kosketetuksi, kyyneleet nousevat herkästi silmiin. Kyynel on silta omaan sisimpään. Itku on hyvin kokonaisvaltainen asia, yhdellä silmällä ei voi itkeä. Itku ei ole yksisilmäinen juttu.

 

Hallikaisella on taito sanoittaa tuttuja juttuja uusilla ilmaisuilla. Ei ihme, että hiljattain ilmestyneen Miljoonan ruusun maa -levyn lisäksi häneltä ilmestyy jouluksi Päivä-osakeyhtiön julkaisemana kirja Uskomaton rukoilija – rakkautta etsimässä. Kirjaan on koottu kaksikymmentä laulutekstiä ja saman verran kolumneja, jotka Joel on kirjoittanut Sana-lehteen viimeksi kuluneitten lähes neljän vuoden aikana.

 

– Rakkauden jano on ihmisen suurin jano. Elämä on kulkemista turvattomuuden ja rakkauden välimaastossa. Kapakoissa ja kirkoissa jatkuvasti elämäänsä sisältöä etsivien otsassa lukee sama teksti: Rakkauden jano. Molemmissa on kyse samasta janosta, sen sammuttajaa vain etsitään eri lähteestä.

 

– Turvattomuus ohjailee elämässämme tekemiämme valintoja niin kauan kunnes Jumalan hoitava rakkaus sulkee sisäänsä meidän turvattomuutemme. Jumalan rakastamana ihminen uskaltaa tulla näkyväksi, uskaltaa alkaa elää itsensä näköistä elämää.

 

 

Teksti: Olli Karhi

Kuvat: Seppo J.J. Sirkka