On hyväksyttävää olla reilusti jotakin mieltä

Heini Röyskö sanoo, että nyt alkaa olla mahdollista uskoa jopa absoluuttiin. Siihen että on joitakin totuuksia, joiden puolesta esittää kannanottonsa.

 

– Ihmiset alkavat olla aika väsyneitä siihen, että kaikki on suhteellista ja hyväksyttävää.

 

- Se absoluuttinen tuo toivon, se kantaa, Heini toteaa.

 

– Eihän toivo voi olla sellaista, että saapa nähdä, miten tässä käy. Toivotaan vain parasta. Miten voi toivoa ja luottaa sellaiseen, joka vain liikkuu ja heiluu?

 

Onko siis tultu aikaan, että ei kuin totuuksia kehiin?

 

– Ei missään tapauksessa. Opiskelijoille ei voi tyrkyttää mitään.

 

Varsinkin opiskelunsa aloittavilla on hyvin vankat näkemykset asioista.

 

– Kukaan tässä maassa ei ole niin itsetietoinen kuin Helsingin yliopistoon opiskelemaan tuleva fuksi. Hän tietää kaiken. Hänellä on koko maailma hallussaan ja elämä edessä auki, Heini arvioi.

 

– Mutta sitten kun opiskelut ovat neljännessä, viidennessä tai jopa kuudennessa, seitsemännessä vuodessa niin aletaan väsyä ja aletaan miettiä, että mitä ihmeen järkeä tässä elämässä on. Ja onko tällä kaikella ylipäätään mitään tarkoitusta.

 

Heini Röyskö tietää, että useita vuosia opiskelleilla opiskelijoilla on myös paljon masennusta. He ovat asettaneet itselleen voimakkaita paineita ja yhteiskuntakin odottaa menestymistä opinnoissa ja työelämässä. Osalla on myös taloudellisia paineita.

 

– Lisäksi tulevat ihmissuhdeongelmat. Erityisesti avoeroja on paljon. Voisi ehkä puhua monella tavalla särkyneisyydestä, Heini pohtii.

 

Miten sitten välittää vapauttavaa evankeliumia näille raskautetuille?

 

– Tuo on hirveän vaikea kysymys. Olen sitä mieltä, että Jumala kohtaa jokaisen ihmisen henkilökohtaisella tavalla.

 

– Oleellista on, että kuljemme Jumalan johdatuksessa. Silloin voimme erilaisissa kohtaamisissa välittää Jumalan valtakunnan todellisuutta - jopa itse sitä tietämättämme. Jumalan työ on aina salattua. Toisaalta olen kokenut Jumalan läsnäolon tietyissä tilanteissa, kun hän on esimerkiksi lähettänyt minut jonkun tietyn ihmisen luo.

 

Tuhoaako uskontotiede
uskon?

 

Heini Röyskö opiskelee uskontotiedettä. Aika monella on käsitys, että vaikka uskossa aloittaakin, niin uskontotiede sen uskon sitten lopettaa.

 

– Minulle uskontotieteen opiskeleminen on ollut ihan selkeä Jumalan johdatus. Olen saanut opiskella erilaisia traditioita. Tärkeintä on, että tuntee oman taustansa, tietää mihin kuuluu.

 

 

 

– Toisaalta en ole ottanut kovin voimakasta apologeettista, uskoa puolustavaa otetta. Aika monet meidän laitoksella kuitenkin tietävät, mitä uskon. Siksi en joka hetki nouse sanomaan, että Jeesus Kristus on Herra! vaan me keskustelemme tietyistä teemoista ja pohdiskelemme niitä yhdessä.

 

– Minulla on oma, selkeä kokemus ja tietoisuus. Oikeastaan korostaisin sanaa kokemus. Se ei välttämättä tarkoita, että se olisi jokin tunnekokemus. On vain selvä tietoisuus siitä, että Jumala kerta kaikkiaan on. Ja että Jeesus Kristus kerta kaikkiaan on, Heini Röyskö sanoo painokkaasti.

