Ongelmat voi kääntää voitoiksi

Suuren firman avainasiakaspäällikkö Jaana Romppainen vastaa hotelleille ja muille majoituskohteille suunnatusta vuodekokonaisuuksien ja sisustustekstiilien myynnistä. Kairosmajaltakin näitä tuotteita Jaanan iloksi löytyi.

Paikka on tullut tutuksi jo muutaman vuoden ajalta. Sitä ennen Jaanan lomakohteet olivat täysin erilaisia.

– Mummoni tapasi sanoa: ’Siul ei oo mittää hättää, sie oot rukousten lapsi’. Aikuisiässä olin kuitenkin ottanut etäisyyttä lapsuuteni ja nuoruusvuosien hengellisyyteen.

Jaanan muistissa on merkillinen tapahtuma seurakuntanuorten lentopalloleiriltä.

– Iltanuotiolla nuori vetäjä tuli luokseni ja sai rukouksessa enteelliset sanat: ’Sinun tiesi tulee olemaan vaikea ja pitkä, mutta minä kuljen sinun rinnallasi.’ Hetki oli jotenkin hämmentävä, minua ujostutti ja ihmetytti. Sama nainen tuli vastaan vuosia myöhemmin Tuomasmessun pappina Jaana Räntilänä.

Kipeitä
vaiheita

Elämä ei ollut kohdellut Jaanaa silkkihanskoin, lapsuuteen kuului vanhempien kipeä avioero, uusioperheen sisällä oli monenlaista tuskaa. Sitten isä kuoli liikenneonnettomuudessa ja viikon sisällä myös isän äiti.

– Lähdin Virroilta töiden perässä Helsinkiin. Kaveripiirini muuttui toisenlaiseksi, pääkaupungin ravintolakulttuuri tuli tutuksi ja otin siitä irti mitä sai.

– Läheisten kuolema oli varsinainen niskalenkki, sisäinen ahdistus alkoi kasvaa. Ajelin iltaisin autolla ympäri Helsinkiä tai yritin turruttaa tuskaani rankkoihin urheilutreeneihin. Oli vaikea pysähtyä ja kotona pelotti olla yksin.

Sitten tapahtui taas merkillisiä.

Jaana Romppainen sai yöllisen puhelinsoiton veljensä asuntoon. Kukaan ei tiennyt hänen asuvan siellä. ”Jumala rakastaa sinua” oli entisen luokkatoverin yllättävä viesti. Kun he tapasivat myöhemmin, ei soittajalla ollut aavistustakaan, mihin numeroon hän oli soittanut. Oli vain pitänyt soittaa.

– Nämä olivat niin kovia juttuja, etten voinut enää pullikoida vastaan. Aloin ymmärtää, että Jumala oli tarttunut elämääni ja asiat piti selvittää perin pohjin. Takana oli yksinjäämisen haava, hylätyksi tulemisen suuri tuska, jota olin koko elämäni ajan yrittänyt vähätellä.

Omat unelmat olivat romuttuneet.

– Jouduin kysymään, minkä varaan voin elämäni rakentaa. Onni ei ole tavarassa tai toisessa ihmisessä. Ensin tulee olla Jumala, vasta sitten kaikki muu.

Tunnista, tunnusta
ja ala työstää

Suurimman tuskan aikaan Jaana Romppainen kutsuttiin naisverkoston tilaisuuteen Eija-Riitta Korholan kotiin. Löytyi oma paikka, verkosto, missä naisia eri elämänaloilta kokoontuu yhteen hyvän ruoan ja alustuksen merkeissä. Ilta päättyy pieniin ryhmiin ja rukoukseen.

– Ei ole sattumaa olla työssä tietyllä alalla. Sen voi ottaa Jumalan johdatuksena. Voi vaikka siunata jokaisen puhelinkeskustelun ja neuvottelutilanteen. Keskustelujen edetessä voi kertoa lempeästi arkisista kokemuksistaan. Minä-muodossa kerrottu ei loukkaa ketään. Itselleni on luontevaa kertoa kristillisten arvojen olevan tärkeitä ja reaktio on yleensä hyvin myönteinen.

Tuomasmessu, Kansan Raamattuseuran sekä naisverkoston toiminta antavat eväitä Jaanan hengelliseen kasvuun. Toisten palveleminen antaa itselle paljon.

– Koetut taistelut voi kääntää voitoksi. Kun käymme kohti kipua, putsaamme ’likakaivomme’. Kun päästää irti omavoimaisuudestaan, tapahtuu hyvää. Jumala antaa aina sen verran kuin jaksamme käsitellä.

Sovinto
vapauttaa

– Ellei ihminen anna anteeksi, hän tekee eniten hallaa itselleen. Tulee tehdä sovintoa Jumalan ja toisten ihmisten suuntaan ja antaa myös anteeksi omille vanhemmilleen, jos siihen on aihetta. Selvittämättömät asiat ahdistavat eniten. Tunnista, tunnusta ja ala työstää, on hyvä neuvo. Irtipäästö vapauttaa.

Jaana toteaa, että varsinkin vaikeina aikoina itsetuhoisat ajatukset, kuolemanpelko ja sukujen taakat ahdistavat.

– Olen oppinut, että niistä voi sanoutua irti. Silloin Jumala täyttää tyhjän kohdan valolla ja rakkaudella.

– Ei mikään ole arvokkaampaa kuin sisäinen rauha, mikään mammona ei voi sitä antaa. Haava ei parane laastarilla, vaan se on puhdistettava kokonaan. Arpi jää ja se voi kääntyä siunaukseksi ja auttamisen iloksi ja haluksi.

– Kipeät kokemukset voivat kääntyä siunaukseksi, Jaana Romppainen on todennut.

Maija Nyman