Nina Åströmin tie Euroviisuista Venäjän vankiloihin

 

Maaliskuisen Helsingin hyhmäisessä kelissä on mukavaa istua nauttimaan teetä hyvässä seurassa. Nina Åströmilla on illalla konsertti Temppeliaukion kirkossa. Siellä kaikuivat uuden levyn laulut. Hän on iloinen, ettei pari päivää aiemmin uhannut flunssa iskenyt täydellä tehollaan.

 

Miten gospel-ura alkoi? Miten Jumala tuli sinun elämääsi?

– Vaikka Kokkola on alueena hyvin kristillismyönteisesti painottunut, ei lapsuuskotini ollut erityisemmin tunnustuksellinen. Rippikoulussa minussa heräsi myönteinen ajattelu kristinuskoa kohtaan, ajattelin että ”näinhän se on”. Siinä vaiheessa en kuitenkaan halunnut sitoutua, ajattelin että jos minusta tulee uskovainen niin elämästä katoaa kaikki ilo. Kuitenkin tiesin koko kipuilevan nuoruuteni ajan sen, mistä elämäni totuus löytyisi.

 

– 18-vuotiaana, hyvin epädramaattisissa merkeissä sanoin että okei, tässä minä olen, ota minut kokonaan. Sillä tiellä on jatkettu. Päätä on välillä hakattu seinään, mutta Jumala on ollut uskollinen.

 

Mitä Jumala on erityisesti kutsunut sinua tekemään?

– Itse sitä on aina jonkin verran jäävi puhumaan itsestään, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen kutsuttu tekemään hänen työtään. Tunteet voivat vaihdella, mutta pohjimmiltani haluan toteuttaa Jumalan tahtoa tekemisissäni.

 

– Erityisesti koen tämän esiintymistilanteissa. Sillä ei ole mitään merkitystä, onko areena suuri tai pikkuruinen. Lavalla ollessani koen ”this is it” -tunnelmaa. Jos armo voi välittyä vuorovaikutuksen ja musiikin välityksellä, olen onnellinen.

 

Hänen tahtilajissaan

 

Olet kulkenut pitkän tien kristittynä artistina. Miten olet vastannut mainitsemaasi kutsuun ja miten toisaalta hän on vastannut sinulle?

– Ei se vastaaminen omalta osaltani hirveän helppoa aina ole. Tiedon ja asenteen kysymys. Periaatteessa Jumalan tahto on Raamatussa. Sitä lukemalla olen häneen yhteydessä ja opin tietämään mitä hän haluaa. Hän ei tule itseään vastaan - niin että olisi erilainen tänään kuin huomenna. Kyse on hieman kuin ihmissuhteesta. Mitä enemmän vietän aikaa ystävän kanssa, sitä paremmin opin hänet tuntemaan.

 

– Sitten voi tulla erikoistilanteita, joissa tunnet Jumalan kehottavan sinua tekemään tiettyjä asioita ja valintoja. Jos on sanonut Jumalalle, että ”johdata minua, minä tahdon seurata sinua” niin miksei niin tapahtuisi? Tottakai lipsahduksia inhimilliselle ihmiselle sattuu. Mutta jos peruskulku on hallussa, se näkyy kyllä. Ihminen ei aina pysty tunteitansa hallitsemaan, mutta on yksi joka on pysyvää.

 

– Olen lisäksi tosi hidas, miettii Nina. Olen hidas oppimaan ja myöhäsyntyinen monella tavalla. Se, mitä Jumala on oikeastaan eniten halunnut minulta on että tulisin itsekseni. Vanhenemisen parhaita puolia onkin se, että pikku hiljaa opit tuntemaan itsesi ja tiedät kuka olet. Jumala ei äkkikasvata ihmistä vaan hissukseen, hänen tahtinsa mukaan.

 

Niin, eiväthän vanhemmatkaan voi lapsiaan väkisin kasvattaa, vaan antaa eväitä ja kulkea mukana omien lapsiensa kanssa. Tämän Ninakin tietää 19-vuotiaiden kaksostyttärien äitinä.