 

– Toisaalta: mitä me tiedämme tieteestä? Tiedehän muuttuu koko ajan. Sillä on tietyt trendit, jotka ovat tänään hienoja - ja kohta uskotaan jotakin aivan muuta. Samanaikaisestikin on läsnä ristiriitaisia, mutta aivan yhtä hyvin perusteltuja näkemyksiä.

 

Heini Röyskön mielestä tiedettä ei pidä kuitenkaan parjata. Kristittyjen ei tule olla tiedevastaisia. Päinvastoin, sehän on keskustelua.

 

–  Tiede on itseään korjaava, ja sillä on hienoja ominaisuuksia. Sittenkin se on vain yksi hyvä tapa ottaa selvää maailmasta. Sen varaan ei pidä rakentaa mitään.

 

Pro Deo Incognito
syntyi

 

Heini Röyskö oli viisi vuotta sitten synnyttämässä ProDi -nimistä kristillistä opiskelijajärjestöä. Nimi on lyhennelmä latinan tekstistä Pro Deo Incognito, tuntemattomalle jumalalle.

 

Teksti löytyy Apostolien tekojen kertomuksesta, jossa apostoli Paavali puhui Areiopagilla:

 

"Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan."

 

ProDi lähti liikkeelle elokuussa 2000, kun Helsingissä oli suuri Euroopan helluntailaisten konferenssi. Puhujia oli muistakin kirkkokunnista, muun muassa evankelista Kalevi Lehtinen.

 

Heini lauloi tapahtuman kuorossa.

 

– Siellä Jumala laski sydämelleni ajatuksen - tai se oli oikeastaan ikään kuin lupaus - että opiskelijamaailmaan syntyy jonkinlainen repeämä, jolloin evankeliumi pääsee laajemmin esille.

 

Puhetta jatkui parin päivän ajan.

 

– Ihmettelin, että minkä ihmeen takia. Itse en opiskellut silloin yliopistossa vaan olin kaupungin teatterityöpajassa. Lopulta ajattelin, että okei, ehkä tämä sitten koskee jotenkin minua ja ehkä voin tehdä jotakin asian hyväksi. Varsinkin, kun ajatus vielä jotenkin vahvistui Reinhard Bonnken puheen aikana  - vaikka tämä ei edes puhunut siitä aiheesta.

 

Marraskuussa 2000 Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan (HYY) talousvaliokunta hyväksyi ProDi:n.

 

– Pääsimme yhdeksi uudeksi säikeeksi kristillisten opiskelijajärjestöjen kudokseen.

 

– Kristillinen opiskelijayhteisö antaa mahdollisuuden löytää elämälle suuntaa, toivoa ja ystäviä. Me emme ole Jumalan takuumiehiä. Jumala ei tarvitse ihmisiä puolustamaan itseään, vaan elämään todeksi sitä, minkä evankeliumi tarjoaa, Heini Röyskö korostaa.

 

Prodilaiset ovat pyrkineet rakentamaan yhteyttä muihin kristillisiin opiskelijajärjestöihin ja myös muihin oppilaitoksiin. Vuonna 2000 ensin Teknillisen Korkeakoulun Ristin Kiltaan ja sitten Viikin kristittyjen kanssa. Sittemmin yhteyksiä on laajennettu. Ensi viikolla pidetään Vanhalla ylioppilastalolla yhteiskristillinen opiskelijatapahtuma "Valtakunnan salaisuus", jossa mukana on myös Kansan Raamattuseuran opiskelijatyö.

 

– Yhteys Jeesuksen seuraajien kesken on mahdollista, kun astumme alas oman uskonnollisen traditiomme ylpeydestä. Mikään kuppikunta ei omista Jeesusta. Kukaan ei ole löytänyt aukotonta teologiaa. On kysymys uskosta, joka sekin on lahja. On kysymys Jeesuksesta, joka luopui etuoikeuksistaan toisten edun tähden. Hän tiesi, että niin kauan kuin hänen seuraajansa kiistelevät vallasta, hän jäisi ulkopuoliseksi, Heini sanoo.

