Omatuntotalous tulee

Mainostoimisto Familyn strategiajohtaja, kauppatieteiden maisteri Jaana Haapala on kirjoittanut yhdessä Leena Aavameren kanssa opuksen Omatuntotalous (Talentum).

Teoksessa aistitaan ja edesautetaan bisneksen ja maailman muutostrendiä: ennen yrityksissä ajateltiin, ettei niiden ole varaa tehdä hyvää – nyt ei ole varaa olla tekemättä hyvää.


Vastavoima sairaalle
itsekkyydelle

Jaana Haapalan hahmottelema omatuntotalous nousee vastavoimaksi ”sairaan itsekkyyden ajalle”. Sen tuoreina esimerkkeinä hän nostaa esiin ravintolat ja kaupat, jotka painostavat työntekijöitä tuppaamaan ruokiin vanhentuneita ainesosia. Kun lihan marinoi tarpeeksi tulisesti, se kelpaa taas lihatiskille…

Rakennusmies taas saattaa joutua laittamaan talon rakenteisiin heikompia materiaaleja kuin tarjouksessa oli sovittu.

– Moraalista piittaamaton ajattelutapa, jonka mukaan yritysten ainoa vastuu on voitonteko, on tullut tiensä päähän. Lyhytjänteinen, läpeensä itsekäs ja ahne kvartaalitalous tuhoaa ennen pitkää sekä ihmiset että planeetan, Jaana Haapala huomauttaa.

Yritykset harjoittavat omatuntotaloutta toteuttamalla hyväntekeväisyyshankkeita ja noudattamalla kelpo liiketoimintatapoja. Vastuullisuus tuottaa kaikki voittavat -tilanteen eli kestävää menestystä yrityksen lisäksi myös ihmiselle, ympäristölle ja yhteiskunnalle.

Valistuneet kuluttajat puolestaan vaikuttavat siihen, että omatuntotaloudesta ja vastuullisuudesta tulee yritysten kilpailuetu. Ihmiset ovat olleet yritysten kohderyhmiä, mutta 2000-luvulla yrityksistä tulee ihmisten kohderyhmiä, joihin suhtaudutaan kuin yleisö esiintyviin taiteilijoihin.

– Yleisö päättää, millaisia artisteja se haluaa kuunnella, kenen esityksestä maksaa ja kenelle aplodeerataan tai buuataan.

Jaana Haapala korostaa, että lisäksi tarvitaan tietysti viisas valtiovalta, joka verotuksen ja lainsäädännön kautta tekee kuluttajille entistä helpommaksi eettiset ja ekologiset valinnat. Ilman ulkoista painetta moni jää sohvaperunatasolle.


Osakkeenomistajan
tajunnan laajentajat

Valistuneet kuluttajat ovat jo alkaneet etsiä yrityksiä, brändejä ja tuotteita, jotka antavat heille mahdollisuuksia parantaa maailmaa.

– Valta tulee vielä valumaan ruohonjuuritasolle. Viisaat kuluttajat ja yritykset ovat ottaneet tästä trendistä vaarin ja lähteneet kehittämään omatuntotaloutta oman toimintansa tasolla.

– Mutta muutos ei tule käynnistymään yksinomaan osakkeenomistajien tajunnan laajentumisesta! Jaana Haapala naurahtaa sarkastisesti.

Hän toteaa, että aikamme kaipaa ennakkoluulottomia ja rohkeita visionäärejä, joilla on kyky koota ihmiset omatuntotalouden kaipaaman eettisyyden, toivon ja elämänilon tuottamiseen.

Entisajan johtajuusmallin näkökulmasta tämä vaikuttanee idealistiselta.

– Totuus on, että kestävää kehitystä ei kyynisyydellä rakenneta. Maailma on tässä tilassa, koska meillä on ollut johdossa ihmisiä, joilla on terävä äly. Tulevaisuus on niiden, jotka yhdistävät terävään älyynsä hyvän sydämen.


Käsi sydämellä,
toinen kukkarolla

Käsi sydämelle ja toinen kukkarolle, kuinka kalliit periaatteet toteutuvat omatuntotalouden teoreetikon omassa elämässä?

– Pyrin kierrättämään. Menen töihin kävellen tai ratikalla. Ruokaostoksilla yritän tehdä järkeviä valintoja. Olen myös saamassa vihreän sähkön. Lentämisestä en ole pystynyt luopumaan, Jaana Haapala listaa.

Hän myöntää, että eettisten ja ympäristöystävällisten kuluttajavalintojen tekeminen on hankalaa, vaikka alan kirjallisuuteen onkin tullut perehdyttyä.

Ympäristöaktivistit ja yritykset eivät ole vielä osanneet kertoa kyllin selväsanaisesti ja uskottavasti, millainen eettinen jälki kuluttajan kustakin valinnasta jää.

– Mitä enemmän saan tietoa, sitä enemmän tulee angstia, sillä ei ole tahoa, joka auttaisi ratkaisemaan kaikki kulutuskäyttäytymisen ongelmat ja ristiriidat. Meiltä puuttuvat tuotteet, jotka olisivat tarpeeksi korkeatasoisia ja kohtuuhintaisia sekä kansantajuisesti konseptoituja.


Hädässä kirkko
huomataan

Jaana Haapala on työuransa aikana ollut myös monien kristillisten tahojen mainoskampanjoiden takana. Muun muassa Tuomasmessun maallikkoaktiivina vaikuttanut nainen kun tuntee sekä kristilliset että kaupalliset kuviot.

Miltä kirkon julkikuva näyttää?

– Kirkolla on yhä sellainen maine, että siellä saarnataan ylhäältä alas. Nykyään ihmiset haluavat elää vertaismaailmassa, missä samanvertaiset puhuvat toisilleen.

– Duunari tietää, miten duunarille kannattaa puhua, ja maallikko, miten maallikolle. Kirkossa maallikkojen osaamisen hyödyntäminen on yhä kummallisen ohutta, mainosnainen vastaa.

Ihmiset rakentavat maailmankatsomustaan omista palikoistaan. Yksilöllisyyden ja vapauden tavoittelu korostuvat.

– Minä tiedän, miten paljon hyvää ja aitoa työtä kirkossa tehdään, ja tiedän myös, miten suuri epäsuhta on todellisuuden ja kirkon julkikuvan välillä. Kirkon hyvä työ ei kiinnosta julkisuutta aikana, jolloin juorut ja kohut löytävät tiensä lööppeihin.

– Luterilainen kirkko saa positiivista huomiota, kun jotain ikävää tapahtuu: kuolemia, surua tai suuronnettomuuksia. Se on kuin hengellinen SPR; aina kun jossain räjähtää, kirkko on siellä.


Henkinen kaipuu
limittyy hengelliseen

Pari vuotta sitten Jaana Haapala tutki 20–40-vuotiaiden suhdetta kirkkoon.

– Kiinnostus henkisiin ja hengellisiin asioihin lisääntyy taantuman aikana. Painopiste siirtyy työstä perusarvoihin ja ihmissuhteisiin. Ihmiset hakevat tukevia jalkoja, jotka vahvistavat omaa olemassaoloa, hän arvioi.

Nuoret aikuiset kaipaavat keskusteluja henkisistä asioista. Henkisille arvoille on kysyntää, mutta se ei välttämättä näyttäydy hengellisenä etsintänä.

Tulisiko siis myös kirkon lähteä puuhastelemaan ponnekkaammin muodikkaille ja kasvaville ”henkisen hyvinvoinnin” markkinoille?

– Isossa Kirjassa kehotetaan viemään sanomaa eteenpäin ovelasti, ottaen huomioon kunkin aikakauden ja yhteisön tavat ja käytettävissä olevat viestintäkeinot, Haapala kuittaa.

– Mielestäni henkisyys ja hengellisyys liittyvät väkevästi yhteen. Minulle henkisyys ilman hengellisyyttä tuntuu tosin vähän juurettomalta ja pelkältä psykologialta, vaikka pidänkin psykologiaa suuressa arvossa.


Ihmissuhderipari
aikuisille

– Hengellisyys tuo elämään suurta syvyyttä. Hengellisyydestä ammentavan ihmisen ei tarvitse puristaa itsestään kaikkea syvähenkisyyttä, vaan hän saa apua ulkopuolelta, Jaana Haapala pohtii toisiinsa limittyviä käsitteitä.

Hän näkee, että ihmisten henkisiin tarpeisiin vastaamisen kautta kirkko voi avata myös elämän hengellistä syväulottuvuutta.

Kirkko voisi mainosnaisen mielestä tarjota esimerkiksi ihmissuhdekouluja, jotka tukisivat perheiden kestämistä ja antaisivat apua tulehtuneisiin ihmissuhteisiin.

– Heitin tutulleni tuomiokapitulissa ehdotuksen, että kun kirkon suurin hittituote on rippikoulu, niin voisiko aikuisille järjestää ihmissuhderippikouluja. Niissä kerrattaisiin sekä ihmissuhdetaitoja että uskonnollisia kysymyksiä, jotka kulkisivat luontevasti rinta rinnan.

– Ystäväni, joka ei ole luterilainen, sai apua kirkon perheneuvonnasta. Hän koki sen olleen niin hieno juttu, että hän avautui muutenkin kirkon tavalle puhua.


Kova duuni
tehdä ihmisiä

– Jumalalla lienee kova duuni siinä, että hän saa meistä ensin kristittyjä, ja sen jälkeen vielä kovempi siinä, että hän saa meistä ihmisiä. Kristittyjen ei tarvitse kaikissa toiminnoissaan lätkiä otsaan hengellistä mandaattia.

– Emme me kristityt voi esiintyä vain hengellisessä roolissa. Meidän on suostuttava tulemaan inhimillisiksi ihmisiksi. Jos yritämme olla kuin käveleviä hieroglyfejä, sanoma ei ole enää uskottava, vaan eristämme itsemme ihmisten joukosta uskonnollisiin lokeroihin, Jaana Haapala vertaa.

Markkinointiviestinnän asiantuntija arvioi, että kristinuskon merkityksen kommunikoinnin kannalta tärkeitä ovat tämän päivän ihmisten selviytymistarinat.

– Kristitylle on valtava voimavara käsittää, ettei kaikki ole tässä ja nyt. Kirkolla on kuitenkin tarjota myös arjessa selviytymisen voimavaroja. Esimerkiksi anteeksiantamisen oppiminen voi oikeasti vapauttaa ihmisiä. Sellaisella työkalulla olisi valtavasti kysyntää.

Millaisissa henkisissä maastoissa liikut nyt itse?

– Riennän tällä hetkellä sisäänpäin, omaan hiljaiseen ja yksityiseen syvennykseeni, missä sanat ovat vähissä. Siellä haen tietä, totuutta ja elämää.

Mikä siellä sisäisessä kammiossa tuntuu tärkeimmältä etsinnän kohteelta?

– Aito yhteys toisiin ihmisiin ja Korkeimpaan.


Teksti Janne Villa
Kuva Jani Laukkanen