 

Sielunmaisema ja uskontunnustus

 

Landscape Of My Soul. Uutuuslevylläsi on vahva otsikko. Nimikappaleessa osoitat selkeän kaipuun Jumalan valtakunnan suuntaan. Miten määrittelisit oman sielunmaisemasi?

– Kyllä se tuossa kappaleessa aika hyvin näkyy. Landscape of my soul on eräänlainen uskontunnustukseni. Olen aika hyvä sopeutumaan erilaisiin tilanteisiin ja kulttuureihin, mutta kaiken sen keskellä täytyy muistaa kysellä ”kuka minä olen”? Myös kaksikielisyyteni liittyy tähän identiteetin kanssa pähkäilyyn. Opin aika pian sen ”in-between” -ajattelun, että minä olen nyt vähän täällä ja vähän tuolla...mutta jos minulla ei olisi sitä perusankkuria, eli kiinnekohtaa Taivaaseen, voisin ehkä vain todeta ettei tässä ole mitään järkeä, naurahtaa Nina.

 

– Kuvittele mielessäsi ilta-auringon lasku niin, että aivan taivaanrannasta tulevat säkeet osuvat männyn runkoon. Pystytkö näkemään sielusi silmillä sen puun rungon? Se näyttää niin hehkuvalta, aivan kuin se palaisi. Siinä on minun sielunmaisemaani. Se on kuin Jumala tervehtisi minua. Kuin hän sanoisi ”hei, tässä minä olen”! Täällä-tuolla tunnelma. Hän on siellä, minä olen täällä. Täällä minulla on inhimillinen tehtävä rakastaa lähimmäisiäni, mutta tuonne minä sitten olen menossa. Siellä olen perillä ja siellä olen täysi kansalainen.

 

Faithfully Yours -kappaleessa laulat äärimmäisen arkisista asioista kuten meikkaamisesta, vitseille nauramisesta ja pöydän pyyhkimisestä samalla muistuttaen, että olet Jumalan oma. Onko se oikeasti näin helppoa? Kokea olevansa Jumalan oma arkisten asioiden keskellä?

– Kyseisen kappaleen idea tuli käytännön kautta. Eräänä päivänä tein juurikin jotain hyvin arkista puuhaa ja siinä samassa ajattelin, että nytkin olen sinun. Vaikkei olisikaan aina alleviivatun kristillisessä tilanteessa, kirkossa tai vastaavassa, Jumala on kuitenkin kaikkialla mukana. Tuokin kappale on eräänlainen uskontunnustus muiden joukossa. Sellaisia on vain hyvä sanoa ääneen - ehkä juurikin tavallisten, arkisten asioiden äärellä.

 

Ihmeitä idän vankiloissa

 

Freedom Within Prison Walls -kappale kertoo välähdyksenomaisesti vankilavierailuista. Olet vieraillut itänaapurin vankiloissa evankelista Ilkka Puhakan kanssa. Mikä ajaa sinut karuihin vankiloihin?

– Ihan alkujaan minut pyysi Venäjällä tehtävään vankilatyöhön Reijo ”Klinu” Loikkanen, joka aikanaan aloitti tämän työn. Hänen stadilaisen karhea mutta lämmin puhetapansa oli varsin omiaan noissa paikoissa. Klinu pyysi, mutten ollut ensin kovin innoissani asiasta. Ajatukseni oli ettei omalla elämänkokemuksellani minulla olisi vankilatyössä juurikaan annettavaa. Hän ei antanut periksi, ja lähdimme säestäjäni Kaarle Mannilan kanssa mukaan. Ensimmäinen vierailumme oli Murmanskissa. Sen jälkeen olin aivan myyty. Aivan kuin olisi kotiinsa tullut.

 

Sangen yllättävä määrittely!

– Onko? Koko asetelma oli periaatteessa aika järjenvastainen, mutta juuri se teki siitä niin hienon. Minulla oli niin hyvä olla siellä ja jakaa asioita ihmisten kanssa. He ottivat meidät upeasti ja kunnioittavasti vastaan, kuuntelivat ja olivat todella iloisia, kun olimme tulleet heidän luokseen. Jo se, että joku menee edes vierailemaan näiden ihmisten luokse oli heille suurta juhlaa. Eihän siellä kukaan käy!

 

– Monet heistä itsekin ajattelevat olevansa mahdollisimman pohjalla, unohdettuina. Ihmisyys ja aika saavat tuolla aivan uuden merkityksen.

 

– Venäjällä vankeja on paljon ja olot ovat karut. Ei ole välttämättä edes paperia, mille kirjoittaa. Sairauksia on hivistä tubiin. Kuulostaa ehkä hurskastelulta sanoa, että antaessaan saa. Mutta tässä tapauksessa se todella on niin! Koen todella, että Jumala antoi minulle mahdollisuuden tuohon työhön. Sitä olemme edelleenkin jatkamassa, muina maina muun muassa Ukraina. Näistä kokemuksista rohkaistuneena teen nykyään työtä myös Skandinaviska Barnmissionenin kautta.

Lisäksi Nina on käynyt myös Filippiineillä slummityötä tekemässä ja ollut mukana Seppo Juntusen esirukousilloissa.

 

Johdatus jatkukoon

Vuonna 2000 julkaistu Vierelle jäät on Ninan tähän mennessä ainoa suomenkielinen albumi. Hän lupailee sille jatkoa lähitulevaisuudessa. Työn alla olevalle levylle on tulossa aivan uusia kappaleita ja ehkäpä joitain helmipoimintoja Ninan esikoislevyltäkin Pia Perkiön toimiessa edelleen yhteistyökumppanina.

Ninan mielestä tunnustavana artistina on nykyään paremmat mahdollisuudet tehdä työtä kuin aiemmin. Jukka Leppilammen merkittävä ura on toiminut pioneerinä tässä.

 

Olet kaksoistyttöjen äiti, ei helpoin juttu artistille. Miten perhe-elämä ja muusikon ura ovat sopineet yhteen?

– Olihan se alku kaksosten äitinä aika hurjaa. Kaksi vauvaa, kaksi koliikkia... paljon on auttanut se, että mieheni on tukenut minua aivan kaikessa ja olemme Kokkolassa aina asuneet suvun keskellä. Olen tehnyt asioita rauhassa omalla tahdillani. En ole koskaan tehnyt pitkiä kiertueita. Taloudellisempaa olisi sopia kertaheitolla vaikkapa kuukauden Euroopan kiertue, mutten halua olla perheeni luota poissa liian kauaa.

 

– Tärkeintä on se, että Jumala on ollut minulle hyvin armollinen.

Suomi elää nyt kuumempaa euroviisuaikaa kuin koskaan. Nina muistelee vuoden 2000 osallistumistaan Eurovision laulukilpailussa hyvillä mielin. Yllätyksellisintä siinä oli nähdä valtavan koneiston yhteistoiminta, huomata kristittyjen tuki.

A Little Bit -kappaleen esittäminen finaalissa auttoi Ninan mukaan häntä uralla, eikä siitä jäänyt yhden hitin artistin leimaa. Kappaletta kritisoitiin laskelmoivuudesta, koska siinä mainittiin useita Euroopan kaupunkeja nimeltä.

 

– Olihan se kaikkinensa hieno kokemus, erityisesti mieltä lämmitti Suomen finaalin jälkeen kun Tarja Turunen ja muut Nightwishin jäsenet tulivat lämpimästi onnittelemaan meitä.

 

Millainen olisi ihanteellinen Nina Åströmin ura tästä eteenpäin?

– Olen saanut tehdä hyvää musiikkia mahtavien muusikoiden kanssa, päässyt paikkoihin joissa minua on tarvittu omalla pienellä paikallani Jumalan työssä. Suurin toiveeni on, että antaa jatkua johdatuksessa ja Jumalan armon välittämisessä, päättää alati hyväntuulinen satakielemme.

 

Netissä:

Nina Åströmin kotisivut:

 

 

Nina Åströmin diskografia:

 

Person 2 Person

A Matter Of Time

Moods

A Friend

A Little Bit Of Love

Vierelle jäät

Merry Christmas Jesus

Real Life

Landscape Of My Soul

 

teksti Mikko Saari kuvat Jani Laukkanen