Liisa Seppänen kelttien Ihmemaassa

Lähtöä edeltävän päivän tunnelma oli merkillisen keveä. Liisa Seppänen (silloinen Viitaniemi) oli jättänyt papin työnsä. Hän oli luopunut kännykästään ja myynyt autonsa sekä kirjansa – paitsi 20 rakkainta – rahoittaakseen reissunsa.

– Kun tuttava tuli Helsingin kadulla vastaan, se tuntui lahjalta, koska kännykän pirinä ei enää tuonut kontakteja korviini. Sain ensi aavistuksen ilosta, vapaudesta ja läsnäolosta.

– Levoton en tuntemattoman tulevaisuuden suhteen ollut. Kaltaiseni ihminen tulee levottomaksi, jos on liian pitkään aloillaan, Liisa Seppänen hymyilee.

Sapattivuosi, jota voisi luonnehtia pitkäksi pyhiinvaellukseksi, mahdollistui elämäntilanteen muuttumisen myötä vuonna 2005. Liisa oli eronnut, ja lapset olivat aikuistuneet.

– Olin paiskinut pitkään töitä hämärän rajamailla. Helsingin hiippakuntasihteerinä ja Heponiemen Hiljaisuuden keskuksen pappina olin kouluttanut, ohjannut, tukenut ja kehittänyt… Antamisen ja saamisen tasapaino ei tainnut olla ihan terveellä pohjalla!

Pidä silmäsi auki Luonnon Kirjalle

Liisa Seppänen ei kulkenut vieraalla maaperällä vaeltaessaan kelttiläisten pyhimysten jalanjäljissä ja asuessaan kristillisissä yhteisöissä Britanniassa ja Irlannissa. Viisaana sielunhoitajana – ja kelttiläisittäin ”sielunystävänä” – tunnettu nainen on hiljaisuuden liikkeen ja retriittitoiminnan keskeisiä vaikuttajia. Hän on tehnyt kymmenkunta matkaa kelttien maille ja järjestänyt suomalaisryhmille pyhiinvaelluksia.

Kelttien kristillisyyttä on esitellyt kirjoissaan englantilaisella Holy Island -saarella asuva David Adam. Liisa Seppänen innostui kelttiläisistä rukouksista Adamin teosten kautta ja hakeutui pyhälle saarelle kirjailijapastorin pakeille.

– Vanhat kelttiläiset sanoivat, että joka ei löydä Jumalaa Luonnon Kirjasta, ei löydä häntä mistään muustakaan kirjasta. ’Nauti kävelemisestä niin kuin (pyhimys) Aidan ja muista pysähdellä’, David Adam vastasi, kun kysyin millaista lukemista hän suosittelee minulle heti alkuun.

Adam tähdensi, että papin tärkein tehtävä on rukous.

– Hän antoi minulle myös neuvon: ’Liisa, pidä silmäsi auki.’ Viisas ja hilpeä pappi kai huomasi, että katselen liikaa sisäänpäin. Siitä ei voimaa irtoa. Mutta Jumala on läsnä kaikkialla luomakunnassa ja Kristus lähimmäisissä.

Kelttikristillisyydessä Liisa Seppästä viehättää yksinkertainen elämä, pienet yhteisöt ja kevyt hierarkia sekä vieraanvaraisuus. Syvästi uskonnolliset keltit rakastivat runoutta, musiikkia ja kuvataiteita. Pyhä ja maallinen kietoutuivat toisiinsa. Naiset ja miehet olivat verrattain tasa-arvoisia, he saattoivat olla keskenään ”anam caroja” eli sielunystäviä.

Keltit ”etsivät uusia polkuja ja purjehtivat outoja ulapoita. Aika ajoin he tietoisesti hylkäsivät turvalliset ympyrät harjoittaakseen vaeltamista Kristuksen tähden ja oppiakseen elämään kokonaan hänen varassaan”, Seppänen selvittää, ja luonnehdinta sopii häneenkin.

