Lapsuus väkivallan varjossa

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana perheväkivallan vaikutus lapsiin on saanut yhä enemmän huomiota. Myös tutkimustietoa perheväkivallan seurauksista on saatu lisää. Silti valitettavan usein perheitä autettaessa huomio kohdistuu aikuisiin.

– Vaikka lapsi ei itse joutuisikaan väkivallan kohteeksi, on sen keskellä eläminen traumatisoivaa. Perheväkivallan seuraukset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Varmaa on ainoastaan se, että sen vaikutus lapsen elämään on yksinomaan negatiivinen, sanoo kehittämispäällikkö Mikko Oranen Ensi- ja turvakotien liitosta.

Aikuiset luottavat usein siihen, että lapset eivät tajua, mitä heidän välillään tapahtuu. Jos vaikka lapset huomaavatkin ja ymmärtävät tilanteen, ajatellaan, että lapset kyllä unohtavat. Aikuisten on helpompi olla, jos he voivat uskotella itselleen, että lapset eivät havaitse riitaa ja väkivaltaa.

— Tosiasiassa ei ole tarkkaavaisempaa ihmissuhdetta kuin lasten suhde vanhempiin. Lapset vaistoavat herkästi ilmapiirin kiristymisen ja havainnoivat tarkasti siitä koituvat seuraukset. Usein kriisit kilpistyvät iltaan ja yöhön, jolloin lapset saattavat olla nukkumassa. Työssämme turvakodeissa olemme todenneet, että lapset ovat usein olleet hereillä väkivallan ja riidan aikana, he vain esittävät nukkuvaa, Oranen kertoo.

Lapset reagoivat perheväkivaltaan pääasiassa kahdella eri tavalla. Osa heistä pyrkii pois ahdistavasta tilanteesta, osa taas haluaa olla mukana yrittääkseen suojella äitiään tai jollain tavalla pyrkivät estämään väkivallan käyttäjää. Esimerkiksi jo reilun vuoden ikäinen lapsi saattaa yrittää rauhoittaa aggressiivista puolisoa kapuamalla tämän syliin. Vauvaikäisetkin reagoivat jännittyneeseen ilmapiiriin ja pelkoon: vauva voi oppia tavallaan vetäytymään tilanteesta kääntymällä sisäänpäin, osa taas käyttäytyy päinvastoin ja oireilee takertumalla ja vaatimalla.

Väkivallasta on puhuttava

Väkivallan uhan alla lapsen oma elämä jää aikuisten ongelmien jalkoihin. Vanhemmat lapset saattavat jäädä kotiin ikään kuin päivystämään riitojen varalle. Jotkut nuorista taas valitsevat selviytymiskeinokseen kriisien välttämisen ja lähtevät mieluummin kavereidensa luokse ja ajautuvat helposti esimerkiksi jengeihin.

– Vaikein tilanne on lapsilla, joiden perheessä väkivaltaan liittyy pakottava ja kontrolloiva ilmapiiri sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä. Rakkauden ja vihan epäselvä suhde vääristää käsitystä ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, myös kuva omasta itsestä muodostuu negatiiviseksi. Ennen kaikkea jatkuva väkivallan ennakointi kuluttaa energiaa lapsen kehityksen kustannuksella, Oranen korostaa.

Elämä heittää ihmisten eteen erilaisia ongelmia. Joskus pariskunnan välillä saattaa syntyä äkillinen suuri kriisi, johon liittyy väkivaltaisia episodeja, mutta joka kuitenkin saa myös päätöksen. Tällaisesta tilanteesta lapsella on paremmat mahdollisuudet selvitä ilman vaikeita traumoja kuin jatkuvan pelon ilmapiirissä elämisestä.

– Tämä kuitenkin sillä edellytyksellä, että lapsella on mahdollisuus puhua asiasta esimerkiksi vanhempiensa kanssa ja kuulla, että pahoja tekoja ja sanoja pyydetään anteeksi. Väkivaltaa ei pidä lakaista maton alle ja toivoa, että kaikki osapuolet vain unohtaisivat asian.

– Alistavassa ja kontrolloivassakin suhteessa eläneen pelastuksena saattaa olla edes yksi läheinen aikuinen, vaikkapa täti tai kummi, joka voi osoittaa, että väkivalta ei kuulu perhe-elämään.

Väkivaltamyönteinen Suomi

Orasen mukaan suomalainen kulttuuri on pohjimmiltaan väkivaltamyönteinen. Suhde väkivaltaan on samankaltainen kuin viinaan: toisaalta sen käyttöä paheksutaan, toisaalta se hyväksytään ikään kuin itsestäänselvyytenä.