 

Vuosina 2003-2005 Heini Röyskö on ollut HYY:n edustajistossa.

 

– Siellä olen saanut tuoda näkemykseni esille usein arvokysymyksissä ja monien mielestä ehkä vähän suvaitsemattomienkin asioiden kohdalla. Samalla olen tutustunut edustajiston ihmisiin, ja se on ollut valtava matka minulle. Sinne mennessäni luulin, että no niin, nyt minä tulen ja kerron teille! Höpöhöpö! Olen itse saanut oppia näiltä ihmisiltä valtavasti. Toisaalta olen ehkä saanut myös kertoa jotakin siitä Jumalasta, johon uskon.

 

Kaiken takana
on rukous

 

ProDi on tullut tunnetuksi luovista ratkaisuistaan. On ollut teatteria, kuvia, tanssia, valokuvashow.

 

– Olemme painottaneet erityisesti visuaalisuutta. Taustalla on ajatus siitä, että kieli ja ilmaisutavat muuttuvat. Siksi ikuisen on saatava luoda kasvonsa yhä uudelleen. Mutta mitään ei tule muuttaa vain muuttamisen vuoksi. Vanha ja uusi elävät rinnakkain, dialogissa.

 

– Minusta tuntuu, että me kristityt aika usein ikään kuin pelkäämme luovuutta. Luovuus on valtava voimavara, Heini sanoo painokkaasti.

 

Paljon on puuhattu ja puuhataan. Mutta kaiken takana on rukous.

 

– Se on kaiken A ja O!, Heini sanoo kiihkeästi.

 

– Rukous on läsnä kaikessa pienryhmätoiminnassamme, mutta ennen kaikkea perjantain aamukokoontumisessa. Silloin meillä on yhteinen rukous yliopiston päärakennuksen kryptassa. Siellä ihmiset myös kertovat avoimesti kokemuksiaan. Siellä me rukoilemme hengellistä läpimurtoa.

 

Perjantain tilaisuuksissa käy opiskelijoita eri taustoista: Kansan Raamattuseurasta, helluntailaisia, prodilaisia, verkostoseurakuntalaisia jne. Heitä yhdistää Raamatun lupaus: "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Jer. 31:9.

 

Teksti: Thorleif Johansson

Kuva: Jani Laukkanen 

 

Kristinuskon Jumala ei ole Allah, Brahman eikä Zeus, vaan ylösnoussut Kristus, jota muut uskonnot eivät tunnusta syntien sovittajana. Kristinuskon Jumalaa palveleva ei voi pitää muiden uskontojen jumalia kunnioituksensa kohteena: voin kunnioittaa hindua, ja hänen oikeuttaan uskontonsa harjoittamiseen, mutta en voi kristittynä yhtyä hänen riitteihinsä tai sanoa kunnioittavani hindulaisuuden jumaluuksia.

 

KD -lehti/kolumni 26.8.2004

 

 

Rohkea kristillisyys on ainoa vastaus. Rohkea kristillisyys ei ole suuna ja päänä olemista, hengellisyyteen puettua egoismia. Rohkeus syntyy siitä, että on itse tullut autetuksi ja tietää, mistä on löydettävissä voima, rakkaus ja elämän täyttymys. Rohkeus syntyy heikkoudesta. Terveet eivät edelleenkään tarvitse parantajaa. Sairauden tähden on siis noustava! On oltava pelottomia Ikuisuuden antamin voimin, jotta toisetkin heikot saisivat apua.

 

KD -lehti/kolumni 28.5.2004

  

 

Rukouksessa voin toivottaa menestystä tai pyytää Jumalan voiman vaikutusta niille, jotka ovat ideologisesti tai fyysisesti kaukana. Rakastan kaukaa, mutta rukouksessa siunaamani ihmiset tulevat yhä lähemmäksi. Kaukaa voi rakastaa vahvasti, hellittämättä.

 

KD -lehti/kolumni 24.9.2004

  

Netissä: