Lääkäri maailman laidalla

Suomalainen lääkäri Heli Bathija työskentelee Yhdistyneiden kansakuntien YK:n terveysjärjestön WHO:n palveluksessa. Työmaana on puoli maapalloa ja koti Genevessä, Sveitsissä.

Puoliso, afganistanilainen Sham Bathija, työskentelee niin ikään YK:ssa. Hän toimii kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTAD:in palveluksessa.

Perheeseen kuuluu kolme lasta, pojat Tarun, 20, ja Duran, 18, sekä tytär Annukka, 16. Oman sävynsä elämään antaa uskonto. Mies on taustaltaan hindu, vaimo kristitty. Ilman suvaitsevaisuutta, joustamista ja yhteisymmärrystä elämä olisi mahdotonta.

Sitten 1970-luvun Turun opiskelijatyön päivien elämä on kuljettanut Heli Bathijaa, o.s. Lahti, yllättäviä teitä pois Suomesta. Hän on ehtinyt työskennellä lääkärin tehtävissä neljässä maanosassa; Euroopassa, Amerikassa ja Afrikassa. Aasiassa hän on tehnyt paljon projektitöitä.

Nykyiseen työalueeseen kuuluvat itäisen Välimeren ja Afrikan maat, joissa hän koordinoi WHO:n tukea lisääntymisterveyden alan tutkimuksen kehittämiseksi. Siihen kuuluvat esimerkiksi äitien ja vastasyntyneiden terveys, syntyvyyden säännöstely ja nuorten kehitys.

Hyvää matkaseuraa

Työmatkat ovat vieneet Heli Bathijaa tänä vuonna Afganistaniin, Pakistaniin, Marokkoon, Iraniin ja Afrikan maista Beniniin, Maliin ja Burkina Fasoon. Monet paikkoja, joihin liitetään väkivaltaa, köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Lääkäri suhtautuu tyynesti valtavaan työalaansa ja moniin työmatkoihinsa. Jumala on matkassa mukana.

– Kaikkiin maihin en voi ottaa Raamattua, mutta pientä katekismusta kuljetan usein laukussani ja lueskelen sitä lennoilla. Lapsesta asti olen laulanut hengellisiä lauluja ja virsiä. Ne tulevat matkoilla mieleeni, hyräilen ja laulelen niitä. Ne ovat hyvää matkaseuraa.

Turussa kasvanut ja opiskellut Heli Bathija on lapsesta asti ollut kiinnostunut vieraista kulttuureista ja utelias ja uskalias uusien asioiden edessä.

Jo lapsuuden pyhäkoulu auttoi elämän suunnan löytymisessä. Pyhäkoulunopettajan oma lapsi työskenteli lähetystehtävissä. Lapset kuulivat tietoja lähetystyöstä ja yhdessä rukoiltiin perheen puolesta.

Heli kasvoi uskoon vähitellen lapsuudesta lähtien. Rippikoulu merkitsi uskon vahvistumista. Hän lähti opiskelemaan lääketiedettä ja ajatteli, että lastenlääkärinä voisi auttaa lapsia mahdollisesti lähetyskentällä.

Rakkaus syttyi Gambiassa

Oltuaan muutaman vuoden lääkärinä hän hakeutui Suomen Lähetysseuran (SLS) kautta lähetyskentälle. Englannissa käymänsä trooppisten tautien koulutuksen jälkeen hänet lähetettiin Senegaliin vuonna 1979. Kahden vuoden ajan hän oli perustamassa SLS:n terveydenhoitotyötä Senegalin terveysministeriön kanssa.

Mutta rakkaus astui elämään, kun Heli oli Gambiassa oppimassa, miten terveyskeskusta pyöritetään kehitysmaassa. Afganistanilainen Sham Bathija oli puolestaan tullut Gambiaan YK:n kehitysjärjestön asioissa.

Avioliittopäätöksen jälkeen Heli muutti New Yorkiin, mihin mies oli palannut työhönsä YK:n päämajaan. Heli sai töitä New Yorkissa Amerikan terveyssäätiön tutkijana. Tutkimusalana oli ennaltaehkäisevä terveydenhoito: elämäntapojen vaikutus terveyteen sekä ravintorasvojen mahdollinen yhteys rintasyöpään.

Sham oli jo varhain muuttanut opiskelujen takia Afganistanista USA:han, mutta vanhemmat ja muut sukulaiset asuivat edelleen Kandaharissa ja Kabulissa. Kun vuonna 1979 Neuvostoliitto lähetti joukkonsa Afganistaniin, miehen sukulaisten elämä vaikeutui. Vuonna 1982 heitä saapui suuri joukko New Yorkiin.

Heli ja Sham auttoivat noin 50 sukulaista maahan ja tukivat heidän sijoittumistaan käytännön asioita myöten. Afganistanilainen sukurakkaus ja perhekeskeisyys tulivat Helille tutuiksi, mutta jotain samaa hän oli kokenut jo omassa kodissaan sukurakkaan karjalaisäitinsä ansiosta.

Vastakohtien maailma

Vuonna 1985 Shamin työ siirtyi Geneveen, jossa sijaitsee YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön UNCTAD:in pääpaikka. Helin onnistui saada työtä niin ikään YK:sta maailman terveysjärjestön WHO:n palveluksessa.

Heli Bathija sanoo, että suomalaisten on ehkä vaikea ymmärtää, miten raskas naisen asema on kaikissa hänen alueensa maissa.

– Monet kuolevat synnytyskomplikaatioihin. Työmatkallani saatan nähdä kaksi juuri synnyttänyttä samassa vuoteessa, ilman lakanoita. Kun palaan Afganistanista Dubain loistoon lentokentälle, voisin itkeä näiden maiden vastakohtaisuuden takia. Ero on kuin yöllä ja päivällä.

– Toisaalta naisen asema on parantunut. Koulunkäynti on lisääntynyt ja se on tehnyt heistä riippumattomimpia ja itsenäisempiä. Tuemme ohjelmia, jotka parantavat naisten ihmisoikeuksia esimerkiksi tyttöjen sukuelimien silpomisen lopettamiseksi. Muutosta on siinäkin tapahtunut. On syntynyt kansalaisjärjestöjä, jotka taistelevat asiaa vastaan. Esimerkiksi Senegalissa on kokonaisia kyliä koulutettu ymmärtämään naisten ja lasten oikeuksia.

Suomalaislääkäri on keskittynyt samaan työhön yli 20 vuotta YK:n palveluksessa.

– Ne, joille olemme antaneet tukea ja lisäkoulutusta, ovat nyt tehtävissä, joissa voivat vaikuttaa maansa terveydenhuoltoon. Me WHO:n työntekijät olemme välikäsiä, asiantuntijoita, jotka ohjaavat tutkimusta. Se tuottaa tietoa, mikä auttaa päätösten teossa.

Heli Bathija sanoo tapaavansa eri maissa ihmisiä, jotka yrittävät tosissaan parantaa maansa oloja.

– Monet heistä ovat uskovia kristittyjä, mutta myös monet hartaat muslimit ja hindut toimivat samoin.

Teksti ja kuvat: Aulikki Happonen