Pyhimys inspiroi yli ajan rajan

Liisa Seppänen hämmästyi, miten läheisiltä matkakumppaneilta monet kelttiläisen kultakauden (400–700 jKr.) pyhimyksistä alkoivat tuntua. Kun muinaisten kelttien polut ristesivät hänen omien polkujensa kanssa, syntyi siunattuja kohtaamisia. Pyhimystarinat tuntuivat puhelevan oikeita asioita oikeaan aikaan.

Kertomusten arvo ei riippunut niiden fakta- ja fiktiopitoisuudesta vaan siitä miten niissä puhalteleva lempeä Hengen tuuli ravitsi uskoa. Tärkeitä eivät olleet pyhimysten legendaariset teot, vaan ”matkakumppanuus yli ajan rajan, Sen Tien kulkeminen. He elivät Kristuksen inspiroimaa rohkeaa elämää. Sitä minäkin ikävöin”, Seppänen kirjoittaa.

– Uskon maantiede on kiehtovaa. Jeesuksen seuraajat tallasivat Galilean hiekkateitä, ja kotvasen myöhemmin piispa Henrik tarpoi lumessa Köyliön järven jäällä. Kristittyinä olemme samaa porukkaa vuosisadasta riippumatta. Tuoretta innoitusta voi hakea ennen meitä kulkeneilta kristityiltä.

– Minulle rakkain pyhimys on Cuthbert, jonka elämässä ongelma eri suuntiin vetäneistä kutsumuksista ei koskaan ratkennut. Hän ei ollut onnellinen vain yhdessä paikassa. Tunnistan hänessä omaa kipuani.

– Hilda, Whitbyn luostarin johtajatar, on toinen kiehtova hahmo. Hänestä oli hauskaa tunnistaa toisissa piileviä lahjoja ja rohkaista niitä esiin. Voi, miten virkistävää heidän riskinottokykynsä ja luottamuksensa olisi seurakunnissamme, pappi huokaa.

Hän heittäytyy itsekriittiseksi kuvatessaan pyhimys Aidania. Englannin apostoli ei ollut mikään vätys vaan hiljainen anarkisti. Rohkea ja myötätuntoinen mies eli niin kuin opetti ja saavutti kaikkien rakkauden. Toisin on tänään:

”Meillä vakavaraisen kirkon työntekijöillä on kaikkea kännykästä kuukausipalkkaan, virastotalosta virkistyspäiviin, seminaareista sähköpostiin… Mutta yksi meiltä puuttuu, ja sitä pohditaan kovapalkkaisten konsulttien johdolla laivaseminaareissa. Miten kirkko voisi tavoittaa ihmiset?

”Täydelliset välineet – hämärtyneet päämäärät. Kun on varoja, on varaa toimia omassa varassa.”

Jumalan vai itseni varassa

Liisa Seppänen palasi kelttien mailta oman heimonsa pariin. Savon sydämestä hän löysi saman tien uuden aviopuolison.

– Tunnistin miehen oikeaksi siitä, että hänen kirjahyllystään löytyivät liki kaikki ne kirjat, jotka olin myynyt saadakseni lentolipun Englantiin! nainen myhäilee.

Pariskunta asettui Kangasniemelle. Seurakuntapappina, kehitysvammatyön teologina, uskonnonopettajana, perheneuvojana, hiippakuntasihteerinä ja Hiljaisuuden keskuksen pappina työskennellyt paimentolaissielu siirtyi johtajaksi Mikkelin perheasiain neuvottelukeskukseen.

Oma paikka maailmassa on taas löytynyt, vähintään väliaikaisesti. Mikä näyttäytyy nyt vaellusvuoden keskeisenä löytönä?

– Kun vaeltaa vieraassa maassa vailla työtä, palkkaa, puhelinta osoitetta, ystävää tai selvää suunnitelmaa, niin minkä varassa silloin joutuu pärjäämään? Ei ainakaan omassa varassaan… Jumalan varassa on sitä paitsi paljon jännittävämpää.

– Ujostuttaa sanoa jotakin näin hurskasta: Kun on koti Jumalassa, on kotonaan kaikkialla. Ja sisaria ja veljiä riittää joka paikassa. Ehkä olemme tajunneet evankeliumista vain vähäsen, mutta se vähä riittää, ja sen voi elää todeksi tänään!

Teksti Janne Villa
Kuvat Jani Laukkanen