— Meillähän ei ole mikään uutinen jos mies ampuu vaimonsa haulikolla. Asenteet suhteessa väkivaltaan ovat toista kuin Ruotsissa tai Norjassa. Väkivaltaa on ja sitä pitää sietää. Usein aggressiivisia purkauksia selitetään myös viinalla. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että väkivaltaa käyttäneistä miehistä vain viidesosa oli väkivaltaisia ainoastaan humalassa. Suurin osa miehistä käytti väkivaltaa selvänäkin. Alkoholi ei siis selitä väkivaltaa, sitä harjoitetaan paljon myös selvin päin. Alkoholilla on kuitenkin selkeä rooli ongelmavyyhdissä, tämä näkyy esimerkiksi poliisin työssä.

Väkivaltaisen puolison tulilinjalla ovat usein myös lapset. Ensi- ja turvakotiliitossa on havaittu, että noin kolmannes asiakaslapsista on myös joutunut väkivallan kohteeksi. Lapset eivät välttämättä itse suoraan kerro siitä, vaan työntekijöiden täytyy osata kysyä asiasta.

– Maassamme vallitsee monenlaisia asenteita. Kurittamista pidetään joissakin yhteisöissä oikeutettuna, jopa raamatullisena tapana kasvattaa lasta. Esimerkiksi pohjoisen sulkeutuneissa uskonnollisilla yhteisöissä elävillä saattaa olla todella suuri kynnys lähteä hakemaan apua, Oranen tietää.

Psykologin koulutuksen saanut Oranen aloitteli uraansa parikymmentä vuotta sitten perheneuvolassa. Sittemmin hän siirtyi työskentelemään lastensuojelun pariin. Työssä alkoivat tulla esille lapsuuden varjot.

– Huomasin, miten paljon on lapsia, joiden asiat ovat hullusti. Olen monesti miettinyt, että eikö sitä voisi olla jonkin valoisammankin asian kanssa tekemisissä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää antaa ääni niille, joilla ei ole valtaa tulla kuulluksi eikä nähdyksi.

Oranen tuli ensi- ja turvakotiliiton palvelukseen lapsityötä kehittävän hankkeen vetäjäksi.

– Työtä aloittaessamme olimme hyvin varmoja, että väkivaltaa kokeneet lapset ovat tällaisia ja oireet tällaisia. Olemme havainneet, että se ei olekaan niin suoraviivaista. Jokainen lapsi reagoi ja oireilee omalla tavallaan.

Tyhjä lain kirjain

Väkivaltaisuudesta irrottautumiseksi tärkeintä on välittömän turvan saaminen. Sen lisäksi tarvitaan pitkäaikaista apua.

– Voimavaroista on jatkuvasti pulaa. Suomessa on runsaasti alueita, joissa ei ole tähän asiaan erikoistuneita palveluja aikuisille eikä lapsille. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa saattaa lähimpään turvakotiin olla matkaa satojakin kilometrejä. Toisaalta monin paikoin on tehty pitkään työtä perheväkivallan parissa, myös poliisin keskuudessa on valtakunnallisesti koulutettu henkilökuntaa perheväkivaltaa kokeneiden auttamiseksi, Oranen kiittelee.

Periaatteessa tiedetään, että väkivallan käyttö on väärin, mutta periaatteesta voidaan livetä esimerkiksi sillä oikeutuksella, jos nainen käyttäytyy väärin tai ei tottele. Yhteisön viesti on tärkeä. Suomessa on vihdoin lopetettu perheväkivallan erikoiskäsittely rikoslaissa ja perheen sisällä tapahtunutta väkivaltaa käsitellään kuten muutakin väkivaltaa. Lailla ei tosin ole merkitystä, jos sitä ei noudateta. Käytännössä perheessään väkivaltaa käyttänyt joutuu vain harvoin vastaamaan teostaan oikeudessa.

Ongelma on myös, kuinka järjestää lapsen ja väkivaltaisen vanhemman tapaamiset eron jälkeen. Lain mukaanhan lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, mutta käytännössä kyse on pikemminkin vanhemman oikeudesta tavata lastaan. Oranen on työssään kuullut tapauksista, joissa viranomaiset ovat olleet täysin piittaamattomia lasten tilanteesta ja tehneet järjettömiä ratkaisuja. Eräässä tapauksessa väkivaltaisen ja lapsiaan hyväksikäyttäneen isän tapaamisoikeutta ei pidetty tarpeellisena rajoittaa, eräs lapsi taas sijoitettiin erotilanteessa tätä pahoinpidelleen isänsä luokse.

– Uuden lastensuojelulain mukaan lastensuojeluviranomaisten tulee ilmoittaa poliisille lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai hyväksikäytöstä. Toivottavasti sen myötä väkivaltaa kokeneiden lasten tilanne paranee, Oranen toivoo.

Teksti: Arja-Leena Paavola

Kuva: Markku Mattila

Piirros: Kirjasta Perheväkivallan varjossa